Opintomatka Pietariin 27.9-3.10.2015

Pietarin matka 27.9 -3.10.2015

Sunnuntai 27.9.2015

Kauan odotetun Pietarin matkamme ensimmäinen päivä oli syksyinen, mutta aurinkoinen. Lähdimme matkaan avoimin mielin. Matkustimme junalla ensin Tampereelta Tikkurilaan ja sieltä Allegrolla Pietariin eli Petersburgiin. Matka Tikkurilasta Pietariin kesti n. 3,5 tuntia. Meidän ryhmässä matkusti 3 opettajaa, tulkki sekä 20 opiskelijaa Tampereen ja Hämeen Ammattikorkeakouluista. Opiskelijat olivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoita terveyden edistämisen, johtamisen ja kehittämisen sekä kriisi- ja katastrofityön koulutusohjelmista sekä mukana oli myös 2 perustutkinnon suorittavaa kätilöopiskelijaa. Pietarissa meitä oli bussi vastassa ja ”oma” kuljettaja Sasha, joka kuskasi meitä koko reissun ajan. Majoituimme hotelli Moskovaan, joka sijaitsee Pietarin keskustan tuntumassa. Samassa rakennuksessa sijaitsee mm. Prisma, josta täydensimme ruokavarastojamme (siellä oli paljon ihan suomalaista ruokaa ja suomalaisilla nimillä) ja kauppakeskus, jossa oli useita liikkeitä ja ruokapaikkoja sekä kahviloita. Lähistöllä oli myös metroasema, josta pääsi kätevästi metrolla kaupungin keskustaan.

Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on n. 5 miljoonaa. Pinta-alaltaan Pietari on tuplasti Helsingin kokoinen. Nevan rannalla sijaitseva Pietari on oikea kulttuurikaupunki, jossa on nähtävissä keisarillista loistoa ja historiallisia monumentteja. Pietarin kaupunki sai alkunsa v. 1703 Pietari Paavalin linnoituksesta, jonka alkuperäinen tarkoitus oli suojata kaupunkia ruotsalaishyökkääjiltä.

Nevski Prospekt on Pietarin pääkatu, joka on 4,5km pituinen.  Sen varrella on vieri vieressä tsaarien ajan upeita rakennuksia, moderneja kahviloita ja tyylikkäitä putiikkeja sekä useita komeita kirkkoja ja monumentteja. Pietarin sillat nousevat yöaikaan klo 2 ja 5 välillä, jotta laivaliikenne pääsee kulkemaan alitse.

Nevski Prospect                         Pietarin sillat 

Maanantai 28.9.2015

Ensimmäinen aamu valkeni Pietarissa puolipilvisenä ja koleana. Runsaan aamupalan jälkeen kello 9.30 bussi ja oma bussikuskimme, Sasha, tuli noutamaan meitä ensimmäiseen vierailukohteeseen kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan yksityiseen Samara yliopistoon. Matkalla yliopistoon saimme ensimmäisen kuvan kaupungista päivänvalossa.  Heräsi tunne ”että viihdymme ” täällä. Kaupunki näytti sateisesta harmaasta säästä huolimatta kauniilta, keski- Eurooppalaiselta kaupungilta kauniine siltoineen. Matka yliopistolle hotellilta kesti noin puoli tuntia. Matkan aikana meitä ohjeistettiin

venäläisistä käytöstavoista, johon ei kuulu vanhemman, hierarkiassa korkealla olevan henkilön halaaminen tai kätteleminen tervehtiessä. Venäjällä on edelleen kova arvohierarkia.

Perillä ylipistolla meidät otti vastaan dosentti Natalia Turkina ja ylipiston vararehtori Viktor. Ylipisto oli perustettu vuonna 1993 ja yliopistolla on eri toimipisteitä Moskovassa, Bulgariassa ja Moldovassa.  Ylipistossa on mahdollista opiskella sairaanhoitajaksi, lääkäriksi ja hammaslääkäriksi. Toimipiste, jossa vierailimme, oli vastaremontoitu ja tiloja ei vielä ollut avattu opiskelijoille. Natalia Turkina vastaa sairaanhoitaja koulutuksesta. Päivään päätteeksi meille näytettiin yliopiston tiloja.

    

                                           

Sairaanhoitajakoulutus Venäjällä on opistotasoinen koulutus mutta on siirtymässä samaan koulutusjärjestelmään Eurooppalaisen sairaanhoitajan koulutusjärjestelmän kanssa 1.11.2015. Vanha sairaanhoitajakoulutus kestään 2-3 vuotta joko suoraan lukiosta, jolloin koulutus on lyhempi tai suoraan peruskoulusta, jolloin koulutus on pidempi. Opiskelija valmistuu perussairaanhoitajaksi. Erikoistuminen tapahtuu työpaikalla esimerkiksi perioperatiiviseksi sairaanhoitajaksi erikoistuminen kestää 144 tuntia. 

Sairaanhoitajaksi sairaalaan Venäjällä voi hakea vanhalla opistoasteen tutkinnolla. Venäjällä ei ole korrektia puhua palkoista mutta kun saimme luvan kysyä ”ihan mitä vaan” rohkenin kysyä sairaanhoitajan palkasta, joka Venäjällä riippuu siitä missä päin Venäjää sairaanhoitaja työskentelee. Pohjois- Venäjällä palkat ovat korkeammat kuin muualla ilmasto-olosuhteiden takia. Myöhemmin saimme tietää, että perussairaanhoitajan palkka noin 15000 ruplaa eli noin 200 euroa eli suurin piirtein saman verran kun varasimme viikon matkalle käteistä, joka ei riittänyt kuitenkaan, vaikka yleinen hintataso Venäjällä onkin halvempaa kuin Suomessa. Kyllä Suomessa on hyvä olla sairaanhoitajana kaikesta huolimatta, vaikka hallitus suunnitteleekin hoitajien etuuksia koskevia leikkauksia. Venäjällä oli laskettu terveydenhuoltoalan palkkoja rutkasti kun piti maksaa olympialaiset.

Mielestämme päivä yliopistolla oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Mieleen jäi käyttäytymissäännöt, kuinka kohdata arvoasteikoiltaan koulutetumpi vieras henkilö ja mistä asioista saa puhua ja mistä ei. Venäjällä ei sovi puhua palkoista vieraan henkilön kanssa ja hierarkiassa korkeampaa henkilöä ei sovi kätellä tai halata vasta-aluksi. Tosin kuin Suomessa Venäjällä ollaan hyvin ylpeitä arvostaan ja asemastaan. Päivä loppui reflektioon hotellila, jossa kävimme päivää läpi.

Reflektion jälkeen suuntasimme tutustumaan kaupungin keskustaan. Kävimme mm. syömässä Nevski Prospektilla ”Nevskillä” sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa. Ruoka ravintolassa on halpaa n. 5-7 euroa sisältäen ruokajuoman. Ihastuimme kaupunkiin enemmän. Nevski Prospekt on Pietarin pääkatu, ostoskatu, jossa on paljon myös paljon ruokaravintoloita. Tunnelma oli kuin Champs Elyseellä Pariisissa valaistuneineen rakennuksineen. Matka hotelliltamme ”Nevskille” taittui nopeasti edestakaisin metrolla jonka hinta oli 31 ruplaa per suunta eli noin 0,50 euroa. Ensimmäinen päivä päättyi lasilliseen kuohuvaa hotellimme alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa ja tunteeseen että ”täällähän on kivaa, tännehän voisi vaikka kotiutua”.

29.9.2015

Toinen aamu Pietarissa valkeni kylmänä ja puolipilvisenä. Aamupalan jälkeen bussikuskimme Sasha nouti meidät hotellista kello 9.30 ja suuntasimme kohti Inkerinmaata lähelle Suomen rajaa maaseudulle. Matka kesti tunnin ja meidät otti vastaan ”välskärinä” yksin toimiva Olga Matveeva. Välskäri on sekä sairaan- että terveydenhoitaja, joka tekee hoidontarpeen arviointia, antaa ensihoitoa, hoitaa kaikenikäisten neuvolavastaanottoa ja tarvittaessa lähettää eteenpäin (hänen luo tullaan ensin). Hän tekee myös kotikäyntejä. Asiakkaita välskärillä on vauvasta vaariin. Olga Matveevan asiakaskuntaan kuului 7 kylän asukkaat. Välskärin työ on hyvin itsenäistä, koska hän työskentelee yksin.

Meidät vietiin neuvolamaiseen taloon, jossa oli huoneita eri toimenpiteille mm. toimenpidehuone odottaville äideille aivan iv-tiputukseen asti. Välskärinä toimiva Olga hoitaa tämän kaiken työmäärän itsenäisesti terveysneuvonnasta lääkemääräykseen asti. Tämä työ ja asiakasmäärä herätti meissä ihmetystä kuinka yksi ihminen jaksaa tämän kaiken, kuka häntä tuuraa lomien ajan ja miten tapahtuu seuraavan perehdytys ”suuriin saappaisiin”?

                     

(Olga Matleeva vas)

Olgan vastaanotolta matkamme jatkui yksityiseen vanhainkotiin, nimeltään Sofiskaya Urba, joka sijaitsi isolla luomutilalla. Vanhainkodin yhteydessä oli maatila ja ortodoksinen kirkko. Vanhainkodin puitteet olivat hulppeat ja kyseessä ei todella ollut mikään tavallinen vanhainkoti vaan oikein luksuskartano.

Vanhainkoti toimii oikeastaan palvelutalona, intervalli- ja kuntoutuspaikkana, jossa on 28 asiakaspaikkaa. Vanhainkodissa asiakas voi ostaa erilaisia hoito- ja hoivapalveluja kauneudenhoito palveluihin asti. Asukkaiden keski-ikä on 75 vuotta. Hoitomaksu on 5600 ruplaa kuukaudessa eli 80 euroa. Täällä järjestetään myös kesäisin lastenleirejä.

Vanhainkodin erikoisuus on luomuruoka ja hyvä yksilöllinen hoito. Hoitohenkilökunta on nuorta iältään n. 30 vuotta ja hoitoperiaatteena on kuntouttava työote. Vierailu tässä luksus palvelutalossa oli kerrassaan ainutlaatuinen, sillä mieleemme tuli vierailu palatsissa eikä vanhusten palvelutalossa. Lisäksi palvelutalossa on oma radioasema ”Pension FM.” Vieraanvaraisuus on Venäjällä erittäin tärkeää. Palvelutalossa meille tarjottiin teetä ja asukkaiden tekemiä leivoksia. Palvelutalosta jäi mieleemme ”yltäkylläisyyden” tunne luksuksesta ja jäimme pohtimaan, että voiko asiat todella olla näin hyvin. Rahoitusasiat jäivät vähän mietityttään, että millä tämä kaikki maksetaan kun asiakaspaikkoja on niin vähän ja vuorokausimaksu on pieni?

Palvelutalosta voi lukea lisää sivuilta www.fundsofia.com.

(Palvelutalo)                                                                               (Teepöytä katettuna)

Palvelutalossa vierailun jälkeen vierailimme ortodoksisessa kirkossa. Ortodoksit on Venäjällä yleisin uskonto, johon kuuluvat mm. suitsukkeiden tuoksut, ikonit ja kynttilän sytyttäminen edesmenneille läheisille. Ortodoksisessa kirkossa vierailussa on hyvä muistaa hiusten peittäminen huivilla ja valokuvaamisluvan selvittäminen

kirkossa etukäteen.

(”Maatuskat”)                                                                    

(”Ortodoksikirkko sisältä)

Kirkossa vierailun jälkeen vierailimme palvelutalon yhteydessä olevalla luomutilalla, jossa kasvatettiin luomuvihanneksia, kanoja ja kaneja (kaninliha on kuulemma kevyttä ja vähärasvaista vanhuksille, itseäni se vähän kauhistutti kun itselläni on kani lemmikkinä). Tilalla oli myös hevostalli, jossa oli viisi hevosta. Hevosia käytettiin mm. ”terapiahevosina".

Päivä oli erittäin antoisa mutta raskas. Reflektion jälkeen hotellissa päivä oli ehtinyt vaihtua iltaan. Iltaohjelmaan toisena iltana kuului KHL:n jääkiekkopeli parin metropysäkin päässä olevassa jäähallissa, Jääpalatsissa. Vastakkain pelaamassa oli Pietarin oma joukkue SKA ja Latvian Dynamo. Valitettavasti vieras joukkue voitti. Liput hankimme paikanpäältä ja hinta oli 1000 ruplaa eli n. 14 euroa. Kokemus oli kaikesta huolimatta mahtava ja antoi uusia voimia seuraavaan päivään.

30.9.2015

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena. Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta kello 9.00 ja taas mentiin. Suuntana meillä oli julkinen palliatiivisen hoidon osasto Nikolskoe, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päästä Pietarin keskustasta. Perillä meidät otti vastaan osastonhoitaja Maria Nazarova.

Palliatiivisen hoidon osasto oli uusi, helmikuussa 2015 avattu osasto. Osastolla oli 30 potilaspaikkaa. Osastolla hoidetaan saattohoidon lisäksi vammautuneita, muistisairaita ja potilaita, joilla oli jokin neurologinen sairaus. Osasto oli kaksikerroksinen mutta toista kerrosta meille ei esitelty. Osastolle tullaan lääkärin lähetteellä. Osastolla työskentelee kaksi lääkäriä, joista toinen on erikoistunut saattohoitoon ja toinen on yleislääkäri. Lisäksi osastolla työskentele kahdeksan sairaanhoitajaa ja kahdeksan lähihoitajaa, joista neljä on erikoistunut sairaanhoitajan apulaiseksi. Apulaiset auttavat sairaanhoitajaa mm. verenpaineen mittauksessa, haavanhoidossa sekä laboratoriokokeiden ottamisessa.

Mielestämme osasto oli hyvin siisti ja huoneet olivat viihtyisät. Mieleemme tuli ihan suomalainen sairaalaosasto. Osaston asiakkaat olivat omissa vaatteissaan. Omien vaatteiden käyttö perustuu yhteistyöhön omaisten kanssa. Tulevaisuudessa maksullisten osastojen määrä tulee kuitenkin lisääntymään.

(Palliatiivisen hoidon osasto)  

  (Sairaanhoitaja oppilaitos)

Iltapäivällä matkamme jatkui sairaanhoitaja oppilaitokseen Tosnoon. Siellä meidät otti vastaan koulun rehtori Natalia Pavlova. Sairaanhoitajaoppilaitos toimii Venäjällä sairaalan yhteydessä, koska oppilaitos haluaa kouluttaa työntekijöitä sairaalaan. Runsaan kahvitarjoilun jälkeen tapasimme koulun opiskelijoita. Opiskelijat olivat iältään n.16 -18 -vuotiaita. Oppilaitoksessa pidimme myös esitelmät omista työpaikoistamme ja opinnäytetöistämme. Lisäksi kuuntelimme myös opiskelijoiden esitelmiä. Mielestämme iltapäivä Tosnossa oli kovin ainutlaatuinen ja antoisa kokemus. Myös täällä oltiin hyvin vieraanvaraisia ja kahvipöytä oli katettu makeilla leivonnaisilla ja suklaakonvehdeilla. Makeanhimo on tullut kyllä tyydytettyä ja välillä kaipaisi jotakin suolaista. Onneksi repussa oli eväänä suolakeksejä.

                                                                 

Perillä hotellissa olimme myöhään ja olimme kovin väsyneitä antoisasta päivästä. Kävimme syömässä hotellin yhteydessä sijaitsevassa kauppakeskuksessa, italialaisessa ravintolassa. Meistä oli huvittavaa, kun totesimme, että Venäjällä suomalaiset saavat ruoka-annoksensa viimeisenä.

1.10.2015

Torstaina pidimme aamulla reflektion hotellilla, jonka jälkeen oli muutama tunti ”omaa aikaa”. Kävimme syömässä paikallisessa ”mäkkärissä” ja kiertelimme kaupungilla shoppailemassa. Iltapäivällä lähdimme kiertoajelulle bussilla. Katselimme bussin ikkunasta upeita nähtävyyksiä ja pysähdyimmekin jossakin kohtaa ottamaan kuvia, tosin sateisen ja harmaan päivän vuoksi kuvaaminen oli hieman haasteellista.  Kadut Pietarissa ovat saaneet nimensä siitä, mitä sinne on rakennettu tai ketä siellä on asunut, esimerkiksi miljonäärin kadulla asuu miljonäärejä.

Kiertoajelun aikana ajoimme Eremitaasin ohi (sinne emme tällä matkalla päässeet paremmin tutustumaan). Eremitaasissa on nykyisin yksi maailman suurimmista taidekokoelmista, joka sisältää mm. Leonardo da Vincin ja Michelangelon mestariteoksia. Eremitaasi sijaitsee talvipalatsissa.

 (Talvipalatsi)

Ajoimme myös verikirkon ohi, joka tunnetaan myös nimellä ”kirkko veren päällä”. Se on Pietarin tunnetuimpia maamerkkejä. Se on rakennettu muistomerkiksi paikalle, jossa Venäjän tsaari Aleksanteri II murhattiin 1881. Kirkko rakennettiin 1907 Aleksanteri III:n toimesta isänsä muistoksi. Sen restaurointi aloitettiin 1980-luvulla ja se avattiin yleisölle 1997. Se on 81 metriä korkea ja siinä on 9 kupolia. Kirkon sisällä on mm. 7500m2 mosaiikkia.

 (Verikirkko)

Muita nähtävyyksiä, joita matkamme varrella saimme ihailla, olivat esim. Pietari Suuren kirkko, kesäpuisto, Troitski-silta, jonka ranskalaiset rakensivat lahjaksi venäläisille, Pietari Paavalin linnoitus, joka on rakennettu ensin puusta ja sitten kivestä ja on peräisin vuodelta 1703 sekä Petra Palaskin linna, jonne koko Romanovin suku on haudattu sekä Iisakin kirkko, Venäjän suurin kirkko, jonka Pietari Suuri rakennutti 1710 ja se tuhoutui täysin tulipalossa.  Nykyinen Iisakin kirkko on otettu käyttöön v. 1858. Iisakin kirkon rakennustyöt kestivät 40 vuotta. 

 (Iisakin kirkko)

Illalla olimme varanneet liput Mariinski-teatteriin, joka on yksi maailman arvostetuimmista ooppera- ja balettitaloista. Siellä on esitetty mm. Tsaikovskin ja Prokofjevin teoksia. Baletti esitys oli nimeltään Anna Karenina. Esitys oli upeaa balettia ja kaunista musiikkia, todellinen taidonnäyte, jota oli ilo katsella, upea elämys kaiken kaikkiaan. Anna Karenina on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin romaani, joka kertoo kahdesta romanssista Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisen lemmen tarinan ja toiseksi Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskin onnellisemman tarinan.

(Mariinski Teatteri)                                  

                                                                                                   

2.10.2015

Perjantaina lähdimme aamulla bussilla Pietarhoviin eli Petergofiin. Pietarhovi sijaitsee suomenlahden rannalla n. tunnin ajomatkan päässä hotellilta. Se on kokoelma ylellisiä palatseja, suihkulähteitä ja kauniita puutarhoja. Pietari Suuri rakennutti palatsin 1714, hän halusi luoda alueen, joka muistuttaisi Ranskan Versaillesia. Alue oli todella upea kauniine puistoineen, muistomerkkeineen sekä suihkulähteineen. Päivä oli hieman viileä, mutta onneksi ei satanut vaikka ostinkin kauniin Petersburg sateenvarjon varalle.

  

(Pietarhovi)

Palattuamme Pietarhovista poikkesimme ruokailemassa perinteisessä venäläisessä ravintolassa, jossa tietysti tilasimme perinteistä venäläistä ruokaa eli borsch -keittoa ja kalaa. Ruoka oli todella hyvää ja paikka oli tunnelmallinen.

                                                             

Hotelliin palattuamme, meillä oli vielä reflektio kuluneen päivän tapahtumista ja sen jälkeen ajoimme vielä metrolla kaupungin keskustaan tekemään viime hetken ostoksia. Illalla kävimme vielä hotellin ylemmässä kerroksessa ihailemassa maisemia ja tapaamassa ryhmäläisiämme. Viikon aikana oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä.

3.10.2015

Lauantaina aamulla kävimme vielä pikaisesti ostamassa muutamia matkamuistoja kotiin vietäväksi. Kävimme myös tutustumassa hotellin vastapäätä olevaan luostariin. Luostariin sisäänpääsy oli 300 ruplaa. Luostarivierailuun kuului lautasellinen Borch –keittoa, jonka hinta meni hyväntekeväisyyteen. Luostarin hautausmaalle on haudattu Venäläisiä kuuluisuuksia mm. Tsaikovski. Tämän jälkeen starttasimme kohti Suomea monta elämystä ja kokemusta rikkaampana.

Mielestämme opintomatka oli mielenkiintoinen ja antoisa ” once into lifetime”. Saimme nähdä ja kokea venäläistä kulttuuria, oppia venäläisestä koulutusjärjestelmästä ja tutustua venäläisiin sairaaloihin ja kouluihin, syödä venäläistä ruokaa ja tutustua paikallisiin ihmisiin. Nähtävää oli laidasta laitaan, köyhemmän väestön asuinaluetta sekä rikkautta ja loistoa. Kaikki tämä herätti ajattelemaan, kuinka hyvin meillä onkaan kaikki täällä Suomessa.

Rina Juntunen & Marja Teuho

Terveyden edistäminen YAMK 2015