Opintomatka 5.11.2015: Pink Panter Helsingissä

Yhteinen osuus opintomatkastamme Helsinkiin alkoi Riistavuoren palvelukeskuksen ala-aulasta kun sekä omalla autolla, junalla että linja-autokyydillä saapuneet Pink Panterilaiset tapasivat toisensa. Aamukahvin lomassa vaihdoimme uusimmat kuulumiset. Tunnelma tiimin jäsenet tavatessa on aina kuin vanhan ystävänsä tapaisi.

Riistavuoren palvelukeskus

Riistavuoren palvelukeskuksesta välittyi ensihetkistä alkaen vaikutelma aktiivisesta toiminnasta. Asiakkaita ja henkilökuntaa oli heti aamutuimaan matkalla eri suuntiin. Kiireen keskellä meidät otettiin vastaan kuitenkin hyvin ystävällisesti ja omasta työpaikasta selvästi ylpeästi. Mieleemme Riistavuoren avopuolen toiminnasta jäi etenkin halu tarjota monipuolista ja aktivoivaa toimintaa siten, että mahdollisimman monella varallisuuteen tai terveydentilaan katsomatta on mahdollisuus osallistua siihen. Myös esimerkiksi muistisairaan asiakkaan aidon ja vuorovaikutuksellisen kohtaamisen tavoite teki meihin vaikutuksen.

Tehostetun palveluasumisen palveluita Riistavuoressa meille esitteli henkilökunnan edustajat. Puheenvuorosta välittyi rehellinen kuva toiminnasta. Moniammatillisuus, yhteinen tavoitteellisuus ja yhteistyö kuulostivat toimintaa kantavilta vahvuuksilta Riistavuoressa. Meitä jäi mietityttämään muistisairaiden asukkaiden ryhmäkodin suuri, 26 asukkaan asukasmäärä sekä psykogeriatrisen yksikön vahvuus, joka oli 5,5 ja näin ollen alhaisempi kuin toiminnassa muutoin. Olisimme kaivanneet myös tarkempaa kuvausta johtamisen prosesseista, jotka tässä henkilökunnan esittelyssä jäivät puuttumaan.

Parasta antia Riistavuoren tapaamisissa oli saada tutustua muistijumppalaisiin. Tässä mielestämme asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden vaikutukset todistettiin kun osallistujat saivat itse kertoa omista kokemuksistaan ja kehittymisestään. Ryhmän yhteishenki ja ryhmän vetäjän innostuneisuus välittyi meille selkeästi. Tätä ryhmää oli pakko jäädä vielä jäädä kiittämään sillä seurauksella, että tiukka aikataulu Sosiaali- ja terveysministeriöön siirtymisen suhteen oli tiimillemme liian tiukka.

Helsinki sightseeing - matkalla Sosiaali- ja terveysministeriöön

Riistavuoresta poistuessamme osa porukasta jäi ns. junasta, mihin suurin osa ryhmäämme jo ehti, luultavasti olivat juosseet maratonvauhtia asemalle. Odotimme uutta paikallisjunaa, jolla matkustimme Helsingin keskustaan. Siitä matkamme jatkui ratikalla ja se todellakin jatkui ja jatkui.  Tyytyväisinä seisoimme ratikan kyydissä ja ajelimme muutaman pysäkin ohi, kunnes joku huomasi, että kyydistä olisi pitänyt nousta jo aikoja sitten.  Ei muuta kuin pois ratikasta ja odottelemaan uutta ratikkaa takaisinpäin. Vaikka yritimme vimmatusti juosta kiinni yhtä ratikkaa, kuljettaja ei suostunut meitä kyytiinsä ottamaan (taisi toki olla liikennevaloissa pysähtyneenä tuolloin). Odotellessamme uutta ratikkaa saapuvaksi, nautimme kauniista ja aurinkoisesta syyspäivästä, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa, eihän tälle mitään voinut. Hakaniemen torikin tuli nyt siis nähtyä, ihan kahville asti emme toki ehtineet.  Helsinki tuli siis osittain tutuksi raiteilla. Seuraavalla kerralla seikkailuun kannattaa ehkä ottaa kartta mukaan, ainakin jos aikataulu on tiukka.

Ratikka-ajelulla :)

Vihdoin löysimme Meritullinkadulle ja STM:n rakennuksen ja pääsimme kohteeseemme.  Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti oli oman osuutensa jo hoitanut ja pääsimme kuulemaan sosiaalineuvos Kari Haavistoa.  Peruspalveluministeri Juha Rehula ei ehtinytkään meitä tapaamaan, hänellä oli kiirettä jonkun ihme sote-sopimuksen kanssa...  Haavisto ei ollut kysymyksiimme perehtynyt (ehtinyt / jaksanut / viitsinyt???) ja hän kertoili melko yleisellä tasolla asioita, joista varmaan jokainen jotain tiesi. Melko ympäripyöreää puhetta palvelujärjestelemästä, ehkäisevästä työstä, järjestämisestä, kustannuksista jne. Rahasta jäi mieleen se, että 3 mrd vaikutus kestävyysvajeeseen on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä. Jotenkin tuntuu, että siihen mennessä on varmaan tullut jo paljon muitakin muutoksia, joista emme vielä tiedä ja jonka vaikutuksista ei ole mitään tietoa. Kustannukset kuitenkin nousevat koko ajan ja rahat pitäisi saada järkevään käyttöön.  Tavoitteena olisi kuitenkin vaikuttava toiminta, ilman että esim. kunnat joutuisivat nostamaan veroprosenttiaan.

Käynnin jälkeen saimme käyttöömme osan alivaltiosihteerin puheesta videotallenteen välityksellä. Hän puhui asiantuntevasti palvelujärjestelmästä, kuntien osallisuudesta palvelujen tuottamiseen, kustannusten kasvusta jne. Tärkeimpänä hänen puheestaan jäi mieleen kuitenkin se, että tavoitteen olisi, että kotona pyritään ja voidaan olla pidempään ja miten tätä tullaan tukemaan. Kestävyyslaskenta-analyysilla on pyritty todentamaan se, että jos pystytään pidentämään itsenäistä toimintakykyä eli pärjäämistä kotona samassa suhteessa elinikäennusteeseen. Tavoitteena on, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta tulee ratkeamaan tällä keinoin. Toimintakyvyn merkitys korostuu entisestään. Johtamisen indikaattoreita pyritään kehittämään, ei pelkästään toimenpide-indikaattoreita.  Hyviä tavoitteita, mutta melko hurja tavoite, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta toteutettaisiin tällä tavoin. Nähtäväksi jää. Pöysti puhui asioista paljon mielenkiintoisemmin.  Koska saimme Pöystin puheen jälkikäteen, niin vielä enemmän korostui se, että hän oli jo asiat kertonut ja Haavisto tuli toistamaan samat asiat. Haavisto pyysi kysymyksiä kuulijoilta puheensa jälkeen, mutta mielestämme vastaukset eivät selkeästi koskeneet kysymyksiä, vaan ehkä sivusivat niitä jotenkin. 

Kaikki mitä STM:n käynnistä "jäi käteen" :(

Olisimme toki toivoneet, että olisimme tavanneet peruspalveluministeri Rehulan ja saaneet vastauksia tekemiimme kysymyksiin.  Ajankohta taisi nyt vain olla kaikkein huonoin tapaamista ajatellen. 

Kohti Pikkuparlamenttia

Koko 14ytedi –ryhmän voimin lähdimme jatkamaan matkaa sosiaalineuvoksen puheenvuoron jälkeen pitkin Helsingin katuja. Vuorossa oli tapaaminen kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen kanssa. Hänen ulosantinsa oli kuulijoille antoisa. Oli mielekästä kuulla hänen ajatuksiaan, kun näimme miten intohimoisesti hän suhtautui asiaansa. Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen on eduskunnassa toteuttamansa työn ohella mm. Muistiliiton puheenjohtaja. Alkuun itseään esitellessä ilmeni, että hän on yhdeltä koulutukseltaan sairaanhoitaja. Se herätti meissä entisestään mielenkiintoa kuunnella mitä hänellä on sanottavana tämän hetkisestä tilanteesta muistisairaiden kohdalla.

Heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla huomasimme, miten pöyristyttävänä kansanedustaja piti uutta suositusta henkilöstön mitoituksen suhteen: 0,4 hoitajaa hoidettavaa kohden. Hän totesi, että on mahdotonta toteuttaa laadukasta hoitoa ja toteuttaa kuntouttavalla työotteella hoitotyötä sellaisella mitoituksella. Huolissaan hän oli myös siitä, että ammatillisia pätevyysvaatimuksia ollaan laskemassa. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja heidän hoidon tarpeestaan, jota lain mukaan pitää toteuttaa. Hoitoa kuuluisi antaa tehtävään perusteellisesti koulutetun henkilökunnan. Hänen puheenvuorossaan korostui huoli myös siitä, että valtakunnallisena linjana on ensisijaisena numerot ja vasta toissijaisena ihmisten tarve.

Päivän paras käynti

Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen painotti kolmea pääkohtaa, joilla hoitotyö saadaan onnistuneesti toteutumaan. Näitä ovat oikea asenne, resurssit sekä tietotaito. Jos näistä jokin uupuu, niin hoidon laatu kärsii. Puheenvuorossaan Mäkisalo-Ropponen otti esiin sen, että hoitajat ovat koko ajan eettisten valintojen edessä. Kiire ja suuri työkuorma vaikuttaa hoitajien jokaiseen päätöksentekoon. Ideaalitilanteessa hoito olisi aina asiakaslähtöistä eikä eettisiä valintoja joutuisi joka käänteessä tekemään. Me olimme hänen kanssaan samaa mieltä.

Uutena tietona saimme kuulla, että Suomessa on jopa 8000 – 10 000 alle 65 – vuotiasta muistisairasta. Meistä oli yllättävää, että niin moni työikäinen kärsii muistiongelmista. Kuntouttava toiminta ja muistilääkitys tulisi aloittaa nopeasti diagnoosin jälkeen, jotta muistisairauden etenemistä pystytään hidastamaan. Työikäisiä tulee kannustaa jatkamaan työssään. On työterveyshuollon tehtävänä huolehtia työikäisistä sairaista eikä lakaista ongelmaa maton alle. Peli ei ole diagnoosin jälkeen menetetty, vaan on paljon tehtävissä sairauden etenemisen hidastamiseksi. Julkisesta terveydenhuollosta tulee ohjata muistisairaus- diagnoosin saaneita muistiyhdistyksen piiriin, jotta kukaan ei jäisi diagnoosin kanssa yksin. Mäkisalo-Ropposelle muistisairaudet ovat sydämen asia ja se välittyi hänen puheestaan selvästi. Hän pyrkii ajamaan muistisairaiden asioita eteenpäin ja päivittää tietoutta muistisairauksista myös valtakunnallisella tasolla, mm. eduskunnan täysistunnoissa on muistiasioista puhuttu ja viime kaudella eduskuntaan perustettiin muistikerho, joka kokoontuu 4-6 kertaa vuodessa. Siinä on osallisena monta ammattiryhmää. 

Tällä hetkellä on myös valmisteilla itsemääräämisoikeuslaki, joka koskee muun muassa muistisairaan oikeuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Mäkisalo-Ropponen puhui asiantuntevasti monista yhteiskuntaa liikuttavista asioista. Oli hienoa kuulijana huomata, miten mielellään hän jakoi tietoaan. Häntä olisimme kuunnelleet vaikka koko päivän, mutta aikataulun tullessa vastaan meidän oli lähdettävä jatkamaan kohti seuraavaa etappia.

Eduskunnan kyselytunnilla

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen tapaamisen jälkeen meillä oli hetki aikaa hengähtää myöhäisen lounaan parissa ja valmistautua virallisen ohjelman viimeiseen osuuteen eli eduskunnan kyselytuntiin. Hieman harmitti, ettemme päässeet tutustumaan siihen ”oikeaan eduskuntataloon” remontin vuoksi, mutta odotimme kuitenkin innolla, että pääsemme näkemään livenä ministereitä ja kansanedustajia.

Kyselytunnilla kuuntelemassa (meilläkin olisi kyllä ollut kysyttävää)

Aikaisemmin päivällä olimme lukeneet uutisista, että sote-uudistuksesta käytiin keskustelua hallituspuolueiden välillä mm. sote-piirien määrästä eikä yhteistä näkemystä tuntunut löytyvän. Uutisissa puhuttiin jopa hallituskriisistä ja mahdollisuudesta, että hallitus hajoaa. Sote-sotkun jatkuminen sai meidät miettimään, miten vaikeaa on isojen muutosten tekeminen. Sote-uudistusta on yritetty toteuttaa useamman hallituksen toimesta monen vuoden ajan ja aika paljon palaveripullaa ja kokouskahvia on tämän asian parissa kulunut. Uudistuksen vaiheita seuratessa tuli mieleemme, että onko tästä tullut poliittinen arvovaltakysymys.  Asian ydin näytti mielestämme unohtuneen eikä uudistuksen toteuttamisessa enää tuntunut olevan tärkeää se, miten sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan toteutettua vaikuttavasti ja tehokkaasti, mutta kuitenkin asiakaslähtöisesti ja tasavertaisesti kaikille kansalaisille. Mielestämme kyseessä on tärkeä uudistus, joka tulee valmistella ja toteuttaa huolellisesti parhaalla mahdollisella tavalla asiantuntijoita kuunnellen ilman että ajetaan muiden kuin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien ihmisten etuja. Tämän blogin ilmestyttyä toivomme tietenkin, että asiat ovat ratkenneet parhaalla mahdollisella tavalla ja että maassamme on toimintakykyinen hallitus edelleen.

Sipilä & kumppanit

Näiden uutisten valossa siis odotimme, että eduskunnan kyselytunnilla olisi edes hieman sivuttu pinnalla olevaa sote-uudistusta. Jouduimme pettymään, sillä sanaa sote ei mainittu kyselytunnin aikana kertaakaan, vaikka mielenkiintoista keskustelua muista asioista kyllä käytiin. Televisiosta tuttuun tapaan, puhemies jakoi puheenvuoroja kansanedustajille ja asiasta vastaavat ministerit selittelivät asioita parhaansa mukaan. Keskustelun alla olivat niin Postin työehtosopimusneuvottelut kuin eläinten oikeudet. Opposition tehtävänä oli tietenkin kriittiseen tapaan kyseenalaistaa hallituksen päätöksiä, mutta esimerkiksi demareiden tamperelaisedustaja Sanna Marin antoi kiitosta hallitukselle siitä, että harmaan talouden torjuntaan tarkoitettujen määrärahojen leikkauksesta oli luovuttu. Keskustelu oli mielestämme asiallista, vaikka pientä kuittailua hallituksen ja opposition välillä olikin havaittavissa. Huvittavinta mielestämme oli seurata ministereiden ilmeitä ja olemusta. Osalla tuntui olleen pitkä päivä takana, kuten meilläkin. Stubbin ja Sipilän viestinnästä toisilleen emme kuitenkaan havainneet merkkejä hallituskriisistä, tosin emme tiedä mitä Stubbin Sipilälle ojentamassa paperilapussa luki tai mitä kaksikko Soinin selän takana kuiskutteli J.

Iltaa istumassa

Eduskunnan kyselytunnilta otimme suunnan kohti Bulevardia ja ravintola Gaijinia. Koska päivän aikana oli jo tullut käveltyä melkoisesti, kaikkien jalat toivoivat taksikyytiä, vaikkei matka pitkä ollutkaan. Harmiksemme kaikki Sibelius-Akatemian edessä olleet autot olivat kuitenkin odottamassa meitä tärkeämpiä henkilöitä, joten urheina taitoimme puolentoista kilometrin matkan jalkaisin. Tyytyväisinä istuuduimme ravintolan lämpöiseen ja hämärään syliin.

Helsinki-päivään oli mahtunut kokemuksia äärestä laitaan. Riistavuoren lämminhenkinen tunnelma aloitti päivän mitä parhaimmalla tavalla. Esimerkillisesti siellä on onnistuttu luomaan ”koko kansan olohuone”, jonne kaikki ovat tervetulleita vauvasta vaariin ja jossa ihminen hyväksytään sellaisena kuin on. Myös me saimme tuntea olevamme tervetulleita. Todennäköisesti se on myös yksi ihmisen perustarpeista; että saa kokea olevansa tärkeä ja tulla huomioon otetuksi. Päinvastainen kokemushan oli vierailu Sosiaali- ja terveysministeriössä. Eipä meidän sovittu tapaaminen ja etukäteen lähetetyt kysymykset paljoa näyttäneet painavan herrojen isommissa kuvioissa. Sopisi ehkä kuitenkin muistaa, että meiltä ne äänet tulevat seuraavissakin vaaleissa tai sitten ei. Tässä tapauksessa voisin veikata, että tämä vierailu ei ainakaan ollut vaalipromoa parhaimmillaan.

Onneksemme Merja Mäkisalo-Ropponen korjasi edellisen pettymyksen ja todellakin ”otti yleisönsä”. Hänen asiantuntevaa puhettaan olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin. Toki kansanedustajan kiireinen aikataulu rajasi tapaamisen pituutta, joten syvällisempi keskustelu sai jäädä. Myöhemmin kyselytuntia seuratessa ihmetytti, että missä ovat kaikki merjamäkisaloropposet. Sen verran yksitotista oli keskustelu puolin ja toisin.

Malja uusille ystäville ja
kuluneelle vuodelle :)

Kokemus siitä, että on tärkeä ja tervetullut konkretisoitui ravintolaan mennessämme. Itsekin asiakastyötä tekevinä arvostamme aitoa kohtaamista ja arvostavaa kohtelua. Siksi päivämme täydensi todella hyvä asiakaspalvelu ja taidolla valmistetut ruoka-annokset. Kohotimme maljat kuluneelle opiskeluvuodelle ja sen myötä solmituille uusille ystävyyssuhteille. Tällaisen hetki-irti-arjesta-illan jälkeen kävelimme mielet virkeinä ulos Helsingin pimeään iltaan.

Jälkikirjoitus: Askelmittariin kertyi päivän aikana yli 17 000 askelta, joten korkosaapikkaat eivät ehkä olleet ne kaikkein parhaat jalkineet Helsingin opintomatkalle.

Pink Panter: Jaana Kattelus, Paula Kemppinen, Irina Kukkamäki, Petra Mäensivu ja Heidi Vainio