keskiviikko 30. toukokuuta 2012

On juhlan aika!


Petri Vuorelan juhlapuhe valmistumisjuhlassa 26.5.2012


Hyvät kanssavalmistuvat opiskelijat, opettajat ja muut juhlavieraat. Olen kiitollinen siitä, että saan pitää puheenvuoroni opiskelijoiden edustajana. Heti aluksi haluan kiittää tästä kunniasta ohjaajaani, yliopettaja Varpu Lipposta.

Osa teistä valmistuu tänään AMK-tutkintoon ja osa ylempään AMK-tutkintoon. Mukana on myös kansainvälisisiä opiskelijoita. Joten... In English, I'd like to congratulate all the students graduating from the dergee program in tourism, in international business and in social services as well. And the other foreign students here today, if your programme wasn't included in the previous list.

Laskin, että minulle on lukio- ja armeijavuosieni jälkeen karttunut noin kuudensadan opintopisteen edestä opintoja, joista osa on ammatillisia ja osa korkeakouluopintoja. Eli aika paljon on pientä ihmistä pommitettu erilaisilla uusilla asioilla ja kokemuksilla. Omissa AMK- ja YAMK-opinnoissa hyödynnettiin paljon ryhmätöitä, joissa pääsin vertaamaan ja jakamaan omaa oppimistani muiden oppimiseen ja näin ollen osaamisen kehittyminen oli yhteistä. Monissa asioissa ryhmässä oppiminen on huomattavasti monipuolisempaa ja tehokkaampaa kuin yksilöllinen tenttiin pänttääminen. Tiettyjä perusasioita on hyvä edelleen kuitenkin opiskella kaikessa rauhassa kirjallisuuteen perehtyen tai mallioppimisen kautta harjoitellen.

Olen tässä matkan varrella kokenut monenlaisia opiskeluympäristöjä eri puolilla Suomea ja vähän ulkomaillakin. Koko ajan kun olen oppinut enemmän, on ymmärrykseni lisääntynyt siitä, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän. Samalla kuitenkin tiedonjanoni ja osaamisen kehittämisen janoni on kasvanut. Avartavaa on ollut oivaltaa, että monimutkaisien asioiden hoitamisessa voi olla useita hyviä ratkaisumalleja. Kun vapauttaa omat rutinoituneet ajattelu- ja toimintatavat muutokselle, niin jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen mahdollistuu. Silti kannattaa seistä jalat maassa ja pitää kiinni hyviksi havaituista käytännöistä eikä sokeasti juosta muutoksen perässä.

Valmistuin fysioterapeutiksi Turun AMKista 2004.  Aikaisemmin olin opiskellut metalliartesaaniksi ja hierontaterapeutiksi. Fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen olen toiminut pienimuotoisesti yksityisenä elinkeinonharjoittajana, tehnyt neurologista fysioterapiaa ja viimevuodet alaraajafysioterapiaa ja toiminut apuvälinepalveluja tarjoavassa yrityksessä. Kahdeksan vuoden työhistoriaani terveydenhuollossa sisältyy lukuisia ammatillisia kursseja, koulutustehtäviä ja myös opiskelijaohjausta. Tänä päivänä työelämässä edellytetään jatkuvaa uusien asioiden oppimista. Tärkeää on hallita vähintäänkin kohtalaisesti tietotekniikkaa ja kestää jatkuvaa muutosta, mitä myös teknologian kehittyminen organisaatioissa edellyttää. Myös omaan työhön liittyvien taloudellisten asioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta työntekijä pystyy vastuulliseen, kestävään ja tuottavaan työpanokseen. Hyviä vuorovaikutustaitoja ei voi myöskään liikaa korostaa. Johtamiskäytäntöjen tulisi työpaikoilla tukea avointa ja asiallista vuorovaikusta. Henkilöstön ajatukset ja tuntemukset tulisi nostaa erilaisten vuorovaikutusfoorumeitten kautta organisaatioiden voimavaraksi.

Vajaat kahden vuoden ajan olen suorittanut Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja työn ohessa. Täytyy sanoa, että haasteellista on ollut ja ilman hyvää opiskelutiimiä (terkkuja Liekki -tiimille) ja joustoa työnantajan puolelta olisi valmistumiseni tässä ajassa ollut vieläkin haasteellisempaa. Työn ja opiskelun lisäksi myös muut elämän haasteet nakertavat jaksamistamme arjessa. Erityisesti nostan hattua teille kaikille perheellisille omien voimavarojenne onnistuneesta jakamisesta ja myös puolisoille, joiden hermot ovat olleet lujilla heidän kilpaillessaan meidän läsnäoloajastamme tietokoneen ja koulutehtävien kanssa.

Meitä valmistuu tänään sekalainen seurakunta useasta eri koulutusohjelmasta. Tulevaisuudessa tulemme tekemään yhteistyötä sekä oman alan henkilöiden että muiden ammattiryhmien välillä. Monipuolisesti verkostoitumalla voimme lisätä omia henkilökohtaisia sekä ammatillisia sosiaalisia voimavarojamme. Kukaan ei voi osata kaikkea ja jokaisen meistä tulisi osata kysyä apua oman osaamisen ollessa riittämätöntä. Varsinkin sektoroituneessa terveydenhuollossa törmää liian usein siihen, että hoidetaan omasta pienestä työkalupakista löytyvillä työkaluilla, vaikka hyvät hoitokäytännöt vaatisivat erilaista lähestymistapaa.

Kiitos kaikille opiskelukavereille ja opettajille menneistä hetkistä, retkistä ja yhteisestä oppimisesta. Kiitokset myös TAMKin henkilökunnalle ja lukuisille yhteistyökumppaneille sekä omalle työnantajalle joustosta opintojen loppuun saattamiseksi.

I wish strength, resources and success in all of your future efforts.

Kuudensadan opintopisteen urakka takana. Varpu Lipponen ojentaa ruusun ja tutkintotodistuksen.
Onnea ja menestystä kaikille!

Teksti: Petri Vuorela, fysioterapeutti (ylempi AMK)
Kuvat: Seppo Pajari

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kokemuksia opiskelusta Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa

Tiimityöskentely opiskelumenetelmänä oli itselleni uusi mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Tiimien muodostaminen sosiaali- ja terveydenhuollon eri työelämätaustaisista ja koulutuksen omaavista opiskelijoista tarjosi opintokokonaisuuksien oppimistehtäviin erilaisia näköaloja kulloinkin käsiteltävään aiheeseen. Tiimissä jokainen opiskelija sai jakaa ammatillista osaamistaan ja tietoaan muiden tiiminryhmäläisten käyttöön. Opetusmenetelmänä tiimityöskentely lisäsi ryhmän jäsenten vastuuta hoitaa itselle annettu tehtäväalue yhteisen päämäärään saavuttamiseksi eli saada kyseinen oppimistehtävä valmiiksi. Toisaalta tiimityöskentely antoi myös voimaa ja tarjosi ryhmän kannustusta omien opintojen edistymiselle. Tiimityöskentely opettaa ja vahvistaa opiskelijan vuorovaikutustaitoja, joustavuutta, toisten ryhmän jäsenten huomioimista, ongelmanratkaisutaitoja, päätöksenantokykyä sekä mahdollisuuden saada ja antaa vertaistukea ja arviointia omasta osaamisestaan ja toiminnastaan tiimissä. Haasteellisinta ja opettavaisinta tiimityöskentelyssä oli tiimin puheenjohtajana toimiminen. Puheenjohtajan roolissa toimit tavallaan tietyn ajan oman opiskelijatiimisi vetäjänä ja motivoit muita tiimin jäseniä oppimistehtävään liittyvään aktiiviseen työskentelyyn sekä koordinoit tiimin työskentelyä eteenpäin, vaikkakin oppimistehtävän työskentelyn eri vaiheet ovat ennalta tiimikokouksissa yhteisesti sovittuja. Tiimityöskentely oppimismenetelmänä on mielestäni suoraan siirrettävissä tämän päivän työelämään, jossa tiimityöskentelytaidot ovat eduksi ja niitä todella tarvitaan.
 
Opintokokonaisuudet
terveyden edistämisen koulutusohjelmassa olivat mielenkiintoisesti laadittuja. Osa opintokokonaisuuksista oli laajempia ja osa muodostui pienemmistä osakokonaisuuksista. Oppimistehtävät olivat haasteellisia, mutta uusien näkökulmien etsiminen ja pohtiminen sekä kirjallinen raportointi oli mielekästä ja oman oppimisen kannalta tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin kirjasta ”yksittäiseen tenttiin pänttääminen”. Oppimistehtävissä painottui käytännön työelämälähtöisyys ja teorian yhteensopivuus, joka osaltaan tarjoaa mahdollisuuden opiskelijalle etsiä uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja käsiteltävään aiheeseen. Oppimistehtävissä olivat myös läsnä tutkiva ja kehittävä työote, mikä huipentui opiskelujen lopussa toteutettuun itsenäiseen opinnäytetyöhön. Opintokokonaisuuksista mikään ei sinällään ollut liian raskas. Tosin opiskeleminen vaatii aina voimavaroja ja toisinaan aikataulutus oman työn, perheen ja muun elämän ohessa saattaa aiheuttaa lievää kuormitusta, mutta se juuri onkin aikuisopiskelijan elämän ”juju” ja ”nautinto”.

Opetus koulussamme on ollut erinomaisen ammattitaitoista ja jokainen opettaja on ollut selkeästi oman aiheensa takana. Luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja vastavuoroisia. Opettajat ovat tehneet kaikkensa oppilaidensa eteen ja ihmisiä kun kaikki olemme, joskus tapahtuu odottamattomia tilanteita, jotka eivät kuitenkaan ole muodostuneet ylipääsemättömiksi ongelmiksi vaan aina on löytynyt ratkaisu jokaiseen pulmaan. Opettajat ovat olleet helposti lähestyttäviä ja koulu opiskeluympäristönä mielekäs. Ajoittain koulun hallintokoneisto ja sen päätökset saattavat tuntua opiskelijoista liian jähmeiltä mutta, ehkäpä silläkin on tarkoituksensa ison organisaation rattaiden pyörimisen turvaamisessa.

Kehittämisehdotuksissa ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijana toivoisin lisää opetusta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä ja esimerkiksi esimiestehtäviin liittyvistä lainsäädännöllisistä säädöksistä ja velvoitteista. Sekä yhteistyömahdollisuuksien ulottamista enemmän opiskelijoiden taustalla olevien työelämän edustajien suuntaan. Ikään kuin aktivoida ja haastaa heitä mukaan opintokokonaisuuksiin (itselläni mieleen tuli Kansaneläkelaitos).

Opinnäytetyö on ollut tärkeä ja merkityksellisin asia omassa opiskelussani, kuten kaikille opiskelijoille omansa. Ohjaavan opettajan ohjaus on toiminut kiitettävästi ja ohjeistusta on saanut nopeasti. Itselleni erityisesti sähköpostin kautta tapahtunut ohjaus on ollut tärkeää, koska välimatka kodin ja koulun välillä on pitkä ja henkilökohtaista tapaamisaikaa molempien (opettajan ja opiskelijan välillä) henkilökohtaisen työn vuoksi hankala järjestää. Toisaalta henkilökohtainen tapaamisaika ei aina olisi ollut edes tarkoituksenmukaistakaan. Sähköpostitse kysymykset ja myös ohjaavan opettajan antamat vastaukset on voinut käsitellä kummankin aikataulutukseen parhaiten soveltuvalla tavalla. Opinnäytetyöhön liittyvä opiskelija opponointi ja muiden ohjaavien opettajien antama tutorointi on ollut hyvänä vertaistukena ja ohjeistuksena oman opinnäytetyöprosessini eri vaiheissa. Tulevaisuuden kannalta opiskelijoille voisi enemmän tähdentää opiskelujen alkuvaiheessa opinnäytetyön tekemisen merkitystä, sillä valmistumisajankohta tulee aina kuitenkin jollain tavalla yllättäen. Opinnäytetyöprosessiin voisi myös liittää pienen kertauskurssin kirjallisen raportoinnin ohjeistukseen, sillä konkreettinen käytännön luento voisi helpottaa raportointiohjeiden selkeyttämistä ja ymmärrettävyyttä.
 
Kokonaisuudessaan
opiskeluaikani on ollut minulle valloittava ja muistoja antava kokemus. Yksi unelma on saavutettu ja opinnot ovat vahvistaneet ja lisänneet omia ammatillisia valmiuksiani sekä ammatillista kasvuani Tarjoten runsain mitoin sitä pääomaa, jota opintojeni alkuvaiheessa halusin etsiä ja löytää. On ollut hienoa kuulua tähän joukkoon ja ryhmään, etsiä rajojaan ja löytää niitä ja huomata ettei esteitä ollutkaan. Oli vain tahtoa saavuttaa ja viedä mukanaan repullinen tai kaksi, kenties useampikin tätä oppimisen riemua ja ammatillisia eväitä tulevaan.                                        
                                   

Lämpimin ajatuksin Anne W