perjantai 13. joulukuuta 2013

Opintomatka Pietariin 2013

13.12.2013

Tampereen ammattikorkeakoulun jo perinteeksi muodostunut opintomatka Pietariin toteutettiin 29.9. - 5.10.2013. Matkalle osallistui YAMK -opiskelijoita Tampereelta ja Seinäjoelta.  Opettajia oli mukana neljä, kaksi Tampereelta ja kaksi Seinäjoelta. Vastuuopettajana ja organisaattorina toimi Tampereelta yliopettaja Varpu Lipponen. Matkalle osallistui 18 opiskelijaa. Mukaan mahtui ammattilaisia eri sosiaali- ja terveystoimen yksiköistä. Matkan aikana tulkin tehtävistä vastasi Tampereen ammattikorkeakoulun YAMK –opiskelija.



Matkalle lähdettiin avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia. Junamatka Pietariin sujui ongelmitta. Alusta lähtien tunnelma oli rento ja vapautunut. Ensimmäisen päivän vierailukohteena olivat Pogi-kylän ensiapu ja vanhuskoti Russia Myza-kylässä. Pogi-kylässä vastaanotto oli lämmin ja tunsimme olevamme tervetulleita tutustumaan välskärin vastaanoton toimintaan ja tiloihin. Välskäri Olga Matveeva kertoi avoimesti ensiavun/terveysaseman toiminnasta ja esitteli vastaanottotilat. Lisäksi kuulimme kertomusta kylän historiasta ja asukkaiden elämästä. Lämpimän ja aidon kohtaamisen lisäksi meitä odotti notkuva herkkupöytä, josta nautimme rennossa tunnelmassa. Terveysasemalla toimiva välskärin vastaanotto tarjosi perusterveyspalvelut noin 300 paikalliselle asukkaalle. Välskäri Olga Matveeva kertoi, että vuosittain käyntejä tulee arviolta 1500. Vastaanotolla oli perus välineistö potilaan tutkimuksia ja pieniä toimenpiteitä varten. Osittain alkeelliset tilat olivat siistit ja lämpimät. Terveysaseman toiminnasta syntyi kuva yhteisöllisestä toiminnasta. Potilaiden yksilöllinen kohtaaminen oli aistittavissa Olga Matveevan kertomuksesta. Pogi-kylästä matkamme jatkui vanhuskoti Russiaan, jossa meitä oli vastassa vanhuskodin johtaja. Vanhuskodin upeita rakennuksia ympäröi näyttävä puutarha ja omavarainen luomumaatila. Päärakennuksen vieressä oli kaunis kirkko. Saimme ystävällisen vastaanoton. Ensivaikutelma vanhuskodista oli ylellinen. Johtaja kertoi meille paikan toiminnasta ja pääsimme tutustumaan talon tiloihin. Asukaspaikkoja oli 30 ja asukkaille oli tarjolla hyvin monipuolisia lääkkeettömiä hoitoja ja ajanviettomahdollisuuksia. Esimerkkeinä voidaan mainita aromaterapia, erilaiset hieronnat, kampaaja, kosmetologi, hammaslääkäri, kuntosali, karaoke, elokuvasali ja musiikkia eri muodoissa. Vanhuskodissa asukkaiden käytössä oli leikkiraha motivointikeino, joka mahdollisti asukkaille palveluiden niin sanotun ostamisen.  



Toisena päivänä matkasimme Pietarin keskustan alueella sijaitsevaan Rauhfusen lastensairaalaan, jossa meidät toivotti tervetulleeksi sairaalan johtavahoitaja. Häneltä saimme kuulla, että vuonna 1869 perustetussa sairaalassa työskentelee tänä päivänä 530 hoitajaa, 300 lääkäriä ja n. 300 sairaala-apulaista. Potilaspaikkoja oli 400. Sairaalassa oli yhdeksän osastoa joiden yhteyteen oli sijoitettuna leikkaussalit. Sairaala toimi opetussairaalana. Yleisvaikutelma sairaalan tiloista oli melko siisti ja välineistö näytti modernilta. Lapsille ei ollut sairaalassa yleisiä tiloja leikkejä varten ja potilashuoneet olivat pieniä. Johtavahoitaja kertoi, että vanhemmat, useimmiten äiti, olivat mukana lähes ympärivuorokautisesti lapsen ollessa sairaalahoidossa. Tutustumiskierroksella näimme sairaalan tiloja ja potilaita perheineen. Tiistai-ilta huipentui upeaan Mihailovskin teatterin ”Flames of Paris” balettiin.



Kolmas päivä sisälsi vierailut Tosno -kaupungin sairaalassa ja sairaanhoitaja -ammattikoulussa. Sairaalassa meidät otti vastaan sairaalan ylilääkäri, ylihoitaja ja Olga Matveeva. Vierailu alkoi sairaalan pihassa paikallistelevision haastattelulla ja tervetulopuheella. Ylilääkäri kertoi, että televisioinnin tarkoituksena oli herätellä paikallisia asukkaita miettimään omaa terveyden edistämistään. Lyhyen sairaalaan tutustumisen jälkeen pääsimme tutustumaan uuteen liikkuvaan yksikköön, jonka käytöstä ei vielä ollut kokemuksia. Liikkuvan yksikön tarkoituksen on viedä palvelut kaukana asuvien asukkaiden luo. Autossa oli muun muassa ultraäänilaite, laboratoriovälineistöä, tutkimuspöytä ja saniteettitilat. Ylilääkäri kertoi, että Venäjän presidentti on antanut sairaaloille runsaasti rahaa tilojen ja välineistön modernisointiin. Sairaanhoitaja ammattikoululla kuulimme paikallisesta sairaanhoitajakoulutuksesta ja tapasimme koulun rehtorin, joka kertoi koulun hakumenettelyistä ja käytännöistä. Venäjällä sairaanhoitajan koulutus kestää 3-4 vuotta, aikaisemmasta koulutaustasta riippuen. Kuulimme, että opetussuunnitelma on syklinen, erikoistumislinjoja on neljä ja opiskeluun sisältyy paljon harjoittelua, ensin opetusnukeilla ja myöhemmin käytännön hoitotyössä. Uutena osa-alueena opintoihin on lisätty opinnäytetyön tekeminen, josta ei vielä ollut kertynyt kokemuksia. Tosnon sairaanhoitaja ammattikoulusta valmistuville hoitajille löytyy Tosnon alueelta töitä heti valmistumisen jälkeen. Koulun rehtori kertoi hoitajien työllistyvän 100%. Työelämässä sairaanhoitajan palkka on aluksi noin 300 euroa, mutta käytössä on palkitsemisjärjestelmä, joka mahdollistaa palkan nousun kokemusvuosien kertyessä. Runsaan tarjoilun jälkeen siirryimme esittelemään omaa työtämme koulun oppilaille. Mukana oli myös johtavahoitaja, koulun rehtori, Olga Matveeva sekä muutamia paikallisia lääkäreitä.



Neljännen päivän vietimme kulttuurin parissa. Tutustuimme Pietarin Hoviin sekä Pyhän Paavalin ja Pietarin kirkkoon. Pietarin Hovi on Pietari Suuren luomus 1700-luvulta. Sen upea puutarha on laaja, 10 hehtaaria. Palatsin edessä avautuva suuri kaskadi laskee Suomen lahteen, ja näkymä on ainutlaatuisen upea.  Päivän aikana nautimme kauniista ilmasta ja loisteliaasta puutarhasta, joka ympäröi Pietarin Hovin Isoa Palatsia. Näimme valtavia, näyttäviä suihkulähteitä koristeineen ja ihastelimme taidokkaita istutuksia. Vierailu tarjosi mukavaa vaihtelua viikon ohjemaan. Lisäksi tutustuimme paremmin seurueen muihin jäseniin.



Viidentenä päivänä vierailimme Pietarin keskustassa sijaitsevassa Sairaala nro 46:ssa, jossa meidät otti vastaan sairaalan apulaisylilääkäri. Hänen johdollaan menimme kirkkosaliin, jossa ylilääkäri ja johtavahoitaja toivottivat meidät tervetulleeksi vierailulle. Kirkkosalissa kuulimme esitelmän sairaalan historiasta ja toiminnasta. Sairaalalla oli pitkät perinteet, se oli palvellut jo sota-aikana Pietarilaisia sairaalana ja kirkkona. Kymmenen vuotta sitten sairaala muuttui veteraanisairaalaksi. Toiminnan tarkoituksen on tarjota kaikki sairaalapalvelut veteraaneille ja heidän perheenjäsenilleen. Sairaalassa on 275 potilaspaikkaa, vuodessa potilaita on noin 7500 ja osastoja on useita erikoisaloittain. Hoito on veteraaneille maksutonta. Pääasiassa potilaat tulevat hoitoon lähetteellä, mutta sairaalassa hoidetaan myös akuuttipotilaita. Tutustuimme sairaalan tiloihin kahdessa ryhmässä ja pääsimme näkemään todella paljon sairaalan tiloja, toimintaa, potilaita ja henkilökuntaa. Esittely oli lämminhenkinen ja mieleenpainuva. Vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaa. Esittelyn ja tutustumiskierroksen jälkeen keskustelimme vapaamuotoisesti maidemme hoitokäytänteistä kahvikupin äärellä. Vertailimme kokemuksia ja näkemyksiä sekä nautimme vierailun lämpimästä tunnelmasta. Vierailusta jäi mieleen erityisesti avoin ilmapiiri, hyvinvoiva työyhteisö ja ylpeys omasta ammattitaidosta. Apulaisylilääkärin lämmin ja avarasydäminen asennoituminen potilaisiin, omaisiin, hoitajiin ja lääkäri kollegoihin oli erityistä. Tällainen poikkeuksellisen empaattinen suhtautuminen on harvinaista!



Jokaisen vierailun päätteeksi kokoonnuimme yhteiseen opettajajohtoiseen reflektiokeskusteluun. Keskusteluissa jakaannuimme pienryhmiin, joissa reflektoimme päivän aikana kertyneitä kokemuksia ja tunnelmia. Moniammatillinen ryhmämme tuotti keskusteluihin mielenkiintoisia näkökulmia, joka syvensi kokemuksiamme. Vapaamuotoista keskustelua käytiin myös vapaa-ajalla ja nämä keskustelut koimme myös reflektiivisinä.  Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä meillä oli mahdollisuus tutustua omatoimisesti Pietarin nähtävyyksiin ja tehdä ostoksia kotiin vietäväksi.



Opintomatkan anti oli monipuolinen. Lyhyessä ajassa tutustuimme erilaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja näimme erityyppisiä yksiköitä. Venäläinen kulttuuri ja sen moninaisuus avautui uudella tavalla, ja herätti monia tunteita. Opintokäyntien vieraanvaraisuus oli huomiota herättävää, ja poikkesi suomalaisesta toimintatavoista selvästi. Lämminhenkinen kohtaaminen lämmitti sydäntä lähes joka kohteessa, jossa vierailimme. Tästä syntyi mielikuva venäläisestä palvelukulttuurista, josta voisimme ottaa Suomessakin mallia.



Huomiota herättäviä asioita ja kokemuksia saimme jokaisella vierailulla. Pogi-kylässä saimme todeta, että hyvä hoito ei aina vaadi moderneja puitteita, jos ammattitaitoa ja yhteistyötä löytyy. Sairaala nro 46 oli loistava päätös viikon lopuksi. Totesimme, että sairaalan jo hieman rapistuneiden seinien sisällä tehdään työtä suurella sydämellä ja välittäminen on aitoa. Siellä pääsimme myös näkemään paljon; hoitajia ja lääkäreitä työssään, potilaita ja sairaalan tiloja. Tästä voimme vain todeta, että ulkokuori ei aina kerro koko totuutta. Suomalaiseen terveydenhuoltoon ja hoivakulttuuriin voisimme ottaa mallia ainakin ylpeydestä tehdä työtään ja rohkeudesta arvostaa omaa ammattitaitoaan sekä työyhteisöään. Upeat nähtävyydet ja kokemukset toivat opintomatkaan toivottua vaihtelua. Saimme nauttia taidokkaasta baletti -esityksestä ja näimme lukuisia kauniita rakennuksia ja Pietarin kuuluisia nähtävyyksiä. Kokonaisuutena opintomatka oli huikea kokemus. Opimme ja näimme paljon. Oppimista syvensi moniammatillinen ja avoin ryhmä.



 Matkaterveisin! Nina ja Pia