Tampereen ammattikorkeakoulun jo perinteeksi muodostunut opintomatka Pietariin toteutettiin 29.9. - 5.10.2013. Matkalle osallistui YAMK -opiskelijoita Tampereelta ja Seinäjoelta. Opettajia oli mukana neljä, kaksi Tampereelta ja kaksi Seinäjoelta. Vastuuopettajana ja organisaattorina toimi Tampereelta yliopettaja Varpu Lipponen. Matkalle osallistui 18 opiskelijaa. Mukaan mahtui ammattilaisia eri sosiaali- ja terveystoimen yksiköistä. Matkan aikana tulkin tehtävistä vastasi Tampereen ammattikorkeakoulun YAMK –opiskelija.
Matkalle
lähdettiin avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia. Junamatka Pietariin sujui
ongelmitta. Alusta lähtien tunnelma oli rento ja vapautunut. Ensimmäisen päivän
vierailukohteena olivat Pogi-kylän ensiapu ja vanhuskoti Russia Myza-kylässä.
Pogi-kylässä vastaanotto oli lämmin ja tunsimme olevamme tervetulleita
tutustumaan välskärin vastaanoton toimintaan ja tiloihin. Välskäri Olga Matveeva
kertoi avoimesti ensiavun/terveysaseman toiminnasta ja esitteli
vastaanottotilat. Lisäksi kuulimme kertomusta kylän historiasta ja asukkaiden
elämästä. Lämpimän ja aidon kohtaamisen lisäksi meitä odotti notkuva
herkkupöytä, josta nautimme rennossa tunnelmassa. Terveysasemalla toimiva
välskärin vastaanotto tarjosi perusterveyspalvelut noin 300 paikalliselle
asukkaalle. Välskäri Olga Matveeva kertoi, että vuosittain käyntejä tulee
arviolta 1500. Vastaanotolla oli perus välineistö potilaan tutkimuksia ja pieniä
toimenpiteitä varten. Osittain alkeelliset tilat olivat siistit ja lämpimät.
Terveysaseman toiminnasta syntyi kuva yhteisöllisestä toiminnasta. Potilaiden
yksilöllinen kohtaaminen oli aistittavissa Olga Matveevan kertomuksesta. Pogi-kylästä
matkamme jatkui vanhuskoti Russiaan, jossa meitä oli vastassa vanhuskodin
johtaja. Vanhuskodin upeita rakennuksia ympäröi näyttävä puutarha ja
omavarainen luomumaatila. Päärakennuksen vieressä oli kaunis kirkko. Saimme
ystävällisen vastaanoton. Ensivaikutelma vanhuskodista oli ylellinen. Johtaja
kertoi meille paikan toiminnasta ja pääsimme tutustumaan talon tiloihin.
Asukaspaikkoja oli 30 ja asukkaille oli tarjolla hyvin monipuolisia
lääkkeettömiä hoitoja ja ajanviettomahdollisuuksia. Esimerkkeinä voidaan
mainita aromaterapia, erilaiset hieronnat, kampaaja, kosmetologi,
hammaslääkäri, kuntosali, karaoke, elokuvasali ja musiikkia eri muodoissa.
Vanhuskodissa asukkaiden käytössä oli leikkiraha motivointikeino, joka
mahdollisti asukkaille palveluiden niin sanotun ostamisen.
Toisena
päivänä matkasimme Pietarin keskustan alueella sijaitsevaan Rauhfusen
lastensairaalaan, jossa meidät toivotti tervetulleeksi sairaalan
johtavahoitaja. Häneltä saimme kuulla, että vuonna 1869 perustetussa
sairaalassa työskentelee tänä päivänä 530 hoitajaa, 300 lääkäriä ja n. 300
sairaala-apulaista. Potilaspaikkoja oli 400. Sairaalassa oli yhdeksän osastoa
joiden yhteyteen oli sijoitettuna leikkaussalit. Sairaala toimi
opetussairaalana. Yleisvaikutelma sairaalan tiloista oli melko siisti ja välineistö
näytti modernilta. Lapsille ei ollut sairaalassa yleisiä tiloja leikkejä varten
ja potilashuoneet olivat pieniä. Johtavahoitaja kertoi, että vanhemmat,
useimmiten äiti, olivat mukana lähes ympärivuorokautisesti lapsen ollessa
sairaalahoidossa. Tutustumiskierroksella näimme sairaalan tiloja ja potilaita
perheineen. Tiistai-ilta huipentui upeaan Mihailovskin teatterin ”Flames of
Paris” balettiin.
Kolmas päivä
sisälsi vierailut Tosno -kaupungin sairaalassa ja sairaanhoitaja
-ammattikoulussa. Sairaalassa meidät otti vastaan sairaalan ylilääkäri,
ylihoitaja ja Olga Matveeva. Vierailu alkoi sairaalan pihassa
paikallistelevision haastattelulla ja tervetulopuheella. Ylilääkäri kertoi,
että televisioinnin tarkoituksena oli herätellä paikallisia asukkaita miettimään
omaa terveyden edistämistään. Lyhyen sairaalaan tutustumisen jälkeen pääsimme
tutustumaan uuteen liikkuvaan yksikköön, jonka käytöstä ei vielä ollut
kokemuksia. Liikkuvan yksikön tarkoituksen on viedä palvelut kaukana asuvien
asukkaiden luo. Autossa oli muun muassa ultraäänilaite, laboratoriovälineistöä,
tutkimuspöytä ja saniteettitilat. Ylilääkäri kertoi, että Venäjän presidentti
on antanut sairaaloille runsaasti rahaa tilojen ja välineistön modernisointiin.
Sairaanhoitaja ammattikoululla kuulimme paikallisesta
sairaanhoitajakoulutuksesta ja tapasimme koulun rehtorin, joka kertoi koulun
hakumenettelyistä ja käytännöistä. Venäjällä sairaanhoitajan koulutus kestää
3-4 vuotta, aikaisemmasta koulutaustasta riippuen. Kuulimme, että
opetussuunnitelma on syklinen, erikoistumislinjoja on neljä ja opiskeluun
sisältyy paljon harjoittelua, ensin opetusnukeilla ja myöhemmin käytännön
hoitotyössä. Uutena osa-alueena opintoihin on lisätty opinnäytetyön tekeminen,
josta ei vielä ollut kertynyt kokemuksia. Tosnon sairaanhoitaja ammattikoulusta
valmistuville hoitajille löytyy Tosnon alueelta töitä heti valmistumisen
jälkeen. Koulun rehtori kertoi hoitajien työllistyvän 100%. Työelämässä
sairaanhoitajan palkka on aluksi noin 300 euroa, mutta käytössä on palkitsemisjärjestelmä,
joka mahdollistaa palkan nousun kokemusvuosien kertyessä. Runsaan tarjoilun
jälkeen siirryimme esittelemään omaa työtämme koulun oppilaille. Mukana oli
myös johtavahoitaja, koulun rehtori, Olga Matveeva sekä muutamia paikallisia
lääkäreitä.
Neljännen
päivän vietimme kulttuurin parissa. Tutustuimme Pietarin Hoviin sekä Pyhän
Paavalin ja Pietarin kirkkoon. Pietarin Hovi on Pietari Suuren luomus
1700-luvulta. Sen upea puutarha on laaja, 10 hehtaaria. Palatsin edessä
avautuva suuri kaskadi laskee Suomen lahteen, ja näkymä on ainutlaatuisen upea.
Päivän aikana nautimme kauniista ilmasta
ja loisteliaasta puutarhasta, joka ympäröi Pietarin Hovin Isoa Palatsia. Näimme
valtavia, näyttäviä suihkulähteitä koristeineen ja ihastelimme taidokkaita
istutuksia. Vierailu tarjosi mukavaa vaihtelua viikon ohjemaan. Lisäksi
tutustuimme paremmin seurueen muihin jäseniin.
Viidentenä
päivänä vierailimme Pietarin keskustassa sijaitsevassa Sairaala nro 46:ssa,
jossa meidät otti vastaan sairaalan apulaisylilääkäri. Hänen johdollaan menimme
kirkkosaliin, jossa ylilääkäri ja johtavahoitaja toivottivat meidät
tervetulleeksi vierailulle. Kirkkosalissa kuulimme esitelmän sairaalan
historiasta ja toiminnasta. Sairaalalla oli pitkät perinteet, se oli palvellut
jo sota-aikana Pietarilaisia sairaalana ja kirkkona. Kymmenen vuotta sitten
sairaala muuttui veteraanisairaalaksi. Toiminnan tarkoituksen on tarjota kaikki
sairaalapalvelut veteraaneille ja heidän perheenjäsenilleen. Sairaalassa on 275
potilaspaikkaa, vuodessa potilaita on noin 7500 ja osastoja on useita
erikoisaloittain. Hoito on veteraaneille maksutonta. Pääasiassa potilaat
tulevat hoitoon lähetteellä, mutta sairaalassa hoidetaan myös akuuttipotilaita.
Tutustuimme sairaalan tiloihin kahdessa ryhmässä ja pääsimme näkemään todella
paljon sairaalan tiloja, toimintaa, potilaita ja henkilökuntaa. Esittely oli
lämminhenkinen ja mieleenpainuva. Vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaa.
Esittelyn ja tutustumiskierroksen jälkeen keskustelimme vapaamuotoisesti
maidemme hoitokäytänteistä kahvikupin äärellä. Vertailimme kokemuksia ja
näkemyksiä sekä nautimme vierailun lämpimästä tunnelmasta. Vierailusta jäi
mieleen erityisesti avoin ilmapiiri, hyvinvoiva työyhteisö ja ylpeys omasta
ammattitaidosta. Apulaisylilääkärin lämmin ja avarasydäminen asennoituminen
potilaisiin, omaisiin, hoitajiin ja lääkäri kollegoihin oli erityistä.
Tällainen poikkeuksellisen empaattinen suhtautuminen on harvinaista!
Jokaisen
vierailun päätteeksi kokoonnuimme yhteiseen opettajajohtoiseen
reflektiokeskusteluun. Keskusteluissa jakaannuimme pienryhmiin, joissa
reflektoimme päivän aikana kertyneitä kokemuksia ja tunnelmia. Moniammatillinen
ryhmämme tuotti keskusteluihin mielenkiintoisia näkökulmia, joka syvensi
kokemuksiamme. Vapaamuotoista keskustelua käytiin myös vapaa-ajalla ja nämä
keskustelut koimme myös reflektiivisinä.
Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä meillä oli mahdollisuus tutustua
omatoimisesti Pietarin nähtävyyksiin ja tehdä ostoksia kotiin vietäväksi.
Opintomatkan
anti oli monipuolinen. Lyhyessä ajassa tutustuimme erilaisiin sosiaali- ja
terveydenhuollon palveluihin ja näimme erityyppisiä yksiköitä. Venäläinen
kulttuuri ja sen moninaisuus avautui uudella tavalla, ja herätti monia
tunteita. Opintokäyntien vieraanvaraisuus oli huomiota herättävää, ja poikkesi
suomalaisesta toimintatavoista selvästi. Lämminhenkinen kohtaaminen lämmitti
sydäntä lähes joka kohteessa, jossa vierailimme. Tästä syntyi mielikuva
venäläisestä palvelukulttuurista, josta voisimme ottaa Suomessakin mallia.
Huomiota
herättäviä asioita ja kokemuksia saimme jokaisella vierailulla. Pogi-kylässä
saimme todeta, että hyvä hoito ei aina vaadi moderneja puitteita, jos
ammattitaitoa ja yhteistyötä löytyy. Sairaala nro 46 oli loistava päätös viikon
lopuksi. Totesimme, että sairaalan jo hieman rapistuneiden seinien sisällä
tehdään työtä suurella sydämellä ja välittäminen on aitoa. Siellä pääsimme myös
näkemään paljon; hoitajia ja lääkäreitä työssään, potilaita ja sairaalan
tiloja. Tästä voimme vain todeta, että ulkokuori ei aina kerro koko totuutta.
Suomalaiseen terveydenhuoltoon ja hoivakulttuuriin voisimme ottaa mallia
ainakin ylpeydestä tehdä työtään ja rohkeudesta arvostaa omaa ammattitaitoaan
sekä työyhteisöään. Upeat nähtävyydet ja kokemukset toivat opintomatkaan
toivottua vaihtelua. Saimme nauttia taidokkaasta baletti -esityksestä ja näimme
lukuisia kauniita rakennuksia ja Pietarin kuuluisia nähtävyyksiä.
Kokonaisuutena opintomatka oli huikea kokemus. Opimme ja näimme paljon.
Oppimista syvensi moniammatillinen ja avoin ryhmä.
Matkaterveisin! Nina ja Pia