Sosiaali- ja terveyspoliittisessa aikakausilehdessä TESSO (nro 6, 2013 5. vuosikerta) oli mielenkiintoinen artikkeli TTL:n teemajohtajan Kari-Pekka Martimon mietteistä, miksi yli viisikymppiset kannattaa pitää tiukasti työelämässä.
Yli viisikymppinen pystyy paremmin valitsemaan sellaisen työpaikan ja –tehtävän, mistä tietää selviytyvänsä, osaaminen ratkaisee.
Työssään urautuminen voi olla este uuden oppimiselle, ei niinkään
fysiologiset esteet.
Työelämän tavoitteena on työurien pidentäminen, eikä silloin
ihmisiä ei pidä laittaa kategorioihin ikänsä perusteellä, vanhemmissakin
ikäluokissa yksilöllisyys ratkaisee.
Iäkkäämmät työntekijät oireilevat herkemmin vääristä työasennoista, ergonomiaa
parantamalla mahdollistetaan nuoremmille työntekijöille myös pidempiä työuria.
Kaavaillun työeläkeiän nostamisen myötä tarvitaan paitsi yksilöön
kohdistuvia toimenpiteitä myös asennemuutosta työyhteisöissä ja työnantajissa.
Työntekijä tulisi nähdä kokeneena ja motivoituneena ammattilaisena, eikä pian tarpeettomaksi
jäävänä vanhuksena.
Martimon mukaan vanhempien työntekijöiden työkokemus on
mahdollista hyödyntää koko työyhteisössä. Hyvänä esimerkkinä USA:n keskuspankin johtoon kaavaillaan
67-vuotiaasta naispuolista huippuasiantuntijaa.
Teksti ja kuva: Lila Oja
Kiinnitin huomioni samaan artikkeliin kuin Lila. Etenkin Martimon siteeraukseen SAK:n työolobarometristä (2012), jonka mukaan yli viisikymmenvuotiaat ovat olleet vähiten sairauslomalla.
VastaaPoistaPohdin, kuinka terveitä, jaksavia ja uudistumiskykyisiä yli viisikymmenvuotiaita meistä työelämässä joskus tulee. Kuten Anna-Stina Nykänen (HS 6.10.2013) toteaa, yhtäkkiä hän olikin se työpaikan vanha. Samassa kirjoituksessa hän pohtii yhteiskunnallista tilannettamme; talouden rakenteiden uudistaminen, horjuva hyvinvointivaltio, tekniikan vaikutus kaikkeen työhön ja tekemiseen... onko ikäpolvien välinen kuilu sittenkin pienimpiä haasteitamme?
Mutta se päivä, kun itse huomaan tulleeni vanhaksi työelämässä. Se on päivä, jolloin en kykene oppimaan uutta, en suostu huomioimaan muita kuin oman näkökulmani ja olen unohtanut tieteen ja teknologian tuottavan kokoajan uutta, joka pitää pystyä ottamaan vastaan. Ainoat onnistumisen aiheet löytyvät kaukaa menneestä.
Mitä voin tehdä, jotta tämä päivä ei omalle kohdalle koita. Työnjohtajana oleva alle neljäkymmenvuotias ystäväni neuvoi minua:
Pysy terveen kilpailuhenkisenä ja haasta itsesi (myös muualla kuin töissä)
Uskalla poistua mukavuusalueeltasi (edes kerran vuodessa)
Pidä päiväkirjaa (aika voi kullata muistot, mutta sanasi eivät valehtele) ja
Hoida itseäsi, jumppaa aivosi narikkaan.
Kiitos. Pysyn siis sellaisena, kuin nuorena olen.
Hieno kommentti Noora sinulta. Hyviä ohjeita olet saanut, itsekin noita noudatan ja suosittelen noudattamaan.
PoistaIkäjohtamisen näkökulmasta mietin, että jokaiseen ikään liittyy omat haasteet ja yksilölliset rajoitteet, mitkä tulisi työelämässä huomioida. Aina on mahdollista, että meidän jokaisen elämässä voi tapahtua ikään katsomatta, sellaisia asioita, että putoaa hetkeksi työelämän kelkasta. Silloin saattaa tarvita paitsi läheistensä niin työelämän ja yhteiskunnan tukea palatakseen takasin työelämään. Sellainen mahdollisuus meille kaikille tulisi suoda.
Suosittelen lukemaan Marja Hietamäen 2013 väitöskirjan ikäjohtamisesta ”Elämänvaihelähtöinen henkilöstövoimavarajoen johtaminen”. Väitöskirjassa on haastateltu sairaanhoitajia ja lääkäreitä.”
Lila Oja - 12 ysote