Opintomatka 5.11.2015: Pink Panter Helsingissä

Yhteinen osuus opintomatkastamme Helsinkiin alkoi Riistavuoren palvelukeskuksen ala-aulasta kun sekä omalla autolla, junalla että linja-autokyydillä saapuneet Pink Panterilaiset tapasivat toisensa. Aamukahvin lomassa vaihdoimme uusimmat kuulumiset. Tunnelma tiimin jäsenet tavatessa on aina kuin vanhan ystävänsä tapaisi.

Riistavuoren palvelukeskus

Riistavuoren palvelukeskuksesta välittyi ensihetkistä alkaen vaikutelma aktiivisesta toiminnasta. Asiakkaita ja henkilökuntaa oli heti aamutuimaan matkalla eri suuntiin. Kiireen keskellä meidät otettiin vastaan kuitenkin hyvin ystävällisesti ja omasta työpaikasta selvästi ylpeästi. Mieleemme Riistavuoren avopuolen toiminnasta jäi etenkin halu tarjota monipuolista ja aktivoivaa toimintaa siten, että mahdollisimman monella varallisuuteen tai terveydentilaan katsomatta on mahdollisuus osallistua siihen. Myös esimerkiksi muistisairaan asiakkaan aidon ja vuorovaikutuksellisen kohtaamisen tavoite teki meihin vaikutuksen.

Tehostetun palveluasumisen palveluita Riistavuoressa meille esitteli henkilökunnan edustajat. Puheenvuorosta välittyi rehellinen kuva toiminnasta. Moniammatillisuus, yhteinen tavoitteellisuus ja yhteistyö kuulostivat toimintaa kantavilta vahvuuksilta Riistavuoressa. Meitä jäi mietityttämään muistisairaiden asukkaiden ryhmäkodin suuri, 26 asukkaan asukasmäärä sekä psykogeriatrisen yksikön vahvuus, joka oli 5,5 ja näin ollen alhaisempi kuin toiminnassa muutoin. Olisimme kaivanneet myös tarkempaa kuvausta johtamisen prosesseista, jotka tässä henkilökunnan esittelyssä jäivät puuttumaan.

Parasta antia Riistavuoren tapaamisissa oli saada tutustua muistijumppalaisiin. Tässä mielestämme asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden vaikutukset todistettiin kun osallistujat saivat itse kertoa omista kokemuksistaan ja kehittymisestään. Ryhmän yhteishenki ja ryhmän vetäjän innostuneisuus välittyi meille selkeästi. Tätä ryhmää oli pakko jäädä vielä jäädä kiittämään sillä seurauksella, että tiukka aikataulu Sosiaali- ja terveysministeriöön siirtymisen suhteen oli tiimillemme liian tiukka.

Helsinki sightseeing - matkalla Sosiaali- ja terveysministeriöön

Riistavuoresta poistuessamme osa porukasta jäi ns. junasta, mihin suurin osa ryhmäämme jo ehti, luultavasti olivat juosseet maratonvauhtia asemalle. Odotimme uutta paikallisjunaa, jolla matkustimme Helsingin keskustaan. Siitä matkamme jatkui ratikalla ja se todellakin jatkui ja jatkui.  Tyytyväisinä seisoimme ratikan kyydissä ja ajelimme muutaman pysäkin ohi, kunnes joku huomasi, että kyydistä olisi pitänyt nousta jo aikoja sitten.  Ei muuta kuin pois ratikasta ja odottelemaan uutta ratikkaa takaisinpäin. Vaikka yritimme vimmatusti juosta kiinni yhtä ratikkaa, kuljettaja ei suostunut meitä kyytiinsä ottamaan (taisi toki olla liikennevaloissa pysähtyneenä tuolloin). Odotellessamme uutta ratikkaa saapuvaksi, nautimme kauniista ja aurinkoisesta syyspäivästä, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa, eihän tälle mitään voinut. Hakaniemen torikin tuli nyt siis nähtyä, ihan kahville asti emme toki ehtineet.  Helsinki tuli siis osittain tutuksi raiteilla. Seuraavalla kerralla seikkailuun kannattaa ehkä ottaa kartta mukaan, ainakin jos aikataulu on tiukka.

Ratikka-ajelulla :)

Vihdoin löysimme Meritullinkadulle ja STM:n rakennuksen ja pääsimme kohteeseemme.  Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti oli oman osuutensa jo hoitanut ja pääsimme kuulemaan sosiaalineuvos Kari Haavistoa.  Peruspalveluministeri Juha Rehula ei ehtinytkään meitä tapaamaan, hänellä oli kiirettä jonkun ihme sote-sopimuksen kanssa...  Haavisto ei ollut kysymyksiimme perehtynyt (ehtinyt / jaksanut / viitsinyt???) ja hän kertoili melko yleisellä tasolla asioita, joista varmaan jokainen jotain tiesi. Melko ympäripyöreää puhetta palvelujärjestelemästä, ehkäisevästä työstä, järjestämisestä, kustannuksista jne. Rahasta jäi mieleen se, että 3 mrd vaikutus kestävyysvajeeseen on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä. Jotenkin tuntuu, että siihen mennessä on varmaan tullut jo paljon muitakin muutoksia, joista emme vielä tiedä ja jonka vaikutuksista ei ole mitään tietoa. Kustannukset kuitenkin nousevat koko ajan ja rahat pitäisi saada järkevään käyttöön.  Tavoitteena olisi kuitenkin vaikuttava toiminta, ilman että esim. kunnat joutuisivat nostamaan veroprosenttiaan.

Käynnin jälkeen saimme käyttöömme osan alivaltiosihteerin puheesta videotallenteen välityksellä. Hän puhui asiantuntevasti palvelujärjestelmästä, kuntien osallisuudesta palvelujen tuottamiseen, kustannusten kasvusta jne. Tärkeimpänä hänen puheestaan jäi mieleen kuitenkin se, että tavoitteen olisi, että kotona pyritään ja voidaan olla pidempään ja miten tätä tullaan tukemaan. Kestävyyslaskenta-analyysilla on pyritty todentamaan se, että jos pystytään pidentämään itsenäistä toimintakykyä eli pärjäämistä kotona samassa suhteessa elinikäennusteeseen. Tavoitteena on, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta tulee ratkeamaan tällä keinoin. Toimintakyvyn merkitys korostuu entisestään. Johtamisen indikaattoreita pyritään kehittämään, ei pelkästään toimenpide-indikaattoreita.  Hyviä tavoitteita, mutta melko hurja tavoite, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta toteutettaisiin tällä tavoin. Nähtäväksi jää. Pöysti puhui asioista paljon mielenkiintoisemmin.  Koska saimme Pöystin puheen jälkikäteen, niin vielä enemmän korostui se, että hän oli jo asiat kertonut ja Haavisto tuli toistamaan samat asiat. Haavisto pyysi kysymyksiä kuulijoilta puheensa jälkeen, mutta mielestämme vastaukset eivät selkeästi koskeneet kysymyksiä, vaan ehkä sivusivat niitä jotenkin. 

Kaikki mitä STM:n käynnistä "jäi käteen" :(

Olisimme toki toivoneet, että olisimme tavanneet peruspalveluministeri Rehulan ja saaneet vastauksia tekemiimme kysymyksiin.  Ajankohta taisi nyt vain olla kaikkein huonoin tapaamista ajatellen. 

Kohti Pikkuparlamenttia

Koko 14ytedi –ryhmän voimin lähdimme jatkamaan matkaa sosiaalineuvoksen puheenvuoron jälkeen pitkin Helsingin katuja. Vuorossa oli tapaaminen kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen kanssa. Hänen ulosantinsa oli kuulijoille antoisa. Oli mielekästä kuulla hänen ajatuksiaan, kun näimme miten intohimoisesti hän suhtautui asiaansa. Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen on eduskunnassa toteuttamansa työn ohella mm. Muistiliiton puheenjohtaja. Alkuun itseään esitellessä ilmeni, että hän on yhdeltä koulutukseltaan sairaanhoitaja. Se herätti meissä entisestään mielenkiintoa kuunnella mitä hänellä on sanottavana tämän hetkisestä tilanteesta muistisairaiden kohdalla.

Heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla huomasimme, miten pöyristyttävänä kansanedustaja piti uutta suositusta henkilöstön mitoituksen suhteen: 0,4 hoitajaa hoidettavaa kohden. Hän totesi, että on mahdotonta toteuttaa laadukasta hoitoa ja toteuttaa kuntouttavalla työotteella hoitotyötä sellaisella mitoituksella. Huolissaan hän oli myös siitä, että ammatillisia pätevyysvaatimuksia ollaan laskemassa. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja heidän hoidon tarpeestaan, jota lain mukaan pitää toteuttaa. Hoitoa kuuluisi antaa tehtävään perusteellisesti koulutetun henkilökunnan. Hänen puheenvuorossaan korostui huoli myös siitä, että valtakunnallisena linjana on ensisijaisena numerot ja vasta toissijaisena ihmisten tarve.

Päivän paras käynti

Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen painotti kolmea pääkohtaa, joilla hoitotyö saadaan onnistuneesti toteutumaan. Näitä ovat oikea asenne, resurssit sekä tietotaito. Jos näistä jokin uupuu, niin hoidon laatu kärsii. Puheenvuorossaan Mäkisalo-Ropponen otti esiin sen, että hoitajat ovat koko ajan eettisten valintojen edessä. Kiire ja suuri työkuorma vaikuttaa hoitajien jokaiseen päätöksentekoon. Ideaalitilanteessa hoito olisi aina asiakaslähtöistä eikä eettisiä valintoja joutuisi joka käänteessä tekemään. Me olimme hänen kanssaan samaa mieltä.

Uutena tietona saimme kuulla, että Suomessa on jopa 8000 – 10 000 alle 65 – vuotiasta muistisairasta. Meistä oli yllättävää, että niin moni työikäinen kärsii muistiongelmista. Kuntouttava toiminta ja muistilääkitys tulisi aloittaa nopeasti diagnoosin jälkeen, jotta muistisairauden etenemistä pystytään hidastamaan. Työikäisiä tulee kannustaa jatkamaan työssään. On työterveyshuollon tehtävänä huolehtia työikäisistä sairaista eikä lakaista ongelmaa maton alle. Peli ei ole diagnoosin jälkeen menetetty, vaan on paljon tehtävissä sairauden etenemisen hidastamiseksi. Julkisesta terveydenhuollosta tulee ohjata muistisairaus- diagnoosin saaneita muistiyhdistyksen piiriin, jotta kukaan ei jäisi diagnoosin kanssa yksin. Mäkisalo-Ropposelle muistisairaudet ovat sydämen asia ja se välittyi hänen puheestaan selvästi. Hän pyrkii ajamaan muistisairaiden asioita eteenpäin ja päivittää tietoutta muistisairauksista myös valtakunnallisella tasolla, mm. eduskunnan täysistunnoissa on muistiasioista puhuttu ja viime kaudella eduskuntaan perustettiin muistikerho, joka kokoontuu 4-6 kertaa vuodessa. Siinä on osallisena monta ammattiryhmää. 

Tällä hetkellä on myös valmisteilla itsemääräämisoikeuslaki, joka koskee muun muassa muistisairaan oikeuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Mäkisalo-Ropponen puhui asiantuntevasti monista yhteiskuntaa liikuttavista asioista. Oli hienoa kuulijana huomata, miten mielellään hän jakoi tietoaan. Häntä olisimme kuunnelleet vaikka koko päivän, mutta aikataulun tullessa vastaan meidän oli lähdettävä jatkamaan kohti seuraavaa etappia.

Eduskunnan kyselytunnilla

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen tapaamisen jälkeen meillä oli hetki aikaa hengähtää myöhäisen lounaan parissa ja valmistautua virallisen ohjelman viimeiseen osuuteen eli eduskunnan kyselytuntiin. Hieman harmitti, ettemme päässeet tutustumaan siihen ”oikeaan eduskuntataloon” remontin vuoksi, mutta odotimme kuitenkin innolla, että pääsemme näkemään livenä ministereitä ja kansanedustajia.

Kyselytunnilla kuuntelemassa (meilläkin olisi kyllä ollut kysyttävää)

Aikaisemmin päivällä olimme lukeneet uutisista, että sote-uudistuksesta käytiin keskustelua hallituspuolueiden välillä mm. sote-piirien määrästä eikä yhteistä näkemystä tuntunut löytyvän. Uutisissa puhuttiin jopa hallituskriisistä ja mahdollisuudesta, että hallitus hajoaa. Sote-sotkun jatkuminen sai meidät miettimään, miten vaikeaa on isojen muutosten tekeminen. Sote-uudistusta on yritetty toteuttaa useamman hallituksen toimesta monen vuoden ajan ja aika paljon palaveripullaa ja kokouskahvia on tämän asian parissa kulunut. Uudistuksen vaiheita seuratessa tuli mieleemme, että onko tästä tullut poliittinen arvovaltakysymys.  Asian ydin näytti mielestämme unohtuneen eikä uudistuksen toteuttamisessa enää tuntunut olevan tärkeää se, miten sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan toteutettua vaikuttavasti ja tehokkaasti, mutta kuitenkin asiakaslähtöisesti ja tasavertaisesti kaikille kansalaisille. Mielestämme kyseessä on tärkeä uudistus, joka tulee valmistella ja toteuttaa huolellisesti parhaalla mahdollisella tavalla asiantuntijoita kuunnellen ilman että ajetaan muiden kuin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien ihmisten etuja. Tämän blogin ilmestyttyä toivomme tietenkin, että asiat ovat ratkenneet parhaalla mahdollisella tavalla ja että maassamme on toimintakykyinen hallitus edelleen.

Sipilä & kumppanit

Näiden uutisten valossa siis odotimme, että eduskunnan kyselytunnilla olisi edes hieman sivuttu pinnalla olevaa sote-uudistusta. Jouduimme pettymään, sillä sanaa sote ei mainittu kyselytunnin aikana kertaakaan, vaikka mielenkiintoista keskustelua muista asioista kyllä käytiin. Televisiosta tuttuun tapaan, puhemies jakoi puheenvuoroja kansanedustajille ja asiasta vastaavat ministerit selittelivät asioita parhaansa mukaan. Keskustelun alla olivat niin Postin työehtosopimusneuvottelut kuin eläinten oikeudet. Opposition tehtävänä oli tietenkin kriittiseen tapaan kyseenalaistaa hallituksen päätöksiä, mutta esimerkiksi demareiden tamperelaisedustaja Sanna Marin antoi kiitosta hallitukselle siitä, että harmaan talouden torjuntaan tarkoitettujen määrärahojen leikkauksesta oli luovuttu. Keskustelu oli mielestämme asiallista, vaikka pientä kuittailua hallituksen ja opposition välillä olikin havaittavissa. Huvittavinta mielestämme oli seurata ministereiden ilmeitä ja olemusta. Osalla tuntui olleen pitkä päivä takana, kuten meilläkin. Stubbin ja Sipilän viestinnästä toisilleen emme kuitenkaan havainneet merkkejä hallituskriisistä, tosin emme tiedä mitä Stubbin Sipilälle ojentamassa paperilapussa luki tai mitä kaksikko Soinin selän takana kuiskutteli J.

Iltaa istumassa

Eduskunnan kyselytunnilta otimme suunnan kohti Bulevardia ja ravintola Gaijinia. Koska päivän aikana oli jo tullut käveltyä melkoisesti, kaikkien jalat toivoivat taksikyytiä, vaikkei matka pitkä ollutkaan. Harmiksemme kaikki Sibelius-Akatemian edessä olleet autot olivat kuitenkin odottamassa meitä tärkeämpiä henkilöitä, joten urheina taitoimme puolentoista kilometrin matkan jalkaisin. Tyytyväisinä istuuduimme ravintolan lämpöiseen ja hämärään syliin.

Helsinki-päivään oli mahtunut kokemuksia äärestä laitaan. Riistavuoren lämminhenkinen tunnelma aloitti päivän mitä parhaimmalla tavalla. Esimerkillisesti siellä on onnistuttu luomaan ”koko kansan olohuone”, jonne kaikki ovat tervetulleita vauvasta vaariin ja jossa ihminen hyväksytään sellaisena kuin on. Myös me saimme tuntea olevamme tervetulleita. Todennäköisesti se on myös yksi ihmisen perustarpeista; että saa kokea olevansa tärkeä ja tulla huomioon otetuksi. Päinvastainen kokemushan oli vierailu Sosiaali- ja terveysministeriössä. Eipä meidän sovittu tapaaminen ja etukäteen lähetetyt kysymykset paljoa näyttäneet painavan herrojen isommissa kuvioissa. Sopisi ehkä kuitenkin muistaa, että meiltä ne äänet tulevat seuraavissakin vaaleissa tai sitten ei. Tässä tapauksessa voisin veikata, että tämä vierailu ei ainakaan ollut vaalipromoa parhaimmillaan.

Onneksemme Merja Mäkisalo-Ropponen korjasi edellisen pettymyksen ja todellakin ”otti yleisönsä”. Hänen asiantuntevaa puhettaan olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin. Toki kansanedustajan kiireinen aikataulu rajasi tapaamisen pituutta, joten syvällisempi keskustelu sai jäädä. Myöhemmin kyselytuntia seuratessa ihmetytti, että missä ovat kaikki merjamäkisaloropposet. Sen verran yksitotista oli keskustelu puolin ja toisin.

Malja uusille ystäville ja
kuluneelle vuodelle :)

Kokemus siitä, että on tärkeä ja tervetullut konkretisoitui ravintolaan mennessämme. Itsekin asiakastyötä tekevinä arvostamme aitoa kohtaamista ja arvostavaa kohtelua. Siksi päivämme täydensi todella hyvä asiakaspalvelu ja taidolla valmistetut ruoka-annokset. Kohotimme maljat kuluneelle opiskeluvuodelle ja sen myötä solmituille uusille ystävyyssuhteille. Tällaisen hetki-irti-arjesta-illan jälkeen kävelimme mielet virkeinä ulos Helsingin pimeään iltaan.

Jälkikirjoitus: Askelmittariin kertyi päivän aikana yli 17 000 askelta, joten korkosaapikkaat eivät ehkä olleet ne kaikkein parhaat jalkineet Helsingin opintomatkalle.

Pink Panter: Jaana Kattelus, Paula Kemppinen, Irina Kukkamäki, Petra Mäensivu ja Heidi Vainio

OPINTOMATKALLA TERVEYTTÄ EDISTÄMÄSSÄ HELSINGISSÄ

Olemme neljä Tampereen ammattikorkeakoulun ylemmän Amk- tutkinnon opiskelijaa ja opiskelemme terveyden edistämistä. Henkilöstöjohtamisen kurssiin meillä sisältyi opintomatka Helsinkiin, joka toteutui 5.11.2015. Päivän aikana vierailimme Riistavuoren palvelukeskuksessa, Sosiaali- ja terveysministeriössä, Pikkuparlamentissa sekä osallistuimme eduskunnan kyselytunnille.

Päivän aloitimme vierailemalla Riistavuoren palvelukeskuksessa, jossa pääsimme tutustumaan heidän monipuoliseen toimintaansa. Riistavuori on useamman palvelutalon kokonaisuus Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden alaisuudessa. Palveluyksiköiden toiminta on keskittynyt muistisairaiden hoitoon ja kuntoutukseen sekä heidän omaistensa tukemiseen. Riistavuoren monipuolinen toiminta sisältää arviointi- ja kuntoutusosaston, lyhytaikaishoidon yksikön, asumispalveluyksikön, ryhmäasumisen palveluja sekä päivätoimintaa Helsingin kaupungin eläkeläisille. Keskus tarjoaa monenlaista avointa palvelua kuten ravintolapalvelut, jotka ovat avoinna myös muillekin kuin Riistavuoren asukkaille. Muistisairaiden kohtaamisessa käytetään apuna TunTeva-menetelmää, joka pyrkii ottamaan jokaisen ihmisen huomioon yksilönä.

Palvelukeskus tukee asiakkaidensa henkistä, fyysistä ja sosiaalista vireyden ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Palvelukeskuksen toiminnan ydin onkin asiakaslähtöisyys ja yli sukupolvien ulottuva toiminta joka on vuorovaikutuksellista. Palvelukeskuksessa järjestetään erilaisia retkiä, muskareita ja muuta toimintaa ja mieltä ylläpitäviä ryhmiä. Mannerheimin lastensuojeluliiton Terho -kerhoprojekti myös yhdistää Ikäihmisiä ja lapsia. Palvelukeskuksessa asiakkailla on myös mahdollisuus käyttää itsenäisesti päivittäin kuntosalia.

Asiakkaiden lisäksi myös henkilöstö ja sen hyvinvointi on huomioitu Riistavuoressa. Osaamisen johtaminen on siellä suunnitelmallista, järjestelmällistä ja strategialähtöistä; henkilöstön osaamiseen panostaminen tuo tuottavuuden lisäksi työhyvinvointia. Riistavuoressa osaamisen johtaminen sisältää henkilökohtaiset kehittämissuunnitelmat, joita toteutetaan laajalla ja säännöllisellä koulutustarjonnalla sekä talon ulkopuolisesti että sisäisesti. Koulutuksesta saatu tieto hyödynnetään jakamalla vastuualueittain. Vuosittaiset kehityskeskustelut ovat käytäntönä Riistavuoressa. Meneillään on juuri kysely koko henkilöstölle kehityskeskusteluiden kehittämiseksi. Jokaisella palveluyksiköllä on oma tuloskortti, joka on samassa linjassa koko palvelukeskuksen tuloskortin kanssa. Palkitsemisjärjestelmällä henkilöstöä motivoidaan hyviin työsuorituksiin ja itsensä kehittämiseen. Osaamisen johtamisen vaikuttavuutta ja onnistumista mitataan sekä esimies- että työntekijä -kyselyillä. Riistavuoressa on myös ideointi sallittua  - jopa suotavaa!

Riistavuoressa tapasimme aivojumpparyhmän, joka muodostui vapaaehtoisista ikäihmisistä. Ryhmää veti talossa työskentelevä toimintaterapeutti, joka YAMK-opintojensa opinnäytetyönään oli rakentanut  aivojumppaa kehittävää toimintaa ja veti Riistavuoressa toimivaa ryhmää. Ryhmän toiminta oli alkanut tämän vuoden tammikuussa. Ryhmälle oli tehty muistitestit toiminnan alkaessa. Toimintaan kuului erilaista aivojumppaa, he ratkoivat/pohtivat mm. vastauksia Einsteinin kysymyksiin. Ryhmä oli toiminut yhdessä tämän vuoden ja he olivat nyt kokemusasiantuntijoina kertomassa meille kokemuksiaan. Ryhmän jäsenet kertoivat muuttuneensa toiminnan aikana aktiivisemmiksi, virkeimmiksi, rohkeimmiksi. He keskustelivat aktiivisesti ryhmän kokoontuessa. Muistitestit olivat huomattavasti parantuneet ryhmän toiminnan myötä. Ryhmän kokemukset olivat todella positiiviset.  

Riistavuoren palvelukeskuksesta suuntasimme matkamme kohti Helsingin keskustaa Sosiaali- ja terveysministeriöön. Sosiaali- ja terveysministeriössä oli suunniteltu tapaaminen ministeri Rehulan kanssa. Meneillään oli kuitenkin neuvottelut sote-palveluista emmekä tavanneet ministeri Rehulaa. Tapaamiseemme saapui alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti kertomaan sote-tilanteesta ja samalla saimme vastauksia aiheesta oleviin kysymyksiimme. Saimme myös kiireisen aamupäivän jälkeen “ministeriötason kahvit”.

Kävimme tapaamassa myös kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposta Pikku-parlamentissa. Tapaamisen aiheena oli muistisairaudet sekä niiden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja tutkimukseen liittyvät asiat. Merja Mäkisalo-Ropponen toimii Muistiliiton puheenjohtajana ja työskentelee aktiivisesti tiedottajana muistisairauksien ehkäisyssä sekä muistisairaiden ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Myös Eduskunnassa toimii “Muistikerho”  ja muistiasiat ovat Eduskunnassa esillä muutenkin paljon. Muistisairauksien ennaltaehkäisy on muistin huoltoa ja muistisairauksia aiheuttavien sairauksien ennaltaehkäisyä. Muistiliitto Ry:llä on niin sanottu 11 kohtaa aivoterveyden edistämiseksi  ja muistisairauksien ehkäisemiseksi.  Merja Mäkisalo-Ropponen korosti  näistä tekijöistä aktiivisen liikunnan ja terveellisen ravinnon merkitystä sekä muistihäiriöitä aiheuttavien sairauksien hoitoa, kuten diabetes, hyperkolesterolemia, sydämen vajaatoiminta, kilpirauhassairaudet ja verenpainetauti. Aivojen hyvinvoinnille on tärkeää myös riittävä lepo ja uni, harrastukset ja sosiaaliset suhteet, aivojumppa sekä päihteettömyys.

Ennen eduskunnan kyselytunnille osallistumista kävimme tiiminä hetken rentoutumassa ravintolassa hyvää ruokaa nauttien ja  yhteisen päivän kunniaksi lasillliset viiniä kilauttaen.

Eduskunnan kyselytunnin seuraaminen oli mielenkiintoinen kokemus. Toki sote-asiat eivät nyt olleet pinnalla, koska neuvottelut olivat vielä kesken. Mutta kansanedustajat nostivat esiin päivän polttavia kysymyksiä ja ministerit vastasivat parhaansa mukaan. Pientä erimielisyyttäkin tuli esiin asioiden käsittelyssä kuten asiaan kuuluu. Kiinnitimme huomiota ulkoministeri Timo Soinin väsyneeseen olemukseen ja seuraavana päivänä kuulimmekin uutisista hänen sairastuneen kuumeeseen Indonesian matkansa jälkeen. Kokemuksena hyvin mielenkiintoista seurata paikan päällä eduskunnan kyselytuntia. Lähtiessä saimme astua suoraan lehdistön syliin heidän odottaessaan ministereitä ja kansanedustajia ovella.

Kaiken kaikkiaan päivä oli uuvuttava, mutta erittäin antoisa. Erityisesti Merja Mäkisalo-Ropposen tapaaminen jäi mieleemme ja herätti paljon ajatuksia muistisairaiden ihmisten terveyden edistämiseen liittyen. Muistisairaudet tulevat lisääntymään merkittävästi väestön ikääntymisen myötä, jos resursseja ei lisätä terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään työhön muistisairauksien osalta. Terveelliset elämäntavat  ovat hyvä perusta aivoterveydelle! Aivoja tulee hoitaa!

HOPE

Jaana Hartonen, Carita Knaapi, Marja Ollila, Anne Perälä

Opintomatka Helsinkiin 5.11.2015

Riistavuoren palvelukeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Eduskunta.

Saavuimme 5.11.15 klo 9 Helsinkiin opintokäynnille. Koska asumme eri paikoissa, osa tuli junalla, bussilla tai kävellen perille. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Riistavuoren palvelukeskus. Riistavuoren palvelukeskus on monipuolinen ikäihmisten palvelukeskus, jossa on kolme tehostetun palveluasumisen ryhmäkotia, palvelutalo, palvelukeskustoimintaa sekä lyhytaikaishoito ja päivätoiminta yksikkö. Riistavuoressa meille toiminnasta aluksi kertoi  Jukka Kotila. Kokoustila Rusakossa kuuntelimme kolmea Riistavuoren työntekijää. Fysioterapeuttia tehostetun palveluasumisen yksiköstä, lähihoitajaa muistisairaiden yksiköstä, sekä yhtä työntekijää, joka oli tällä hetkellä yamk opiskelija sosiaali- ja kehittämisen koulutusohjelmassa.   Olisimme mielellämme halunneet tavata myös johtoa ja kuulla heidänkin näkemyksiään.  Opintokäyntimme teemat olivat johtaminen, muistisairaudet, kuntoutus, RAI sekä työterveyshuolto. 

 

Riistavuoren nukkekokoelma

Ryhmäkodit

Ryhmäkodit ovat jaettu asiakkaan toimintakyvyn mukaan. Ryhmäkodeissa on ympärivuorokautinen valvonta. Tammihovi on arviointi- kuntoutusyksikkö, jossa asuu 28 asiakasta. Siellä arvioidaan asiakaan toimintakyky. Metsäkoto on psykogeriatrinen ryhmäkoti, jossa asuu 26 asukasta ja Tupasvilla on muistisairaiden ryhmäkoti, jossa asuu 26 asukasta. Muistisairaiden ryhmäkodin asukkailla on keskivaikea tai vaikea muistisairaus. Periaatteena on, että vuoteeseen ei hoideta, vaan kaikki nousee ylös.

Palvelukeskuksessa hoidetaan loppuun saakka eli myös saattohoito onnistuu. 

Riiistavuoren lasivitriini

Palvelutalo

Palvelutalossa asuu 85 asuntoa ja palvelutalon toiminnan tavoitteena on asukkaan toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen asiakkaan kanssa tehdyn hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisesti. 

Lyhytaikaishoito ja päivätoiminta

Lyhytaikaishoidon ja päivätoiminta yksikön tavoitteena on tukea asiakkaan toimintakykyä ja asumista omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Palveluilla tuetaan myös omaishoitajia mahdollisilla intervallijaksoilla, jotta omaishoitaja saa vapaa päivän tai vapaa viikon. Tuulenpesä lyhytaikaisyksikössä asuu 14 asiakasta ja Oravanpesä päivätoiminta yksikössä on arkisin 16 asiakasta ja viikonloppuisin 8 asiakasta.

Palvelukeskustoiminta

Palvelukeskustoiminta tarjoaa maksutonta toimintaa helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille heille myönnetyllä palveluasiakaskortilla.  Palvelukeskustoiminta järjestää retkiä, juhlia, konsertti – ja kulttuuritapahtumia. Lisäksi palvelukeskus tarjoaa mahdollisuutta osallistua kädentaitojen kurssille ja erilaisiin liikuntaryhmiin.

Fysioterapeutti ja sosiaaliohjaaja tekevät jokaiselle asiakkaalle palvelukeskussuunnitelman. Toiminnassa korostetaan palvelutarpeen ennalta ehkäisyä sekä kotona asuvien tukevaa avopalvelun toimintaa. Kuntosalivuoroja ja liikuntaryhmiä on myös hyväkuntoisille ikäihmisille. Lisäksi on opiskelijoiden ohjaamaa toimintaa, työväenopiston kursseja (jotka ovat maksullisia) esimerkiksi kudontakurssi ja piirustus- ja maalauskurssi ikäihmisille. SPR ja vapaaehtoiset ovat myös vahvasti mukana toiminnassa. Terho-kerho on kulttuurirahaston tukemaa toimintaa joka sisältää leikkiä ja yhdessä oloa. Se on kaikenikäisten kohtaamispaikka ja kokoontuu lauantai aamupäivisin. Palvelukeskuksessa on runsaasti erilaista ohjelmaa: Käy esiintyjiä, on teatteriesityksiä, konsertteja, levytansseja kerran kuukaudessa, esim. Hallowen-tanssit oli hiljattain. Lisäksi järjestetään MLL:n mummo-vaari muskareita ja myös lasten muskareita.

Riistavuoren palvelukeskuksessa saa myös sairaanhoitajan antamaa terveysneuvontaa sekä fysioterapeutin antamaa liikuntaneuvontaa- ja ohjausta. Kirjasto on avoinna palvelukeskuksen aukioloaikoina. Kirjastossa on musiikkinurkka, jossa voi kuunnella musiikkia ja rentoutua. Palmian ravintola ja kahvio Alppiruusu ovat avoinna kaikille kävijöille. Atk-opastusta on mahdollista saada vapaaehtoisen opastamana. Pesutupaa voi varata sekä tilauksesta lämmitetään myös saunaa.

Vapaaehtoistoiminta on suuri osa palvelukeskuksen arkea. He voivat toimia mm. keskustelu- tai ulkoilukaverina, harrastusryhmän ohjaajana, kutojana, tapahtuma-apulaisena, esiintyjänä jne.

Yksityisiä palveluntarjoajia palvelukeskuksessa ovat hieroja, jalkahoitaja ja kampaaja.

Riistavuoren periaatteena on asiakaskeskeisyys ja osallisuus. Hoitotyössä asiakkaalla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon omassa hoidossaan.  Erityisen tärkeää on ikäihmisten kohtaaminen ja yksilöllisyys. Toimitaan siten, että asukkaalla olisi hyvä arki. Asukkaan omat voimavarat otetaan huomioon hoito- ja liikkumissuunnitelmaa tehdessä. Seuranta tapahtuu suunnitelman sekä RAI-arvioinnin pohjalta. Asukkaan hoidosta vastaa moniammatillinen hoitotiimi. 

Tämän vuoden tammikuussa Riistavuoressa alkoi aivojumppa –ryhmä.  Aivojumpparyhmä on suljettu ryhmä, johon kuuluu 7 kokemusasiantuntijaa eli aivojumpan ammattilaisia. Toiminta on koettu merkityksellisenä, se on lisännyt asiakkaiden virkeyttä ja osallistumishalua. Ryhmän jäsenet tukevat toinen toistaan ja sen myötä ihmiset ovat tulleet aktiivisemmiksi ja toimintatarmo on palautunut. He oikein odottavat perjantai-päivää, jolloin ryhmä kokoontuu. 

RAI-arviointia tehdään puolen vuoden välein tai jos vointi olennaisesti muuttuu. Vastuuhoitaja ja fysioterapeutti tekevät arvioinnin. Mittauksen tulokset merkitään hoitosuunnitelmaan. 

Riistavuoressa panostetaan työntekijän osaamisen, kehittämiseen ja viihtymiseen.  Erityisen tärkeää on asiakkaan toimintakyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään.  Riistavuori on saanut EFQM:n laatupalkinnon vuonna 2014.  

Uusille työntekijöille on käytössä perehdytysohjelma. Henkilöstön osaamista kartoitetaan ja kerran vuodessa pidetään kehityskeskustelut. Koulutustarjonta on laaja ja tieto koulutuksen annista saatetaan koko työyhteisölle. Hyvästä työstä ja kehittämisestä palkitaan esim. henkilökohtaisella lisällä.

Mielestämme Riistavuoressa toteutuivat asiakkaan hyvän hoidon periaatteet, joita ovat mm. asiakaslähtöinen hoitotyö, muistisairaan oikeanlainen kohtaaminen ja toimintaa ylläpitävän työotteen kehittäminen. Kuulimme että henkilökunnalla on myös mahdollisuus osallistua työnkiertoon, mikä osaltaan lisää työn mielekkyyttä ja uusien ideoiden saattamista työyhteisön käyttöön.  Riistavuoren palvelukeskuksessa välittyi selvästi muutosjohtaminen.  Ennen hoitosuunnitelman tekoa esim. RAI tulokset käydään läpi moniammatillisesti ja toiminnan vaikuttavuutta mitataan eri mittareilla. Asiakasosallisuus on otettu mukaan uudella toimintamallilla 2015, johon osallistuvat asiakkaat, työntekijät ja omaiset. Uudella toimintamallilla mitataan palvelujen laatua ja riittävyyttä sekä miten kehitystyö on sujunut.  Johtotiimeissä asiakasosallisuuden muotoja kehitetään jatkuvasti ja käsitellään asiakkaiden palautteita ja niihin reagoidaan. 

Matka jatkui Riistavuorelta lähijunalla kohti sosiaali- ja terveysministeriötä,

STM ( sosiaaliseti kestävä suomi)

jossa meidät vastaanotti sosiaalineuvos Kari Haavisto. Alun perin meitä piti olla vastassa peruspalveluministeri Rehula, mutta hän oli estynyt tulemaan paikalle samalle päivälle osuneen Sote –käsittelyn vuoksi. Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti kävi myös esittäytymässä meille ja kertoi lyhyesti ministeriön toiminnasta. Puheessaan hän korosti Sote -palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Haavisto jatkoi siihen, mihin Pöysti puheessaan jäi. Hän puhui yleisellä tasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen muun muassa tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Hän otti myös jollain tapaa kantaa meidän etukäteen lähetettyihin kysymyksiin, mutta emme saaneet mielestämme suureen osaan kysymyksiä kuin ympäri pyöreitä vastauksia. Olisimme kaivanneet hieman enemmän panostusta käsiteltäviin aiheisiin, mutta toisaalta ymmärrämme myös, että Sote -käsittely vie tällä hetkellä paljon heidän aikaansa.  

Pikkuparlamentin etupiha

Seuraavaksi suunnistimme Pikkuparlamenttiin, jossa tapasimme kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen. Hän on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja ja tällä hetkellä toisen kauden kansanedustaja sekä toimii muistiliiton puheenjohtajana. Mäkisalo-Ropponen oli selvästi paneutunut lähettämiimme kysymyksiin, jotka koskivat ikäihmisiä ja muistisairaita. Vastauksissa korostui erityisesti muistisairauksien ennaltaehkäisy ja että jokainen voi vaalia aivoterveyttään oikeilla valinnoilla. Muun muassa ravitsemus, liikunta ja aivojen aktiviteetit ovat tärkeitä jokapäiväisessä arjessa. Hän korosti myös työterveyshuollon tärkeyttä työikäisten muistisairauksien hoidossa ja eläkkeelle jäämässä olevien tiedon lisäämisessä, että aivojen säännöllinen kuormittaminen tulisi olla lähes jokapäiväistä myös työelämän päätyttyä. Mäkisalo-Ropponen kertoi, että muistisairauteen liittyvät asiat ovat hänen sydäntään lähellä ja hän pyrkii viemään niitä asioita eteenpäin muun muassa eduskunnan muistiryhmän avulla.

 

Eduskunnan kyselytunti

                                                                                                                                     

Kansanedustajan tapaamisen jälkeen meillä oli hetki aikaa hengähtää syömisen ja pienimuotoisen shoppailun merkeissä. Päivän päätteeksi menimme seuraamaan eduskunnan kyselytuntia, jossa keskusteltiin päivän polttavista teemoista. Päivämme oli hyvin antoisa ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Nyt oli kuitenkin tullut aika lähteä kotiin, osa bussilla ja toiset junalla. Jotta päivä ei mennyt liian helposti, jännitystä piisasi kun huomasimme ostaneemme paluuliput Ruskeasuosta vaikka seisoimmekin Kampin pysäkillä. Nooh, tästäkin selvisimme ja bussimatka kului höpötellen niitä näitä. 

Meidät otettiin hyvin vastaan Riistavuoren palvelutaloon ja etukäteen lähetettyjä kysymyksiä oli selvästi pohdittu.  Meitä jäi harmittamaan tiukka aikataulu, koska henkilökunta oli panostanut kovasti viivästymisestä huolimatta meidän vierailuumme. Olisimme kuitenkin kaivanneet esimiehen ja/ tai johdon läsnäoloa, jotta olisimme vielä tarkemmin paneutua henkilöstöjohtamiseen liittyviin kysymyksiin. Tähän teemaan olisimme kaivanneet selvästi lisää keskustelua ja mahdollisesti vinkkejä tulevaisuuteen, kun työskentelemme esimiestyössä. 

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kunnan kaikille eri sektoreille, eikä pelkästään sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille. Varmaan jatkossa pitäisi vielä enemmän korostaa kuntalaisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen merkitystä kunnan taloudelle pitkällä aikavälillä. On tärkeää muistaa, että kunnan tehtävä on huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnista ja niihin kohdistuvista riskeistä ja uhista. Myös resursseja olisi hyvä miettiä ja kohdentaa ne sellaiseen toimintaan, joka edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Ajattelemme, että juuri sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten olisi hyvä tuoda esille enemmän käytännön työn ongelmakohtia, eikä vain jättää niitä kahvipöytäkeskusteluiksi. Tämä voisi onnistua esimerkiksi heidän olemalla aktiivisia oman asuinalueensa kunnallispolitiikassa. 

Tiedämme, että tulevaisuudessa Suomessa muistisairaiden määrä tulee kasvamaan, mutta työikäisten muistisairaiden paljous yllätti meidät. Sen vuoksi olisi tärkeää, että muistisairauksia hoitavilla ammattilaisilla olisi tarpeeksi tietoa, asennetta ja riittäviä resursseja hoitaa heitä. Nyt hallitus näyttää alentavan hoitohenkilökunnanmitoituksia, joka tulee vaikuttamaan selvästi laadukkaaseen hoitoon ja kuntouttamiseen liittyviin asioihin. Toki, kuten kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen tosi, niin numerot eivät ratkaise, mutta ne ohjaavat toimintaa. Kunnat voivat halutessaan tehdä hoitajamitoituksen minimistä maksimin. Tällöin ei välttämättä huomioida hoidon vaativuutta vaan mennään eteenpäin kuin se olisi laki, jota pitää noudattaa, vaikka se on vain hallituksen suositus hoitajamitoituksesta.    

Oli kiva huomata, että eduskunnassa työskentelee sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka vievät hanakasti meidän alaan liittyviä asioita eteenpäin ja haastavat hallitusta pohtimaan tärkeitä asioita.  Terveisin: Tiimi Helmet

Helmet: vas. Tuija Eilittä, Marja Teuho, Sini Louhema, Rina Juntunen, Jenni Koivisto

Opintomatka Helsinki 05.11.2015

OPINTOPÄIVÄ HELSINGISSÄ 5.11.2015

Kolmanneksi viimeisen koulupäivämme vietimme opintomatkalla Helsingissä. Ohjelmaamme kuului vierailu Riistavuoren monimuotoisessa palvelukeskuksessa, Sosiaali- ja terveysministeriössä, Pikkuparlamentissa ja eduskunnan kyselytunnilla. Ohjelmasta ei pidä unohtaa ruokailu- ja shoppailuhetkiä, eikä ajanviettoa tiimin kesken.

Riistavuoren monipuolinen palvelukeskus

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Helsingin kaupungin omistama Riistavuoren palvelukeskus. Riistavuoren monipuolinen palvelukeskus tukee palveluiden käyttäjien kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimintakyvyn säilymistä. Siellä on mahdollisuus osallistua erilaisille kädentaitojen kursseille ja liikuntaryhmiin, sekä retkille, konsertteihin ja juhliin. Monitoimi- ja kuntosalin tiloja asiakkaat voivat käyttää myös itsenäisesti ohjattujen ryhmien lisäksi.

Riistavuoren palvelukeskus

Riistavuori on ainutlaatuinen ja monipuolinen palvelukeskus, jossa henkilökunta on innovatiivista ja luovuudelle sekä kehittämiselle annetaan tilaa. Riistavuoressa on asiakkaille tarjolla ympärivuorokautista hoitoa sekä päiväkeskustoimintaa. Siellä työskentelee noin 150 työntekijää ja asiakaspaikkoja on 179. Vakinaisten työntekijöiden lisäksi Riistavuoren palvelukeskuksen toimintaan osallistuu vapaaehtoistyöntekijöitä. Ympärivuorokautisessa hoidossa henkilöstömitoitus on 0,61. Me pääsimme tutustumaan viihtyisiin tiloihin toimintaterapeutti, sosionomi, YAMK-opiskelija Mari Hietalan opastuksella jossa kuulimme palvelukeskuksen toiminnasta. Tämän lisäksi toiminnasta kertoi palvelukeskuksesta vastaava ohjaaja Jukka Kotila, fysioterapeutti Tea Räisänen ja lähihoitaja Jaana Kotiaho. Koimme mielekkääksi, että tieto Riistavuoresta tuli työntekijöiltä.

Jukka Kotila

Riistavuorella on hyvä maine työpaikkana, jossa työntekijät viihtyvät. Työssä viihtyminen tulikin selvästi ilmi työntekijöiden puheissa. Erityisesti he kokivat hyväksi perehdytysohjelman, kehityskeskustelut, koulutukset ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä. Tämän lisäksi työntekijöillä oli erilaisia vastuualueita ja he myös kouluttivat toinen toisiaan. Myös ulkopuolisiin koulutuksiin pääsi oman mielenkiinnon mukaan.

Mari Hietala kertoi meille aivojumpasta kokemusasiantuntijoiden kanssa. Aivojumpan hän on kehittänyt osana omia opintojaan. Kokemusasiantuntijat ovat ikäihmisiä, jotka osallistuivat ryhmään, jota Hietala veti. Kokemusasiantuntijat kokivat, että ryhmässä olo on lisännyt virkeyttä, toimintatarmo on palannut ja se on myös ”hirvittävästi rikastuttanut elämää”. Tulevaisuuden tavoitteena on, että Riistavuoressa ja muissa Helsingin palvelukeskuksissa olisi itseohjautuvia ryhmiä ja kokemusasiantuntijoiden osaamista ja tietoa hyödynnettäisiin aivojumpparyhmän ja mahdollisesti muiden ryhmien vetämisessä.

Myös Riistavuoressa on uhkana hoitajamitoituksen laskeminen, mikä tarkoittaa sitä, että hoitajilla on vähemmän aikaa asiakkaille. Alemmalla hoitajamitoituksella on seurausta kuntouttavan työotteen toteuttamiseen. Muistiosastolla on keskivaikeaa ja vaikeaa muistisairautta sairastavia asiakkaita, joiden hoito kärsii, jos hoitajamitoitusta vähennetään. Asiakkailla ei ole tällä hetkellä tarvetta rauhoittaviin- ja unilääkkeisiin, koska päivät koostuvat lähellä olemisesta, turvallisesta ja välittävästä ilmapiiristä ja päivät pyritään pitämään aktiivisina, jotta vuorokausirytmi säilyy. Tällainen käytäntö olisi hyvä olla käytössä kaikissa paikoissa, joissa hoidetaan muistisairaita.

Riistavuoren arviointi- ja kuntoutusosastolla kuntouttavan hoitotyön ote on keskeisessä roolissa. Osalla osaston asiakkaista on tarkoitus kotiutua, joten toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntouttaminen tulee tulevaisuudessakin taata. Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, on mahdotonta toteuttaa kuntouttavaa hoitotyötä. Kuntouttavan hoitotyön käsitteen sijaan he puhuivat siitä, miten he elävät asiakkaiden kanssa yhdessä arkea. Arviointi- ja kuntoutusosastolla asiakkaat saavat myös yksilöllistä fysio- ja toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on liikunta- ja toimintakyvyn kohentuminen ja kotiutuminen.

Riistavuoressa oli aistittavissa aito välittämisen tunnelma ja kodinomainen henki. Meitä kosketti TunteVa-malli, joka on Riistavuoressa käytössä muistisairaiden vuorovaikutuksellisessa kohtaamisessa. TunteVa oli osa Riistavuoren luonnollista toimintatapaa. Meistä tuntui, että Riistavuoressa muistisairasta kuullaan aidosti, hänen tunteensa otetaan todesta ja hänen todellisuutta arvostetaan.

Riistavuoren palvelukeskuksessa asiakkaat käyvät mahdollisuuksien mukaan ruokailemassa yhteisissä tiloissa ja he käyttävät omia vaatteitaan. Omat vaatteet auttavat säilyttämään omaa persoonallisuutta ja tukevat yksilöllisyyden korostamista. Riistavuoressa on myös kaupunginkirjaston sivupiste, jossa lukemisesta innostuneet asiakkaat ja henkilökunta voivat helposti käyttää kirjaston palveluita.

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriössä saimme ystävällisen vastaanoton ja kahvitarjoilun. Tarkoituksenamme oli tavata perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula, mutta ajankohtaisen Sote-ratkaisun vuoksi hän oli estynyt tulemaan sovittuun tapaamiseen. Hänen sijastaan alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ja sosiaalineuvos Kari Haavisto olivat kertomassa meille yleisesti Sote-hankkeesta.

Sote ei ole vain hallinnollinen uudistus, vaan tavoitteena on aito toiminnan uudistaminen ja asiakaslähtöinen integroitu toiminta sosiaali- ja terveysalalla. On tarkoitus, että erikoistuneet palvelut ovat lähellä ihmistä ja ne tuotetaan moniammatillisesti. Moniammatillisuus painottuu myös yli ammattikuntarajojen. Ihmisten hyvinvointi ja terveyden edistäminen ei ole pelkästään sosiaali- ja terveysalan asia, vaan se tulee ottaa huomioon esimerkiksi rakentamisessa. Painotus uudessa sote-mallissa on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä laadukkaissa palveluissa. Tavoitteena ei ole tehdä leikkauksia, vaan alentaa kustannusten kasvua pitkällä tähtäimellä.

Sosiaalineuvos Kari Haavisto painotti, että ”halvin asiakas on se, joka ei käytä palveluita”. Tätä edesauttaa ennaltaehkäisevä työ sosiaali- ja terveysalalla sekä toimiva palvelujärjestelmä. Keskustelun lomassa heräsi ajatus hyvinvointikoordinaattorista, joka osaisi ohjata ihmisiä oikeaan paikkaan jo ennen ongelmien syntymistä. Tämän lisäksi ryhmästämme nousi kysymys koskien kuntien perusterveydenhuollon järjestämisestä. Ministeriö kehottaa päättäjiä pidättäytymään ja harkitsemaan tarkasti palveluiden ulkoistamista. Resurssit tulee kohdentaa oikeisiin ja vaikuttaviin palveluihin, kuten ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja samalla vähentää turhia ja asiakasta kuormittavia toimenpiteitä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä vaarantamatta oikeita ja tarpeellisia toimenpiteitä. Kaikkiin lähettämiimme kysymyksiin emme saaneet vastauksia.

Pikkuparlamentti

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen vakuutti meidät asiantuntijuudellaan. Toivottavasti hänen kaltaisiaan oman alansa asiantuntijoita löytyy kansanedustajien joukosta muiltakin aloilta. Mäkisalo-Ropponen oli valmistautunut hyvin ja ottanut kysymyksemme tosissaan. Hän halusi jakaa kanssamme tietouttaan ja perusteli hienosti vastauksensa. Koimme kollegiaalista yhteyttä ja aidon kohtaamisen tunnetta. Mäkisalo-Ropposen oli ottanut muistisairaat sydämen asiakseen. Hän toimii Muistiliiton puheenjohtajana ja kertoi käyttäneensä paljon aikaa viime kaudella eduskunnassa toimiessaan muistisairaiden asioiden eteenpäin viemiseksi. Yhdelle tiimimme jäsenelle tuli tunne, että omassa organisaatiossa mennään oikeaan suuntaan muistiasiakkaiden suhteen, kuten lisäämällä muistipoliklinikan toimintaa.

Mäkisalo-Ropponen toi esille, että Suomessa on 8 000-10 000 alle 65-vuotiasta, työikäistä muistisairasta. Hänen mukaansa työterveyshuolto on keskeinen toimija löytämään mahdolliset muistin huononemisesta kärsivät asiakkaat ja ottamaan heidät kuntouttavan toiminnan piiriin, huomioiden myös perhetilanne. Muistisairauden alkuvaiheessa lääkityksen aloittamista ei pitäisi viivästyttää. Nykyisin käytäntö muistisairauden alkuvaiheessa on jäädä seurailemaan tilannetta.

Muistin heikkenemisessä ei aina ole syynä muistisairaus, vaan taustalla voi olla jokin fyysinen oireilu esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, sydämen vajaatoiminta tai foolihapon puute. Työikäisellä vastaavasti muistin heikkenemistä ei aina voi selittää esim. stressillä, vaan taustalla saattaa olla alkava muistisairaus. Työterveyshoitajia hän kehotti kiinnittämään huomiota kognitiiviseen ergonomiaan.

Hoitajamitoituksesta Mäkisalo-Ropponen oli huolissaan ja pelkäsikin, että minimistä tulee maksimi. Liian matalalla hoitajamitoituksella on vaikutusta laadukkaan hoidon toteuttamiseen ja etenkin kuntouttava hoito kärsii niukoista resursseista. Tämän lisäksi hän peräänkuulutti osaavan hoitohenkilökunnan puolesta sekä käsitteiden muuttamista selkeämpään muotoon. Tehostetun palveluasumisen yksikön sijaan voitaisiin puhua yhteisökodista.

Merja Mäkisalo-Ropponen 

Tilaisuuden jälkeen virisi vilkas keskustelu Mäkisalo-Ropposen kanssa ja toimme esiin huolemme hoitajien jaksamisesta. Hoitajien psyykkinen jaksaminen tulee huomioida entistä paremmin, eikä keskittyä ainoastaan hoitajien fyysiseen ergonomiaan. Psyykkistä kuormitusta lisää hoitajien halu tehdä työnsä muistisairaiden kanssa laadukkaasti ja ylläpitää heidän toimintakykyä. Muistisairaiden parissa työskennellessä perushoitoon menee nykyisilläkin hoitajamitoituksilla suhteettoman paljon aikaa, koska laitoshoidossa olevat muistisairaat ovat huonokuntoisia. Kuitenkin muistisairaidenkin mielipidettä tulisi kuulla ja kunnioittaa, eikä muistisairaan todellisuutta pidä kyseenalaistaa.

Eduskunnan kyselytunti

Eduskunnan kyselytunti oli jokaiselle meistä uusi kokemus. Väliaikaiset tilat olivat ankeat, mutta toimivat. Turvatarkastus oli tiukka, eikä turvamiehiltä löytynyt huumoria. Kyselytunnilla kansanedustajat esittivät tiukkoja kysymyksiä hallitukselle postin toiminnasta, teuraseläinten kohtelusta, Itämeren tilanteesta, harmaan talouden kitkemisestä sekä maahanmuuttajista. Ajoittain puheenvuorot venyivät ja puhemies Maria Lohela joutui puuttumaan puheenvuoroihin. Myös yleiseen järjestykseen jouduttiin puuttumaan. Meno oli välillä kuin yläasteikäisten välitunnilla!

Postin toiminnasta kansanedustajat pommittivat pääministeri Sipilää tiukkaan sävyyn. Eläinten kohtelu herätti kysymyksiä ja huolta kansanedustajissa ajankohtaisten videoiden perusteella. Itämeren saastuminen nousi täälläkin esiin. Hallitus oli lopettanut tehokkaan katumisen järjestelmän valmistelun, josta se saikin kiitosta. Nämä kiitokset olivatkin ainoat positiiviset sanat, joita kyselytunnilla kuultiin. Maahanmuuttajia on tullut viime viikon aikana ilman virallisia asiakirjoja Venäjän puolelta Suomeen, tähän asiaan toivottiin hallitukselta pikaista puuttumista.

Ajankohtaisesta ”Sote-sopasta” olisimme toivoneet kyselytunnilla keskustelua ja kiperiä kannanottoja. Todennäköisesti seuraavalla kyselytunnilla hallitusta hiillostetaan Sote asioista, pitää seurata tilannetta.

Kaiken kaikkiaan opintopäivä oli erittäin opettavainen ja siitä sai paljon ajateltavaa. Tiimimme moniammatillinen porukka sai jokainen jotain omaan työhönsä ja ammattiinsa liittyvää.

Tiimi Kaari valmistautumassa eduskunnan kyselytunnille
Niina Kataikko, Johanna Yli-Pohja-Lakanen, Leena Luoma-Halkola, Marika Kojo, Pauliina Kukkula