OPINTOMATKA HELSINKIIN SOTE UUDISTUKSEN JÄJILLE 6.11.2015

Terveyden edistämisen yamk-opiskelijoiden henkilöstöjohtamisen opinnot huipentuivat opintomatkaan Helsinkiin. Matkan tekoa väritti mediassa näkyvästi esillä ollut sote-uudistus, josta luvattiin antaa päätös päivän aikana. Johtamisen opinnoissa olimme pohtineet sote-uudistusta eri näkökulmista ja tähän päivään oli valmistauduttu tarkkaan mietityillä kysymyksillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä työskentelevinä uudistus olisi merkittävä meille niin työntekijöinä kuin asiakkainakin.

Monipuolinen palvelukeskus kätkee sisäänsä suuren sydämen

Aloitimme matkamme vierailemalla Riistavuoren palvelukeskuksessa, missä työn laadun arviointi on viety kenties pidemmälle kuin missään muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa Suomessa. Vuonna 2009 Helsingin sosiaalivirasto oli myöntänyt palvelukeskukselle Innovaatio –kilpailun toisen sijan. Kehittämistyötä oltiin jatkettu sinnikkäästi ja vuonna 2014 palvelukeskus sai kaupunginjohtajan laatupalkinnon ykkössijan sekä laatukeskukselta EFQM:n mukaisesti neljä tähteä. Matkan varrella vanhustenkeskus on muuttunut monipuoliseksi palvelukeskukseksi, jonka sisälle mahtuu uskomaton määrä innovatiivisia toimintoja helsinkiläisille ikäihmisille sekä työttömille. Palvelukeskuksen toiminnan ydin on asiakaslähtöisyys ja yli sukupolvien ulottuva vuorovaikutuksellinen toiminta.  Palvelukeskuksessa työskentelee moniammattillinen henkilöstö toimintakykyä tukevassa lyhytaikaisyksikössä, tehostetun palveluasumisen talossa, arviointiin ja kuntoutukseen keskittyvissä ryhmäkodeissa sekä palvelukeskuksen erilaisissa toiminnoissa.

                                                                           

Riistavuoren palvelukeskuksen lämmin ja ihmisyyttä arvostava ilmapiiri teki vaikutuksen ryhmäämme. Työntekijöiden puheesta huokui ammattiylpeys ja halu tarjota hyvä ja osallistava arki asukkaille. Kuntouttavaa työotetta toteutettiin yli ammattirajojen. Yksilöllinen ja arkea tukeva Riistavuoren toimintakulttuuri pitäisi saada jokaiseen asiakaskohtaamiseen tähtiajatukseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö lähellä ihmistä

Astellessamme Sosiaali- ja terveysministeriöön pohdimme, ehtisikö peruspalveluministeri Juha Rehula tapaamaan meitä jännittävän päivän keskellä. Saavuttuamme perille kuulimme Rehulan olevan valmistelemassa sote-päätöstä. Päätöksen syntyminen hallituspuolueiden kesken osoittautui olevan odotettua haasteellisempaa. Sen sijaan saimme tavata alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin sekä sosiaalineuvos Kari Haaviston. He raottivat meille sote-päätöksen taustaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä ei keskitytä vain hallinnolliseen uudistukseen, vaan tavoitteena on toiminnallisen muutoksen kautta saada aikaan aito asiakaslähtöinen palvelurakenne. Pöysti korosti, että moniammatillisen palveluverkoston halutaan olevan lähellä ihmistä ja helposti saavutettavissa. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimivat limittyneinä. Pöysti toivoi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen olevan läpileikkaavana tavoitteena eri yhteiskunnan sektoreilla kuten liikenne- ja ympäristösuunnittelussa. Pöysti pohti myös digiteknologian hyötyjä ja haittoja. Digitalisoinnilla voidaan vähentää työn kuormittavuutta, mutta miten mitata mahdollisia uhkia, kuten keskittymättömyyttä ja häiriökäyttäytymistä.

                                                                       

Päällimmäisenä Kari Haaviston puheenvuorosta meille jäi mieleen kestävyysvajeen puolittaminen tukemalla väestön toimintakykyä. Toimintakyvyn parantaminen samassa suhteessa kuin eliniän pidentyminen auttaa valtion kestävyysvajeen paikkaamista. Terveyden edistämisen ammattilaisina meitä lämmitti puhe ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Miten tämä tulee näkymään käytännössä tiukassa taloustilanteessa? Haavisto muistutti, että itsehoidossaan aktiivinen asiakas, joka ei käytä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, on edullisin asiakas.

Aivoterveyden ylläpidolla muistisairauksia vastaan

Pikkuparlamentissa keskityimme muistisairauksiin ja meitä viriteltiin aivoterveyden ylläpitämiseen. Kansanedustaja ja muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen ihastutti innollaan puhua muistisairauksista. Oli ilo tavata lämminhenkinen, asiantunteva ja vastuuntuntoinen kansanedustaja, joka oli perehtynyt lähettämiimme kysymyksiin huolella. Hänen näkemyksensä mukaan Suomi on yksi kärkimaista muistisairauksien hoidossa.  Vaikka suomessa on laitostava hoitokulttuuri, niin muistisairauksia ei enää nähdä toivottomina sairauksina. Aivoterveyden ylläpitämiseksi on löydetty toimivia ja hyvin arkisia keinoja, kuten ravitsemuksesta huolehtiminen ja aktiivinen liikunta. Mäkisalo-Ropponen piti tärkeänä sairauksien etenemisen hidastamista oikealla hoidolla. Muistiliitossa on pohdittu yhteisökotitoimintaa muistisairaiden kodinomaisena hoitomuotona. Mäkisalo-Ropponen halusi tuoda keskusteluun myös työikäisten muistisairaudet, joiden diagnosoiminen usein viivästyy ja aiheuttaa haittaa sairastuneelle. Tarpeita vastaavia palveluja ei ole. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tulisi huomioida kognitiivinen ergonomia. Yleisesti muistisairaudet poikkeavat muista sairauksista ja hoitotyöhön tarvitaan asiantuntevia muistihoitajia.

                                                                          

Merja Mäkisalo- Ropponen halusi aidosti jakaa kanssamme asiantuntijuuttaan, ja suhtautui meihin arvostavasti. On hienoa, että meillä on hänen kaltaisensa henkilö muistiliiton puheenjohtajana. Hän pystyy edistämään muistisairaiden asioiden ajamista. Huolimatta siitä, että meillä on paljon kehitettävää muistisairaiden palveluiden kehittämisessä, olemme kuitenkin kansanvälisesti edelläkävijöitä monissa muistiasioissa.

Ajankohtaisia aiheita eduskunnan kyselytunnilla

Päivämme päättyi osallistumalla eduskunnan kyselytunnille Sibelius Akatemian uudistetuissa tiloissa. Paikalla oli noin 75% kansanedustajista. Vivahteikasta keskustelua käytiin muun muassa postilaitoksen nykytilasta, eläinsuojelunlain uudistuksesta sekä verotuskysymyksistä. Oppositiopuolueet haastoivat hallituspuolueiden ministereitä kiperillä kysymyksillä. Iltapäivälehdistö pohti otsikoissa puhuttaako kulisseissa valmisteltava sote-päätös kyselytunnilla, mutta kaikkien yllätykseksi sote-uudistus ei kuulunut kyselytunnin ohjelmistoon.

                                                                             

Opintomatka oli meille merkittävä, koska se vahvisti meidän halua suuntautua eteenpäin työelämässä. Opinnot ovat valmistaneet meitä kohtamaan näitä haasteita. Päivään sisältyi myös haikea tunnelma, koska vietimme viimeistä yhteistä opintopäivää ryhmänä. 

9.11.2015 

Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijat:

 Johanna Alanen, Ninni Gästgifvars-Puuska, Kirsi Keski-Nisula, 

Hanna Mörö, Riitta Rantala ja Johanna Vuoriaho

TERVEYDEN EDISTÄMISEN YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO - innostuin, suosittelen!

Lähtökohtani opintoihin

Katselen vuotta taaksepäin, palaan syksyyn 2014. Oli yhtä kaunista kuin tänäkin syksynä, mutta syksy 2014 toi uusia tuulia elämääni, tulin valituksi ylemmän ammattikorkeakoulun opintoihin Tampereen ammattikorkeakouluun. Aloitin opinnot avoimin ja uteliain mielin. Minulla on reilun kymmenen vuoden työkokemus ohjaajan tehtävistä. Olen toiminut pitkään mielenterveysavopalveluissa ja nyt olen ohjaajan toimessa vanhuspalveluissa. Pohjakoulutukseni on sosionomi (AMK). Työni vanhuspalveluissa on mielekästä ja toimintaympäristön muutokset sekä haasteet innostivat minua opiskelemaan. Tavoitteeni ylemmän amk-opintojen suorittamisessa oli syventää ja laajentaa osaamistani erityisesti kehittämis- ja asiantuntijatehtävien suuntaan. Opintoihin hakiessa olin hoitovapaalla ja näin hienon mahdollisuuden yhdistää hoitovapaa ja opiskelu. Tässä vaiheessa kiitän perhettäni sekä läheisiä. Ilman sosiaalisenverkoston tukea opiskelun ja pienen lapsen äitiyden yhdistäminen ei olisi käytännössä ollut mahdollista, ei ainakaan näin hienosti, kuin koen kuluneen vuoden sujuneen. Minun kohdallani tämä yhdistelmä toimi loistavasti! Opinnot ovat vastapainottaneet kotona olemista pitämällä minut ajan tasalla työelämästä ja samalla olen voinut olla pienen lapsen kanssa kotona, mikä on ollut minulle ensiarvoisen tärkeää.

Innostumisen lähteenä erityisesti johtamisen opinnot

Mennyt vuosi on ollut äärettömän antoisa; oivalluksia, oppimista, uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Olen saanut vuoden varrella enemmän eväitä työelämän haasteisiin, kuin osasin odottaakaan! Erityisen hyödylliseksi olen kokenut syventäviin ammattiopintoihin kuuluvat johtamisen opinnot, jotka laaja-alaisesti ovat käsitelleet johtamisen eri osa-alueita. Päällimmäisenä ovat mielessäni strateginen- ja prosessijohtaminen. Niiden avulla voidaan vaikuttaa suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti toiminnan tehokkuuteen ja laatuun sekä työyhteisön yhteiseen työssäjaksamiseen. Mielestäni työssäjaksamisen tärkeyttä ei voikaan liiaksi korostaa sosiaali –ja terveysalojen vaativilla työkentillä, etenkään tässä tiukkenevassa talouden tilanteessa. Työtä, jota tehdään sydämellä ja osaamisella, se työ ansaitsee laadukasta johtamista, mm. osaamisen johtamista. Talousjohtamisen opinnot puolestaan haastoivat minut pohtimaan tarkemmin talouden ja toiminnan välisiä yhteyksiä. Voin todeta, että johtamisen opintojen summana voidaan aikaansaada yhä vaikuttavampaa työtä eli sitä, mikä on sosiaali- ja terveysalojen työn ydin; tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Muun muassa näiden teemojen ympärille minulla on terveyden edistämisen opintojen kautta ollut mahdollista pysähtyä ja syventyä.

Varaa aikaa, opintopisteet eivät kerry itsestään

Terveyden edistämisen opinnot vaativat runsaasti etätyöskentelyä, tämän voi laskea yksinkertaisella matematiikalla. Yksi opintopiste on määritelty vastaamaan noin 27 opintotuntia. Jos koulutuksen 90 opintopistettä jaetaan arvioiduilla opintokuukausilla (14), on kuukautta kohden suoritettavana noin 6,5 opintopistettä. Tämä on opintotunneiksi muutettuna noin 150h/kk, ja tästä tuntimäärästä on jo vähennetty kuukausittain toteutuvat noin kolme lähiopetuspäivää. Itsenäisen opiskelun tuntimäärää pohtiessa on selvää, että omaan kalenteriin on varattava muutakin opintoihin liittyvää aikaa, kuin lähipäivät. Omalla kohdalla opinnot pääsivät alkuun yllättämään ”rankkuudellaan”. Tätä en kuitenkaan koe negatiivisena asiana. Kyse on ylemmän korkeakoulun opinnoista, joista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. On selvää, että näissä opinnoissa liikutaan erilaisella tasolla, kuin esimerkiksi erikoistumisopinnoissa. Vastavuoroisesti opintojen suorittaminen kokonaisuus kerrallaan on ollut palkitsevaa ja alkushokin jälkeen innostuin uudestaan! Henkilökohtainen opetussuunnitelma hopsi, jota käydään läpi tutoropettajan kanssa, tuki minua opintojen suorittamisessa ja kannusti eteenpäin. Huomioitavaa myös on, että jokaisen oma historia ja osaaminen ovat pohja opiskeluille, joten ajankäyttö opintoihin on hyvin yksilökohtaista.

Tiimityöskentely ja laajat työelämälähtöiset tehtävät – opintojen suola

Itsenäistä opiskelua 150h kuukaudessa, mitä ihmettä se sitten oikein on ollut? Suuri osa tästä tuntimäärästä on työstetty opiskelutovereiden kanssa yhteistyössä tiiminä. Yksi palkitsevimmista kokemuksista onkin ollut saada työskennellä tiimissä, jossa on ollut vahvaa osaamista ja työkokemusta minulle vieraammista sosiaali- ja terveysalan työympäristöistä. Tiimityö on ollut kantava voimavara myös opintojen ajoittain kiivaassa etenemistahdissa, olemme yhdessä olleet enemmän! Opintoihin liittyvät laajat tiimitehtävät ovat mahdollistaneet monipuolisia tutustumisia työelämän toimijoiden organisaatioihin. Näiden tiimitehtävien myötä opintojen työelämälähtöisyys on korostunut. Tämä on ollut mielestäni mitä antoisimpia tapoja oppia ja laajentaa omaa ymmärrystä; yhdistää teoriatieto käytännön toimintojen kautta. EFQM –laatupalkintomallin käytäntöön viemisen kokemuksia pääsimme tiimissämme haastattelemaan Fujitsu Finland Oy:lle ja strategisen johtamisen oppia olimme tervetulleita hakemaan Lempäälän kunnasta. Molempiin organisaatioihin vielä kiitokset näistä antoisista vierailuista!

Työelämälähtöinen opinnäytetyö on iso osa opintoja ja aihetta kannattaa pohtia jo etukäteen. Idea aiheesta saa ”lihaa luidensa” ympärille opintojen edetessä ja työstäminen on mahdollista heti opintojen alkutaipaleella, mikä edesauttaa opintojen suorittamista aikataulussa. Minulla on ollut mahdollisuus tehdä opinnäytetyötä, sekä myös muita opintoihin liittyviä tehtäviä omalle työorganisaatiolle, Kangasalan palvelutalosäätiölle. Siellä opintoihini on suhtauduttu kiinnostuneesti ja tuettu opintojeni mahdollistumisessa, jonne lähetänkin kiitokset; olette motivoineet minua opinnoissani entisestään!

katse tulevaisuuteen

Opinnot ovat loppusuoralla ja yksi omanlaisensa vaihe elämässäni on jäämässä taaksepäin. Töihin paluu on jo odottamassa, jota katselen näiden opintojen jälkeen ihan uusin silmin. Mitä sitten otan mukaani näistä opinnoista? Mielettömän määrän osaamispääomaa ammattilaisena, uusia verkostoja ja muistitikullisen materiaalia; lähteitä, tuoretta tutkimustietoa, teoriaa, linkkejä… Näitä tulen hyödyntämään omassa työskentelyssäni sekä jakamaan työyhteisössä koko organisaation toiminnan eduksi. Mikä on ehkä kuitenkin tärkeintä, minkä saan mukaani; halun oppia koko ajan lisää ja tavan seurata ajankohtaista tutkimustietoa, myös kriittisesti, ja hyödyntää näitä asioita jatkossakin. Siitä huolimatta, että nämä opinnot ovat käytännössä loppusuoralla, opiskelu ei siis pääty tähän. Omalla tavallaan opiskeluista tulee minulle varmasti hyvä pitkäaikainen ystävä matkalle työelämään, yhdessä olemme valmiita haasteisiin! Opiskelu auttaa jaksamaan työssä, innostaa, haastaa positiivisesti ja on yksi tärkeimmistä keinoista, jonka avulla voimme luoda toimivampia sosiaali- ja terveyspalveluita. Tavoitteeni terveyden edistämisen opintojen suhteen on täyttynyt yli odotusteni. Päämäärä, eli tutkinnon suorittaminen, ei ole ollut tärkeintä, vaan matkan teko: oppimisen prosessi. Koen siirtyneeni osaamisessani uudelle tasolle. Opinnoista vastaavat alansa osaavat ja opiskelijoita innostavat opettajat. Tunnen olleeni yksi etuoikeutetuista, koska minulla on ollut mahdollisuus ammentaa heidän osaamista. Voin suositella!

Johanna Alanen 19.10.2015

Opintomatka Pietariin 27.9-3.10.2015

Pietarin matka 27.9 -3.10.2015

Sunnuntai 27.9.2015

Kauan odotetun Pietarin matkamme ensimmäinen päivä oli syksyinen, mutta aurinkoinen. Lähdimme matkaan avoimin mielin. Matkustimme junalla ensin Tampereelta Tikkurilaan ja sieltä Allegrolla Pietariin eli Petersburgiin. Matka Tikkurilasta Pietariin kesti n. 3,5 tuntia. Meidän ryhmässä matkusti 3 opettajaa, tulkki sekä 20 opiskelijaa Tampereen ja Hämeen Ammattikorkeakouluista. Opiskelijat olivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoita terveyden edistämisen, johtamisen ja kehittämisen sekä kriisi- ja katastrofityön koulutusohjelmista sekä mukana oli myös 2 perustutkinnon suorittavaa kätilöopiskelijaa. Pietarissa meitä oli bussi vastassa ja ”oma” kuljettaja Sasha, joka kuskasi meitä koko reissun ajan. Majoituimme hotelli Moskovaan, joka sijaitsee Pietarin keskustan tuntumassa. Samassa rakennuksessa sijaitsee mm. Prisma, josta täydensimme ruokavarastojamme (siellä oli paljon ihan suomalaista ruokaa ja suomalaisilla nimillä) ja kauppakeskus, jossa oli useita liikkeitä ja ruokapaikkoja sekä kahviloita. Lähistöllä oli myös metroasema, josta pääsi kätevästi metrolla kaupungin keskustaan.

Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on n. 5 miljoonaa. Pinta-alaltaan Pietari on tuplasti Helsingin kokoinen. Nevan rannalla sijaitseva Pietari on oikea kulttuurikaupunki, jossa on nähtävissä keisarillista loistoa ja historiallisia monumentteja. Pietarin kaupunki sai alkunsa v. 1703 Pietari Paavalin linnoituksesta, jonka alkuperäinen tarkoitus oli suojata kaupunkia ruotsalaishyökkääjiltä.

Nevski Prospekt on Pietarin pääkatu, joka on 4,5km pituinen.  Sen varrella on vieri vieressä tsaarien ajan upeita rakennuksia, moderneja kahviloita ja tyylikkäitä putiikkeja sekä useita komeita kirkkoja ja monumentteja. Pietarin sillat nousevat yöaikaan klo 2 ja 5 välillä, jotta laivaliikenne pääsee kulkemaan alitse.

Nevski Prospect                         Pietarin sillat 

Maanantai 28.9.2015

Ensimmäinen aamu valkeni Pietarissa puolipilvisenä ja koleana. Runsaan aamupalan jälkeen kello 9.30 bussi ja oma bussikuskimme, Sasha, tuli noutamaan meitä ensimmäiseen vierailukohteeseen kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan yksityiseen Samara yliopistoon. Matkalla yliopistoon saimme ensimmäisen kuvan kaupungista päivänvalossa.  Heräsi tunne ”että viihdymme ” täällä. Kaupunki näytti sateisesta harmaasta säästä huolimatta kauniilta, keski- Eurooppalaiselta kaupungilta kauniine siltoineen. Matka yliopistolle hotellilta kesti noin puoli tuntia. Matkan aikana meitä ohjeistettiin

venäläisistä käytöstavoista, johon ei kuulu vanhemman, hierarkiassa korkealla olevan henkilön halaaminen tai kätteleminen tervehtiessä. Venäjällä on edelleen kova arvohierarkia.

Perillä ylipistolla meidät otti vastaan dosentti Natalia Turkina ja ylipiston vararehtori Viktor. Ylipisto oli perustettu vuonna 1993 ja yliopistolla on eri toimipisteitä Moskovassa, Bulgariassa ja Moldovassa.  Ylipistossa on mahdollista opiskella sairaanhoitajaksi, lääkäriksi ja hammaslääkäriksi. Toimipiste, jossa vierailimme, oli vastaremontoitu ja tiloja ei vielä ollut avattu opiskelijoille. Natalia Turkina vastaa sairaanhoitaja koulutuksesta. Päivään päätteeksi meille näytettiin yliopiston tiloja.

    

                                           

Sairaanhoitajakoulutus Venäjällä on opistotasoinen koulutus mutta on siirtymässä samaan koulutusjärjestelmään Eurooppalaisen sairaanhoitajan koulutusjärjestelmän kanssa 1.11.2015. Vanha sairaanhoitajakoulutus kestään 2-3 vuotta joko suoraan lukiosta, jolloin koulutus on lyhempi tai suoraan peruskoulusta, jolloin koulutus on pidempi. Opiskelija valmistuu perussairaanhoitajaksi. Erikoistuminen tapahtuu työpaikalla esimerkiksi perioperatiiviseksi sairaanhoitajaksi erikoistuminen kestää 144 tuntia. 

Sairaanhoitajaksi sairaalaan Venäjällä voi hakea vanhalla opistoasteen tutkinnolla. Venäjällä ei ole korrektia puhua palkoista mutta kun saimme luvan kysyä ”ihan mitä vaan” rohkenin kysyä sairaanhoitajan palkasta, joka Venäjällä riippuu siitä missä päin Venäjää sairaanhoitaja työskentelee. Pohjois- Venäjällä palkat ovat korkeammat kuin muualla ilmasto-olosuhteiden takia. Myöhemmin saimme tietää, että perussairaanhoitajan palkka noin 15000 ruplaa eli noin 200 euroa eli suurin piirtein saman verran kun varasimme viikon matkalle käteistä, joka ei riittänyt kuitenkaan, vaikka yleinen hintataso Venäjällä onkin halvempaa kuin Suomessa. Kyllä Suomessa on hyvä olla sairaanhoitajana kaikesta huolimatta, vaikka hallitus suunnitteleekin hoitajien etuuksia koskevia leikkauksia. Venäjällä oli laskettu terveydenhuoltoalan palkkoja rutkasti kun piti maksaa olympialaiset.

Mielestämme päivä yliopistolla oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Mieleen jäi käyttäytymissäännöt, kuinka kohdata arvoasteikoiltaan koulutetumpi vieras henkilö ja mistä asioista saa puhua ja mistä ei. Venäjällä ei sovi puhua palkoista vieraan henkilön kanssa ja hierarkiassa korkeampaa henkilöä ei sovi kätellä tai halata vasta-aluksi. Tosin kuin Suomessa Venäjällä ollaan hyvin ylpeitä arvostaan ja asemastaan. Päivä loppui reflektioon hotellila, jossa kävimme päivää läpi.

Reflektion jälkeen suuntasimme tutustumaan kaupungin keskustaan. Kävimme mm. syömässä Nevski Prospektilla ”Nevskillä” sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa. Ruoka ravintolassa on halpaa n. 5-7 euroa sisältäen ruokajuoman. Ihastuimme kaupunkiin enemmän. Nevski Prospekt on Pietarin pääkatu, ostoskatu, jossa on paljon myös paljon ruokaravintoloita. Tunnelma oli kuin Champs Elyseellä Pariisissa valaistuneineen rakennuksineen. Matka hotelliltamme ”Nevskille” taittui nopeasti edestakaisin metrolla jonka hinta oli 31 ruplaa per suunta eli noin 0,50 euroa. Ensimmäinen päivä päättyi lasilliseen kuohuvaa hotellimme alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa ja tunteeseen että ”täällähän on kivaa, tännehän voisi vaikka kotiutua”.

29.9.2015

Toinen aamu Pietarissa valkeni kylmänä ja puolipilvisenä. Aamupalan jälkeen bussikuskimme Sasha nouti meidät hotellista kello 9.30 ja suuntasimme kohti Inkerinmaata lähelle Suomen rajaa maaseudulle. Matka kesti tunnin ja meidät otti vastaan ”välskärinä” yksin toimiva Olga Matveeva. Välskäri on sekä sairaan- että terveydenhoitaja, joka tekee hoidontarpeen arviointia, antaa ensihoitoa, hoitaa kaikenikäisten neuvolavastaanottoa ja tarvittaessa lähettää eteenpäin (hänen luo tullaan ensin). Hän tekee myös kotikäyntejä. Asiakkaita välskärillä on vauvasta vaariin. Olga Matveevan asiakaskuntaan kuului 7 kylän asukkaat. Välskärin työ on hyvin itsenäistä, koska hän työskentelee yksin.

Meidät vietiin neuvolamaiseen taloon, jossa oli huoneita eri toimenpiteille mm. toimenpidehuone odottaville äideille aivan iv-tiputukseen asti. Välskärinä toimiva Olga hoitaa tämän kaiken työmäärän itsenäisesti terveysneuvonnasta lääkemääräykseen asti. Tämä työ ja asiakasmäärä herätti meissä ihmetystä kuinka yksi ihminen jaksaa tämän kaiken, kuka häntä tuuraa lomien ajan ja miten tapahtuu seuraavan perehdytys ”suuriin saappaisiin”?

                     

(Olga Matleeva vas)

Olgan vastaanotolta matkamme jatkui yksityiseen vanhainkotiin, nimeltään Sofiskaya Urba, joka sijaitsi isolla luomutilalla. Vanhainkodin yhteydessä oli maatila ja ortodoksinen kirkko. Vanhainkodin puitteet olivat hulppeat ja kyseessä ei todella ollut mikään tavallinen vanhainkoti vaan oikein luksuskartano.

Vanhainkoti toimii oikeastaan palvelutalona, intervalli- ja kuntoutuspaikkana, jossa on 28 asiakaspaikkaa. Vanhainkodissa asiakas voi ostaa erilaisia hoito- ja hoivapalveluja kauneudenhoito palveluihin asti. Asukkaiden keski-ikä on 75 vuotta. Hoitomaksu on 5600 ruplaa kuukaudessa eli 80 euroa. Täällä järjestetään myös kesäisin lastenleirejä.

Vanhainkodin erikoisuus on luomuruoka ja hyvä yksilöllinen hoito. Hoitohenkilökunta on nuorta iältään n. 30 vuotta ja hoitoperiaatteena on kuntouttava työote. Vierailu tässä luksus palvelutalossa oli kerrassaan ainutlaatuinen, sillä mieleemme tuli vierailu palatsissa eikä vanhusten palvelutalossa. Lisäksi palvelutalossa on oma radioasema ”Pension FM.” Vieraanvaraisuus on Venäjällä erittäin tärkeää. Palvelutalossa meille tarjottiin teetä ja asukkaiden tekemiä leivoksia. Palvelutalosta jäi mieleemme ”yltäkylläisyyden” tunne luksuksesta ja jäimme pohtimaan, että voiko asiat todella olla näin hyvin. Rahoitusasiat jäivät vähän mietityttään, että millä tämä kaikki maksetaan kun asiakaspaikkoja on niin vähän ja vuorokausimaksu on pieni?

Palvelutalosta voi lukea lisää sivuilta www.fundsofia.com.

(Palvelutalo)                                                                               (Teepöytä katettuna)

Palvelutalossa vierailun jälkeen vierailimme ortodoksisessa kirkossa. Ortodoksit on Venäjällä yleisin uskonto, johon kuuluvat mm. suitsukkeiden tuoksut, ikonit ja kynttilän sytyttäminen edesmenneille läheisille. Ortodoksisessa kirkossa vierailussa on hyvä muistaa hiusten peittäminen huivilla ja valokuvaamisluvan selvittäminen

kirkossa etukäteen.

(”Maatuskat”)                                                                    

(”Ortodoksikirkko sisältä)

Kirkossa vierailun jälkeen vierailimme palvelutalon yhteydessä olevalla luomutilalla, jossa kasvatettiin luomuvihanneksia, kanoja ja kaneja (kaninliha on kuulemma kevyttä ja vähärasvaista vanhuksille, itseäni se vähän kauhistutti kun itselläni on kani lemmikkinä). Tilalla oli myös hevostalli, jossa oli viisi hevosta. Hevosia käytettiin mm. ”terapiahevosina".

Päivä oli erittäin antoisa mutta raskas. Reflektion jälkeen hotellissa päivä oli ehtinyt vaihtua iltaan. Iltaohjelmaan toisena iltana kuului KHL:n jääkiekkopeli parin metropysäkin päässä olevassa jäähallissa, Jääpalatsissa. Vastakkain pelaamassa oli Pietarin oma joukkue SKA ja Latvian Dynamo. Valitettavasti vieras joukkue voitti. Liput hankimme paikanpäältä ja hinta oli 1000 ruplaa eli n. 14 euroa. Kokemus oli kaikesta huolimatta mahtava ja antoi uusia voimia seuraavaan päivään.

30.9.2015

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena. Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta kello 9.00 ja taas mentiin. Suuntana meillä oli julkinen palliatiivisen hoidon osasto Nikolskoe, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päästä Pietarin keskustasta. Perillä meidät otti vastaan osastonhoitaja Maria Nazarova.

Palliatiivisen hoidon osasto oli uusi, helmikuussa 2015 avattu osasto. Osastolla oli 30 potilaspaikkaa. Osastolla hoidetaan saattohoidon lisäksi vammautuneita, muistisairaita ja potilaita, joilla oli jokin neurologinen sairaus. Osasto oli kaksikerroksinen mutta toista kerrosta meille ei esitelty. Osastolle tullaan lääkärin lähetteellä. Osastolla työskentelee kaksi lääkäriä, joista toinen on erikoistunut saattohoitoon ja toinen on yleislääkäri. Lisäksi osastolla työskentele kahdeksan sairaanhoitajaa ja kahdeksan lähihoitajaa, joista neljä on erikoistunut sairaanhoitajan apulaiseksi. Apulaiset auttavat sairaanhoitajaa mm. verenpaineen mittauksessa, haavanhoidossa sekä laboratoriokokeiden ottamisessa.

Mielestämme osasto oli hyvin siisti ja huoneet olivat viihtyisät. Mieleemme tuli ihan suomalainen sairaalaosasto. Osaston asiakkaat olivat omissa vaatteissaan. Omien vaatteiden käyttö perustuu yhteistyöhön omaisten kanssa. Tulevaisuudessa maksullisten osastojen määrä tulee kuitenkin lisääntymään.

(Palliatiivisen hoidon osasto)  

  (Sairaanhoitaja oppilaitos)

Iltapäivällä matkamme jatkui sairaanhoitaja oppilaitokseen Tosnoon. Siellä meidät otti vastaan koulun rehtori Natalia Pavlova. Sairaanhoitajaoppilaitos toimii Venäjällä sairaalan yhteydessä, koska oppilaitos haluaa kouluttaa työntekijöitä sairaalaan. Runsaan kahvitarjoilun jälkeen tapasimme koulun opiskelijoita. Opiskelijat olivat iältään n.16 -18 -vuotiaita. Oppilaitoksessa pidimme myös esitelmät omista työpaikoistamme ja opinnäytetöistämme. Lisäksi kuuntelimme myös opiskelijoiden esitelmiä. Mielestämme iltapäivä Tosnossa oli kovin ainutlaatuinen ja antoisa kokemus. Myös täällä oltiin hyvin vieraanvaraisia ja kahvipöytä oli katettu makeilla leivonnaisilla ja suklaakonvehdeilla. Makeanhimo on tullut kyllä tyydytettyä ja välillä kaipaisi jotakin suolaista. Onneksi repussa oli eväänä suolakeksejä.

                                                                 

Perillä hotellissa olimme myöhään ja olimme kovin väsyneitä antoisasta päivästä. Kävimme syömässä hotellin yhteydessä sijaitsevassa kauppakeskuksessa, italialaisessa ravintolassa. Meistä oli huvittavaa, kun totesimme, että Venäjällä suomalaiset saavat ruoka-annoksensa viimeisenä.

1.10.2015

Torstaina pidimme aamulla reflektion hotellilla, jonka jälkeen oli muutama tunti ”omaa aikaa”. Kävimme syömässä paikallisessa ”mäkkärissä” ja kiertelimme kaupungilla shoppailemassa. Iltapäivällä lähdimme kiertoajelulle bussilla. Katselimme bussin ikkunasta upeita nähtävyyksiä ja pysähdyimmekin jossakin kohtaa ottamaan kuvia, tosin sateisen ja harmaan päivän vuoksi kuvaaminen oli hieman haasteellista.  Kadut Pietarissa ovat saaneet nimensä siitä, mitä sinne on rakennettu tai ketä siellä on asunut, esimerkiksi miljonäärin kadulla asuu miljonäärejä.

Kiertoajelun aikana ajoimme Eremitaasin ohi (sinne emme tällä matkalla päässeet paremmin tutustumaan). Eremitaasissa on nykyisin yksi maailman suurimmista taidekokoelmista, joka sisältää mm. Leonardo da Vincin ja Michelangelon mestariteoksia. Eremitaasi sijaitsee talvipalatsissa.

 (Talvipalatsi)

Ajoimme myös verikirkon ohi, joka tunnetaan myös nimellä ”kirkko veren päällä”. Se on Pietarin tunnetuimpia maamerkkejä. Se on rakennettu muistomerkiksi paikalle, jossa Venäjän tsaari Aleksanteri II murhattiin 1881. Kirkko rakennettiin 1907 Aleksanteri III:n toimesta isänsä muistoksi. Sen restaurointi aloitettiin 1980-luvulla ja se avattiin yleisölle 1997. Se on 81 metriä korkea ja siinä on 9 kupolia. Kirkon sisällä on mm. 7500m2 mosaiikkia.

 (Verikirkko)

Muita nähtävyyksiä, joita matkamme varrella saimme ihailla, olivat esim. Pietari Suuren kirkko, kesäpuisto, Troitski-silta, jonka ranskalaiset rakensivat lahjaksi venäläisille, Pietari Paavalin linnoitus, joka on rakennettu ensin puusta ja sitten kivestä ja on peräisin vuodelta 1703 sekä Petra Palaskin linna, jonne koko Romanovin suku on haudattu sekä Iisakin kirkko, Venäjän suurin kirkko, jonka Pietari Suuri rakennutti 1710 ja se tuhoutui täysin tulipalossa.  Nykyinen Iisakin kirkko on otettu käyttöön v. 1858. Iisakin kirkon rakennustyöt kestivät 40 vuotta. 

 (Iisakin kirkko)

Illalla olimme varanneet liput Mariinski-teatteriin, joka on yksi maailman arvostetuimmista ooppera- ja balettitaloista. Siellä on esitetty mm. Tsaikovskin ja Prokofjevin teoksia. Baletti esitys oli nimeltään Anna Karenina. Esitys oli upeaa balettia ja kaunista musiikkia, todellinen taidonnäyte, jota oli ilo katsella, upea elämys kaiken kaikkiaan. Anna Karenina on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin romaani, joka kertoo kahdesta romanssista Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisen lemmen tarinan ja toiseksi Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskin onnellisemman tarinan.

(Mariinski Teatteri)                                  

                                                                                                   

2.10.2015

Perjantaina lähdimme aamulla bussilla Pietarhoviin eli Petergofiin. Pietarhovi sijaitsee suomenlahden rannalla n. tunnin ajomatkan päässä hotellilta. Se on kokoelma ylellisiä palatseja, suihkulähteitä ja kauniita puutarhoja. Pietari Suuri rakennutti palatsin 1714, hän halusi luoda alueen, joka muistuttaisi Ranskan Versaillesia. Alue oli todella upea kauniine puistoineen, muistomerkkeineen sekä suihkulähteineen. Päivä oli hieman viileä, mutta onneksi ei satanut vaikka ostinkin kauniin Petersburg sateenvarjon varalle.

  

(Pietarhovi)

Palattuamme Pietarhovista poikkesimme ruokailemassa perinteisessä venäläisessä ravintolassa, jossa tietysti tilasimme perinteistä venäläistä ruokaa eli borsch -keittoa ja kalaa. Ruoka oli todella hyvää ja paikka oli tunnelmallinen.

                                                             

Hotelliin palattuamme, meillä oli vielä reflektio kuluneen päivän tapahtumista ja sen jälkeen ajoimme vielä metrolla kaupungin keskustaan tekemään viime hetken ostoksia. Illalla kävimme vielä hotellin ylemmässä kerroksessa ihailemassa maisemia ja tapaamassa ryhmäläisiämme. Viikon aikana oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä.

3.10.2015

Lauantaina aamulla kävimme vielä pikaisesti ostamassa muutamia matkamuistoja kotiin vietäväksi. Kävimme myös tutustumassa hotellin vastapäätä olevaan luostariin. Luostariin sisäänpääsy oli 300 ruplaa. Luostarivierailuun kuului lautasellinen Borch –keittoa, jonka hinta meni hyväntekeväisyyteen. Luostarin hautausmaalle on haudattu Venäläisiä kuuluisuuksia mm. Tsaikovski. Tämän jälkeen starttasimme kohti Suomea monta elämystä ja kokemusta rikkaampana.

Mielestämme opintomatka oli mielenkiintoinen ja antoisa ” once into lifetime”. Saimme nähdä ja kokea venäläistä kulttuuria, oppia venäläisestä koulutusjärjestelmästä ja tutustua venäläisiin sairaaloihin ja kouluihin, syödä venäläistä ruokaa ja tutustua paikallisiin ihmisiin. Nähtävää oli laidasta laitaan, köyhemmän väestön asuinaluetta sekä rikkautta ja loistoa. Kaikki tämä herätti ajattelemaan, kuinka hyvin meillä onkaan kaikki täällä Suomessa.

Rina Juntunen & Marja Teuho

Terveyden edistäminen YAMK 2015

Opintomatka Pietariin 27.9.- 3.10.2015

Ajatuksia Pietarin opintomatkalta 27.9. - 3.10.2015

 

Reilusti yli vuosi sitten minulta kysyttiin ensimmäisen kerran, haluaisinko lähteä lyhyeen vaihtoon Venäjälle. Halusin, mutta en juuri tuolloin. Kului vuosi ja asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Nyt hain itselleni uuden passin.

 

 

Etsitkö kokemuksia? Kovin kauas ei sen vuoksi tarvitse lähteä. Suomen itäinen raja kannattaa kuitenkin ylittää, jotta näet ja ennen kaikkea koet asioita, jotka antavat paljon ajattelemisen aihetta suomalaisen sairaanhoitajan arkeen. Ei muuta kuin passi mukaan ja Allegron kyytiin monien ennakkoluulojen kera.

 

Viikkoon Pietarissa mahtui monenlaisia vierailukohteita sosiaali- ja terveysalalta. Ja matkaseurueen koostuessa suomalaisista kanssasisarista, suomalaisista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista, pystyi olemaan varma, että matkasta tulisi upea vaikka itäistä rajaa ei ylitettäisikään. Se kun myös kävi mielessä Allegron kyydissä istuessa.

Mielessä pyörii paljon ajatuksia matkasta ja vähitellen niitä on alkanut ymmärtää. Silti osalle asioista en varmaankaan koskaan saa sellaista vastausta kuin haluaisin.

Venäläiset nuoret, jotka haaveilevat sairaanhoitajan ammatista, saavat mahdollisuuden opiskella hyvän peruskoulutusmenestyksen ansiosta sairaanhoitajaksi ilmaiseksi. Jos koulumenestys ei ole riittävä, opinnoistaan voi joutua maksamaan itse jopa 10000 euroa vuodessa. Ensimmäiseksi mietin, että miten omat vanhempani olisivat pystyneet kustantamaan minulle tuon hintaisen koulutuksen. Venäläinen koulutusjärjestelmä tuntui suomalaisesta muutenkin kovin monimutkaiselta. Päällimmäisenä ajatuksena mieleen jäi venäläisestä koulutuksesta tavallaan sen ehdottomuus. Jos putoat koulutusuran kelkasta jossain vaiheessa, niin kyytiin on hyvin vaikea päästä takaisin ainakaan ilman rahaa. Yksityisessä yliopistossa vieraillessa moni meistä suomalaisista hymähti, kun selvisi että yli 35-vuotiaat tutkinto-opiskelijat ovat todella harvinaisia Venäjällä. Toisaalta venäläinen eläkejärjestelmä suosii pitkän työuran tehneitä ihmisiä. Naisten eläkeikä on 55 vuotta ja miesten 60 vuotta. Jotta saat hyvän työeläkkeen, sinulla pitää olla 30 vuoden työura takana. Helpolla vähennyslaskulla voi todeta, että ei siinä montaa kertaa pysty ammattia vaihtamaan. Mikä taas Suomessa tuntuu olevan jonkinlainen trendi. Ehkä tässä meillä suomalaisilla voisi olla jotain opittavaa. Miksi haalimme itsellemme kaikkea, vaikka voisimme keskittyä vain yhteen asiaan?

Suomessa on pulaa hoitotyöntekijöistä ja lääkäreistä maaseudulla. Jos nuorena hoitajana haluat lähteä töihin maaseudulle, niin ilman ihmetteleviä kysymyksiä et sinne pääse lähtemään. Miksi et menisi töihin yksityiselle sektorille, jossa voisit hoitaa jotain erikoisalaa? Itsekin olen tuota joskus miettinyt. Miksi en työskentelisi pienessä terveyskeskuksessa maaseudulla, jonne voisi tulla potilaita laidasta laitaan ja vauvasta vaariin. Vastuu, suuri vastuu, osaamisen on oltava laajaa. Tällaiseen suuren vastuun ottaneen henkilön tapasimme Bogin kylässä, jossa välskäri Olga hoiti kylänsä asukkaat vauvasta vaariin. Olga itse koki työnsä tärkeäksi ja hänestä todella pidettiin. Olgan tapaamisesta jäi päällimmäisenä mieleen hänen työnsä haavoittuvuus. Entä jos Olgalle sattuu jotain? Kylä tuntui elävän hetkessä, mikä oli ihailtavaa tässä kiireisessä elämässä. Olga kuitenkin tarjosi kylän asukkaille hyvää ja aitoa hoitoa, jossa eivät päällimmäisenä asiana olleet tietojärjestelmät vaan läsnäolo potilaan kanssa. Tai ainakin tällainen tunne minulle jäi. Oliko se sitten aitoa? En tiedä, mutta ainakin haluan uskoa niin.

 

Olgan työhuoneesta ei löytynyt tietokonetta. Tässä vaiheessa suomalainen sairaanhoitaja olisi hipsinyt kahvihuoneeseen, kun MITÄÄN ei voi tehdä. Mutta kunnon työtuoli löytyi huoneesta. Yksi huomionarvoinen seikka olikin, että hoitajien hyvinvoinnista huolehdittiin. Tästä olin positiivisen yllättynyt, mutta silti epäileväinen totuudesta. Peilaan ehkä liikaa suomalaiseen hoitokulttuuriin.

Jos on paljon eroja, niin paljon on myös yhtäläisyyksiä. Tässä lastenneuvolahuoneessa lapsia tervehtivät Pikku Myy ja Tiku (vai Taku :)). Pikku Myyllä on kenties ollut hieman huonompi aamu ilmeestä päätellen. Näihin Pikku Myyn kaltaisiin ihmisiin saattoi Venäjällä törmätä myös asiakaspalvelutehtävissä. Ja yleensä se ei ollut se suomalainen osapuoli. Tähän yritimme saada selvyyttä, mutta venäjän kulttuuria enemmän tunteva tulkkimme arveli sen johtuvan ihmisten kielteisestä asennoitumisesta työhönsä. Jos Suomessa sairaanhoitaja tai muun ammatin edustaja saapuu työpaikalleen samanlainen negatiivinen ilme kasvoillaan, niin voi olla että sillä ei Suomen työmarkkinoilla pitkälle pääse.

 

 

Kun suomalainen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen lähtee Pietariin katsomaan venäläistä klassikkoa Anna Kareninaa balettina, niin tottakai teoksen juonesta pitää ensin laatia mind map. Onko tämä sitä suomalaisuutta? Miksemme voisi vain antautua ja ottaa baletista irti sen, mitä voimme ilman ennakkokäsitystä. Tekisi hyvää myös sairaanhoitajalle. Meidän pitäisi ottaa ihminen vastaan ihmisenä ja unohtaa hoitotilanteesta kaikki muu epäolennainen.

 

идём, идём! Mennään, mennään! Venäläisillä on aina kiire. Ei, se vain tuntuu meistä kiireeltä. He haluavat hoitaa asiat tehokkaasti. Pietarin pääkadulla Nevski Prospektilla kävellessä kiire unohtuu. Voit olla ihmisjoukossa osa muita. Pystyt luomaan kiireen tunnun itsellesi, jos haluat. Samaan ilmiöön olen törmännyt niin monesti myös työelämässä. Voisimmeko joskus pysähtyä ja miettiä, mikä todella on kiireen arvoista? Uskon, että huomaavainen sana läheiselle tai lämmin ele voittaa kiireen. Venäläisessä vanhainkodissa annettiin puheenvuoro iäkkäälle mieshenkilölle, jonka sanat antoivat meille kaikille paljon enemmän kuin sama aika, joka olisi käytetty esimerkiksi kiinteistön esittelyyn. Tai ainakin minä sain siitä enemmän ajattelemisen aihetta kuin meille kauniiksi katetusta kahvinurkkauksesta. Joka myös toki oli kaunis.

 

Tämän kahvipöydän äärestä palasin suomalaiseen junaan ja sain juoda hyvää kahvia. Mielestäni Kulta Katriina pahvimuki oli jopa nätimpi kuin nämä kuvassa olevat posliinikupit, joista saimme nauttia teetä. Jotenkin nämä tuntuivat niin epätodellisilta.

Kotona minua odottivat lapset, joista yksi kysyi minulta tuliaismaatuskoja ojentaessani, että missä ne oikeat tuliaiset ovat? Niinpä.

 

Nina Huhtala

sairaanhoitaja, yamk-opiskelija

Sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelma

Tampereen ammattikorkeakoulu