On juhlan aika!

Petri Vuorelan juhlapuhe valmistumisjuhlassa 26.5.2012

Hyvät kanssavalmistuvat opiskelijat, opettajat ja muut juhlavieraat. Olen kiitollinen siitä, että saan pitää puheenvuoroni opiskelijoiden edustajana. Heti aluksi haluan kiittää tästä kunniasta ohjaajaani, yliopettaja Varpu Lipposta.

Osa teistä valmistuu tänään AMK-tutkintoon ja osa ylempään AMK-tutkintoon. Mukana on myös kansainvälisisiä opiskelijoita. Joten... In English, I'd like to congratulate all the students graduating from the dergee program in tourism, in international business and in social services as well. And the other foreign students here today, if your programme wasn't included in the previous list.

Laskin, että minulle on lukio- ja armeijavuosieni jälkeen karttunut noin kuudensadan opintopisteen edestä opintoja, joista osa on ammatillisia ja osa korkeakouluopintoja. Eli aika paljon on pientä ihmistä pommitettu erilaisilla uusilla asioilla ja kokemuksilla. Omissa AMK- ja YAMK-opinnoissa hyödynnettiin paljon ryhmätöitä, joissa pääsin vertaamaan ja jakamaan omaa oppimistani muiden oppimiseen ja näin ollen osaamisen kehittyminen oli yhteistä. Monissa asioissa ryhmässä oppiminen on huomattavasti monipuolisempaa ja tehokkaampaa kuin yksilöllinen tenttiin pänttääminen. Tiettyjä perusasioita on hyvä edelleen kuitenkin opiskella kaikessa rauhassa kirjallisuuteen perehtyen tai mallioppimisen kautta harjoitellen.

Olen tässä matkan varrella kokenut monenlaisia opiskeluympäristöjä eri puolilla Suomea ja vähän ulkomaillakin. Koko ajan kun olen oppinut enemmän, on ymmärrykseni lisääntynyt siitä, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän. Samalla kuitenkin tiedonjanoni ja osaamisen kehittämisen janoni on kasvanut. Avartavaa on ollut oivaltaa, että monimutkaisien asioiden hoitamisessa voi olla useita hyviä ratkaisumalleja. Kun vapauttaa omat rutinoituneet ajattelu- ja toimintatavat muutokselle, niin jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen mahdollistuu. Silti kannattaa seistä jalat maassa ja pitää kiinni hyviksi havaituista käytännöistä eikä sokeasti juosta muutoksen perässä.

Valmistuin fysioterapeutiksi Turun AMKista 2004.  Aikaisemmin olin opiskellut metalliartesaaniksi ja hierontaterapeutiksi. Fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen olen toiminut pienimuotoisesti yksityisenä elinkeinonharjoittajana, tehnyt neurologista fysioterapiaa ja viimevuodet alaraajafysioterapiaa ja toiminut apuvälinepalveluja tarjoavassa yrityksessä. Kahdeksan vuoden työhistoriaani terveydenhuollossa sisältyy lukuisia ammatillisia kursseja, koulutustehtäviä ja myös opiskelijaohjausta. Tänä päivänä työelämässä edellytetään jatkuvaa uusien asioiden oppimista. Tärkeää on hallita vähintäänkin kohtalaisesti tietotekniikkaa ja kestää jatkuvaa muutosta, mitä myös teknologian kehittyminen organisaatioissa edellyttää. Myös omaan työhön liittyvien taloudellisten asioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta työntekijä pystyy vastuulliseen, kestävään ja tuottavaan työpanokseen. Hyviä vuorovaikutustaitoja ei voi myöskään liikaa korostaa. Johtamiskäytäntöjen tulisi työpaikoilla tukea avointa ja asiallista vuorovaikusta. Henkilöstön ajatukset ja tuntemukset tulisi nostaa erilaisten vuorovaikutusfoorumeitten kautta organisaatioiden voimavaraksi.

Vajaat kahden vuoden ajan olen suorittanut Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja työn ohessa. Täytyy sanoa, että haasteellista on ollut ja ilman hyvää opiskelutiimiä (terkkuja Liekki -tiimille) ja joustoa työnantajan puolelta olisi valmistumiseni tässä ajassa ollut vieläkin haasteellisempaa. Työn ja opiskelun lisäksi myös muut elämän haasteet nakertavat jaksamistamme arjessa. Erityisesti nostan hattua teille kaikille perheellisille omien voimavarojenne onnistuneesta jakamisesta ja myös puolisoille, joiden hermot ovat olleet lujilla heidän kilpaillessaan meidän läsnäoloajastamme tietokoneen ja koulutehtävien kanssa.

Meitä valmistuu tänään sekalainen seurakunta useasta eri koulutusohjelmasta. Tulevaisuudessa tulemme tekemään yhteistyötä sekä oman alan henkilöiden että muiden ammattiryhmien välillä. Monipuolisesti verkostoitumalla voimme lisätä omia henkilökohtaisia sekä ammatillisia sosiaalisia voimavarojamme. Kukaan ei voi osata kaikkea ja jokaisen meistä tulisi osata kysyä apua oman osaamisen ollessa riittämätöntä. Varsinkin sektoroituneessa terveydenhuollossa törmää liian usein siihen, että hoidetaan omasta pienestä työkalupakista löytyvillä työkaluilla, vaikka hyvät hoitokäytännöt vaatisivat erilaista lähestymistapaa.

Kiitos kaikille opiskelukavereille ja opettajille menneistä hetkistä, retkistä ja yhteisestä oppimisesta. Kiitokset myös TAMKin henkilökunnalle ja lukuisille yhteistyökumppaneille sekä omalle työnantajalle joustosta opintojen loppuun saattamiseksi.

I wish strength, resources and success in all of your future efforts.

Kuudensadan opintopisteen urakka takana. Varpu Lipponen ojentaa ruusun ja tutkintotodistuksen.

Onnea ja menestystä kaikille!

Teksti: Petri Vuorela, fysioterapeutti (ylempi AMK)
Kuvat: Seppo Pajari