Opintomatka 5.11.2015: Pink Panter Helsingissä

Yhteinen osuus opintomatkastamme Helsinkiin alkoi Riistavuoren palvelukeskuksen ala-aulasta kun sekä omalla autolla, junalla että linja-autokyydillä saapuneet Pink Panterilaiset tapasivat toisensa. Aamukahvin lomassa vaihdoimme uusimmat kuulumiset. Tunnelma tiimin jäsenet tavatessa on aina kuin vanhan ystävänsä tapaisi.

Riistavuoren palvelukeskus

Riistavuoren palvelukeskuksesta välittyi ensihetkistä alkaen vaikutelma aktiivisesta toiminnasta. Asiakkaita ja henkilökuntaa oli heti aamutuimaan matkalla eri suuntiin. Kiireen keskellä meidät otettiin vastaan kuitenkin hyvin ystävällisesti ja omasta työpaikasta selvästi ylpeästi. Mieleemme Riistavuoren avopuolen toiminnasta jäi etenkin halu tarjota monipuolista ja aktivoivaa toimintaa siten, että mahdollisimman monella varallisuuteen tai terveydentilaan katsomatta on mahdollisuus osallistua siihen. Myös esimerkiksi muistisairaan asiakkaan aidon ja vuorovaikutuksellisen kohtaamisen tavoite teki meihin vaikutuksen.

Tehostetun palveluasumisen palveluita Riistavuoressa meille esitteli henkilökunnan edustajat. Puheenvuorosta välittyi rehellinen kuva toiminnasta. Moniammatillisuus, yhteinen tavoitteellisuus ja yhteistyö kuulostivat toimintaa kantavilta vahvuuksilta Riistavuoressa. Meitä jäi mietityttämään muistisairaiden asukkaiden ryhmäkodin suuri, 26 asukkaan asukasmäärä sekä psykogeriatrisen yksikön vahvuus, joka oli 5,5 ja näin ollen alhaisempi kuin toiminnassa muutoin. Olisimme kaivanneet myös tarkempaa kuvausta johtamisen prosesseista, jotka tässä henkilökunnan esittelyssä jäivät puuttumaan.

Parasta antia Riistavuoren tapaamisissa oli saada tutustua muistijumppalaisiin. Tässä mielestämme asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden vaikutukset todistettiin kun osallistujat saivat itse kertoa omista kokemuksistaan ja kehittymisestään. Ryhmän yhteishenki ja ryhmän vetäjän innostuneisuus välittyi meille selkeästi. Tätä ryhmää oli pakko jäädä vielä jäädä kiittämään sillä seurauksella, että tiukka aikataulu Sosiaali- ja terveysministeriöön siirtymisen suhteen oli tiimillemme liian tiukka.

Helsinki sightseeing - matkalla Sosiaali- ja terveysministeriöön

Riistavuoresta poistuessamme osa porukasta jäi ns. junasta, mihin suurin osa ryhmäämme jo ehti, luultavasti olivat juosseet maratonvauhtia asemalle. Odotimme uutta paikallisjunaa, jolla matkustimme Helsingin keskustaan. Siitä matkamme jatkui ratikalla ja se todellakin jatkui ja jatkui.  Tyytyväisinä seisoimme ratikan kyydissä ja ajelimme muutaman pysäkin ohi, kunnes joku huomasi, että kyydistä olisi pitänyt nousta jo aikoja sitten.  Ei muuta kuin pois ratikasta ja odottelemaan uutta ratikkaa takaisinpäin. Vaikka yritimme vimmatusti juosta kiinni yhtä ratikkaa, kuljettaja ei suostunut meitä kyytiinsä ottamaan (taisi toki olla liikennevaloissa pysähtyneenä tuolloin). Odotellessamme uutta ratikkaa saapuvaksi, nautimme kauniista ja aurinkoisesta syyspäivästä, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa, eihän tälle mitään voinut. Hakaniemen torikin tuli nyt siis nähtyä, ihan kahville asti emme toki ehtineet.  Helsinki tuli siis osittain tutuksi raiteilla. Seuraavalla kerralla seikkailuun kannattaa ehkä ottaa kartta mukaan, ainakin jos aikataulu on tiukka.

Ratikka-ajelulla :)

Vihdoin löysimme Meritullinkadulle ja STM:n rakennuksen ja pääsimme kohteeseemme.  Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti oli oman osuutensa jo hoitanut ja pääsimme kuulemaan sosiaalineuvos Kari Haavistoa.  Peruspalveluministeri Juha Rehula ei ehtinytkään meitä tapaamaan, hänellä oli kiirettä jonkun ihme sote-sopimuksen kanssa...  Haavisto ei ollut kysymyksiimme perehtynyt (ehtinyt / jaksanut / viitsinyt???) ja hän kertoili melko yleisellä tasolla asioita, joista varmaan jokainen jotain tiesi. Melko ympäripyöreää puhetta palvelujärjestelemästä, ehkäisevästä työstä, järjestämisestä, kustannuksista jne. Rahasta jäi mieleen se, että 3 mrd vaikutus kestävyysvajeeseen on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä. Jotenkin tuntuu, että siihen mennessä on varmaan tullut jo paljon muitakin muutoksia, joista emme vielä tiedä ja jonka vaikutuksista ei ole mitään tietoa. Kustannukset kuitenkin nousevat koko ajan ja rahat pitäisi saada järkevään käyttöön.  Tavoitteena olisi kuitenkin vaikuttava toiminta, ilman että esim. kunnat joutuisivat nostamaan veroprosenttiaan.

Käynnin jälkeen saimme käyttöömme osan alivaltiosihteerin puheesta videotallenteen välityksellä. Hän puhui asiantuntevasti palvelujärjestelmästä, kuntien osallisuudesta palvelujen tuottamiseen, kustannusten kasvusta jne. Tärkeimpänä hänen puheestaan jäi mieleen kuitenkin se, että tavoitteen olisi, että kotona pyritään ja voidaan olla pidempään ja miten tätä tullaan tukemaan. Kestävyyslaskenta-analyysilla on pyritty todentamaan se, että jos pystytään pidentämään itsenäistä toimintakykyä eli pärjäämistä kotona samassa suhteessa elinikäennusteeseen. Tavoitteena on, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta tulee ratkeamaan tällä keinoin. Toimintakyvyn merkitys korostuu entisestään. Johtamisen indikaattoreita pyritään kehittämään, ei pelkästään toimenpide-indikaattoreita.  Hyviä tavoitteita, mutta melko hurja tavoite, että puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta toteutettaisiin tällä tavoin. Nähtäväksi jää. Pöysti puhui asioista paljon mielenkiintoisemmin.  Koska saimme Pöystin puheen jälkikäteen, niin vielä enemmän korostui se, että hän oli jo asiat kertonut ja Haavisto tuli toistamaan samat asiat. Haavisto pyysi kysymyksiä kuulijoilta puheensa jälkeen, mutta mielestämme vastaukset eivät selkeästi koskeneet kysymyksiä, vaan ehkä sivusivat niitä jotenkin. 

Kaikki mitä STM:n käynnistä "jäi käteen" :(

Olisimme toki toivoneet, että olisimme tavanneet peruspalveluministeri Rehulan ja saaneet vastauksia tekemiimme kysymyksiin.  Ajankohta taisi nyt vain olla kaikkein huonoin tapaamista ajatellen. 

Kohti Pikkuparlamenttia

Koko 14ytedi –ryhmän voimin lähdimme jatkamaan matkaa sosiaalineuvoksen puheenvuoron jälkeen pitkin Helsingin katuja. Vuorossa oli tapaaminen kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen kanssa. Hänen ulosantinsa oli kuulijoille antoisa. Oli mielekästä kuulla hänen ajatuksiaan, kun näimme miten intohimoisesti hän suhtautui asiaansa. Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen on eduskunnassa toteuttamansa työn ohella mm. Muistiliiton puheenjohtaja. Alkuun itseään esitellessä ilmeni, että hän on yhdeltä koulutukseltaan sairaanhoitaja. Se herätti meissä entisestään mielenkiintoa kuunnella mitä hänellä on sanottavana tämän hetkisestä tilanteesta muistisairaiden kohdalla.

Heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla huomasimme, miten pöyristyttävänä kansanedustaja piti uutta suositusta henkilöstön mitoituksen suhteen: 0,4 hoitajaa hoidettavaa kohden. Hän totesi, että on mahdotonta toteuttaa laadukasta hoitoa ja toteuttaa kuntouttavalla työotteella hoitotyötä sellaisella mitoituksella. Huolissaan hän oli myös siitä, että ammatillisia pätevyysvaatimuksia ollaan laskemassa. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja heidän hoidon tarpeestaan, jota lain mukaan pitää toteuttaa. Hoitoa kuuluisi antaa tehtävään perusteellisesti koulutetun henkilökunnan. Hänen puheenvuorossaan korostui huoli myös siitä, että valtakunnallisena linjana on ensisijaisena numerot ja vasta toissijaisena ihmisten tarve.

Päivän paras käynti

Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen painotti kolmea pääkohtaa, joilla hoitotyö saadaan onnistuneesti toteutumaan. Näitä ovat oikea asenne, resurssit sekä tietotaito. Jos näistä jokin uupuu, niin hoidon laatu kärsii. Puheenvuorossaan Mäkisalo-Ropponen otti esiin sen, että hoitajat ovat koko ajan eettisten valintojen edessä. Kiire ja suuri työkuorma vaikuttaa hoitajien jokaiseen päätöksentekoon. Ideaalitilanteessa hoito olisi aina asiakaslähtöistä eikä eettisiä valintoja joutuisi joka käänteessä tekemään. Me olimme hänen kanssaan samaa mieltä.

Uutena tietona saimme kuulla, että Suomessa on jopa 8000 – 10 000 alle 65 – vuotiasta muistisairasta. Meistä oli yllättävää, että niin moni työikäinen kärsii muistiongelmista. Kuntouttava toiminta ja muistilääkitys tulisi aloittaa nopeasti diagnoosin jälkeen, jotta muistisairauden etenemistä pystytään hidastamaan. Työikäisiä tulee kannustaa jatkamaan työssään. On työterveyshuollon tehtävänä huolehtia työikäisistä sairaista eikä lakaista ongelmaa maton alle. Peli ei ole diagnoosin jälkeen menetetty, vaan on paljon tehtävissä sairauden etenemisen hidastamiseksi. Julkisesta terveydenhuollosta tulee ohjata muistisairaus- diagnoosin saaneita muistiyhdistyksen piiriin, jotta kukaan ei jäisi diagnoosin kanssa yksin. Mäkisalo-Ropposelle muistisairaudet ovat sydämen asia ja se välittyi hänen puheestaan selvästi. Hän pyrkii ajamaan muistisairaiden asioita eteenpäin ja päivittää tietoutta muistisairauksista myös valtakunnallisella tasolla, mm. eduskunnan täysistunnoissa on muistiasioista puhuttu ja viime kaudella eduskuntaan perustettiin muistikerho, joka kokoontuu 4-6 kertaa vuodessa. Siinä on osallisena monta ammattiryhmää. 

Tällä hetkellä on myös valmisteilla itsemääräämisoikeuslaki, joka koskee muun muassa muistisairaan oikeuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Mäkisalo-Ropponen puhui asiantuntevasti monista yhteiskuntaa liikuttavista asioista. Oli hienoa kuulijana huomata, miten mielellään hän jakoi tietoaan. Häntä olisimme kuunnelleet vaikka koko päivän, mutta aikataulun tullessa vastaan meidän oli lähdettävä jatkamaan kohti seuraavaa etappia.

Eduskunnan kyselytunnilla

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen tapaamisen jälkeen meillä oli hetki aikaa hengähtää myöhäisen lounaan parissa ja valmistautua virallisen ohjelman viimeiseen osuuteen eli eduskunnan kyselytuntiin. Hieman harmitti, ettemme päässeet tutustumaan siihen ”oikeaan eduskuntataloon” remontin vuoksi, mutta odotimme kuitenkin innolla, että pääsemme näkemään livenä ministereitä ja kansanedustajia.

Kyselytunnilla kuuntelemassa (meilläkin olisi kyllä ollut kysyttävää)

Aikaisemmin päivällä olimme lukeneet uutisista, että sote-uudistuksesta käytiin keskustelua hallituspuolueiden välillä mm. sote-piirien määrästä eikä yhteistä näkemystä tuntunut löytyvän. Uutisissa puhuttiin jopa hallituskriisistä ja mahdollisuudesta, että hallitus hajoaa. Sote-sotkun jatkuminen sai meidät miettimään, miten vaikeaa on isojen muutosten tekeminen. Sote-uudistusta on yritetty toteuttaa useamman hallituksen toimesta monen vuoden ajan ja aika paljon palaveripullaa ja kokouskahvia on tämän asian parissa kulunut. Uudistuksen vaiheita seuratessa tuli mieleemme, että onko tästä tullut poliittinen arvovaltakysymys.  Asian ydin näytti mielestämme unohtuneen eikä uudistuksen toteuttamisessa enää tuntunut olevan tärkeää se, miten sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan toteutettua vaikuttavasti ja tehokkaasti, mutta kuitenkin asiakaslähtöisesti ja tasavertaisesti kaikille kansalaisille. Mielestämme kyseessä on tärkeä uudistus, joka tulee valmistella ja toteuttaa huolellisesti parhaalla mahdollisella tavalla asiantuntijoita kuunnellen ilman että ajetaan muiden kuin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien ihmisten etuja. Tämän blogin ilmestyttyä toivomme tietenkin, että asiat ovat ratkenneet parhaalla mahdollisella tavalla ja että maassamme on toimintakykyinen hallitus edelleen.

Sipilä & kumppanit

Näiden uutisten valossa siis odotimme, että eduskunnan kyselytunnilla olisi edes hieman sivuttu pinnalla olevaa sote-uudistusta. Jouduimme pettymään, sillä sanaa sote ei mainittu kyselytunnin aikana kertaakaan, vaikka mielenkiintoista keskustelua muista asioista kyllä käytiin. Televisiosta tuttuun tapaan, puhemies jakoi puheenvuoroja kansanedustajille ja asiasta vastaavat ministerit selittelivät asioita parhaansa mukaan. Keskustelun alla olivat niin Postin työehtosopimusneuvottelut kuin eläinten oikeudet. Opposition tehtävänä oli tietenkin kriittiseen tapaan kyseenalaistaa hallituksen päätöksiä, mutta esimerkiksi demareiden tamperelaisedustaja Sanna Marin antoi kiitosta hallitukselle siitä, että harmaan talouden torjuntaan tarkoitettujen määrärahojen leikkauksesta oli luovuttu. Keskustelu oli mielestämme asiallista, vaikka pientä kuittailua hallituksen ja opposition välillä olikin havaittavissa. Huvittavinta mielestämme oli seurata ministereiden ilmeitä ja olemusta. Osalla tuntui olleen pitkä päivä takana, kuten meilläkin. Stubbin ja Sipilän viestinnästä toisilleen emme kuitenkaan havainneet merkkejä hallituskriisistä, tosin emme tiedä mitä Stubbin Sipilälle ojentamassa paperilapussa luki tai mitä kaksikko Soinin selän takana kuiskutteli J.

Iltaa istumassa

Eduskunnan kyselytunnilta otimme suunnan kohti Bulevardia ja ravintola Gaijinia. Koska päivän aikana oli jo tullut käveltyä melkoisesti, kaikkien jalat toivoivat taksikyytiä, vaikkei matka pitkä ollutkaan. Harmiksemme kaikki Sibelius-Akatemian edessä olleet autot olivat kuitenkin odottamassa meitä tärkeämpiä henkilöitä, joten urheina taitoimme puolentoista kilometrin matkan jalkaisin. Tyytyväisinä istuuduimme ravintolan lämpöiseen ja hämärään syliin.

Helsinki-päivään oli mahtunut kokemuksia äärestä laitaan. Riistavuoren lämminhenkinen tunnelma aloitti päivän mitä parhaimmalla tavalla. Esimerkillisesti siellä on onnistuttu luomaan ”koko kansan olohuone”, jonne kaikki ovat tervetulleita vauvasta vaariin ja jossa ihminen hyväksytään sellaisena kuin on. Myös me saimme tuntea olevamme tervetulleita. Todennäköisesti se on myös yksi ihmisen perustarpeista; että saa kokea olevansa tärkeä ja tulla huomioon otetuksi. Päinvastainen kokemushan oli vierailu Sosiaali- ja terveysministeriössä. Eipä meidän sovittu tapaaminen ja etukäteen lähetetyt kysymykset paljoa näyttäneet painavan herrojen isommissa kuvioissa. Sopisi ehkä kuitenkin muistaa, että meiltä ne äänet tulevat seuraavissakin vaaleissa tai sitten ei. Tässä tapauksessa voisin veikata, että tämä vierailu ei ainakaan ollut vaalipromoa parhaimmillaan.

Onneksemme Merja Mäkisalo-Ropponen korjasi edellisen pettymyksen ja todellakin ”otti yleisönsä”. Hänen asiantuntevaa puhettaan olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin. Toki kansanedustajan kiireinen aikataulu rajasi tapaamisen pituutta, joten syvällisempi keskustelu sai jäädä. Myöhemmin kyselytuntia seuratessa ihmetytti, että missä ovat kaikki merjamäkisaloropposet. Sen verran yksitotista oli keskustelu puolin ja toisin.

Malja uusille ystäville ja
kuluneelle vuodelle :)

Kokemus siitä, että on tärkeä ja tervetullut konkretisoitui ravintolaan mennessämme. Itsekin asiakastyötä tekevinä arvostamme aitoa kohtaamista ja arvostavaa kohtelua. Siksi päivämme täydensi todella hyvä asiakaspalvelu ja taidolla valmistetut ruoka-annokset. Kohotimme maljat kuluneelle opiskeluvuodelle ja sen myötä solmituille uusille ystävyyssuhteille. Tällaisen hetki-irti-arjesta-illan jälkeen kävelimme mielet virkeinä ulos Helsingin pimeään iltaan.

Jälkikirjoitus: Askelmittariin kertyi päivän aikana yli 17 000 askelta, joten korkosaapikkaat eivät ehkä olleet ne kaikkein parhaat jalkineet Helsingin opintomatkalle.

Pink Panter: Jaana Kattelus, Paula Kemppinen, Irina Kukkamäki, Petra Mäensivu ja Heidi Vainio

OPINTOPÄIVÄ HELSINGISSÄ 5.11.2015

Kolmanneksi viimeisen koulupäivämme vietimme opintomatkalla Helsingissä. Ohjelmaamme kuului vierailu Riistavuoren monimuotoisessa palvelukeskuksessa, Sosiaali- ja terveysministeriössä, Pikkuparlamentissa ja eduskunnan kyselytunnilla. Ohjelmasta ei pidä unohtaa ruokailu- ja shoppailuhetkiä, eikä ajanviettoa tiimin kesken.

Riistavuoren monipuolinen palvelukeskus

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Helsingin kaupungin omistama Riistavuoren palvelukeskus. Riistavuoren monipuolinen palvelukeskus tukee palveluiden käyttäjien kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimintakyvyn säilymistä. Siellä on mahdollisuus osallistua erilaisille kädentaitojen kursseille ja liikuntaryhmiin, sekä retkille, konsertteihin ja juhliin. Monitoimi- ja kuntosalin tiloja asiakkaat voivat käyttää myös itsenäisesti ohjattujen ryhmien lisäksi.

Riistavuoren palvelukeskus

Riistavuori on ainutlaatuinen ja monipuolinen palvelukeskus, jossa henkilökunta on innovatiivista ja luovuudelle sekä kehittämiselle annetaan tilaa. Riistavuoressa on asiakkaille tarjolla ympärivuorokautista hoitoa sekä päiväkeskustoimintaa. Siellä työskentelee noin 150 työntekijää ja asiakaspaikkoja on 179. Vakinaisten työntekijöiden lisäksi Riistavuoren palvelukeskuksen toimintaan osallistuu vapaaehtoistyöntekijöitä. Ympärivuorokautisessa hoidossa henkilöstömitoitus on 0,61. Me pääsimme tutustumaan viihtyisiin tiloihin toimintaterapeutti, sosionomi, YAMK-opiskelija Mari Hietalan opastuksella jossa kuulimme palvelukeskuksen toiminnasta. Tämän lisäksi toiminnasta kertoi palvelukeskuksesta vastaava ohjaaja Jukka Kotila, fysioterapeutti Tea Räisänen ja lähihoitaja Jaana Kotiaho. Koimme mielekkääksi, että tieto Riistavuoresta tuli työntekijöiltä.

Jukka Kotila

Riistavuorella on hyvä maine työpaikkana, jossa työntekijät viihtyvät. Työssä viihtyminen tulikin selvästi ilmi työntekijöiden puheissa. Erityisesti he kokivat hyväksi perehdytysohjelman, kehityskeskustelut, koulutukset ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä. Tämän lisäksi työntekijöillä oli erilaisia vastuualueita ja he myös kouluttivat toinen toisiaan. Myös ulkopuolisiin koulutuksiin pääsi oman mielenkiinnon mukaan.

Mari Hietala kertoi meille aivojumpasta kokemusasiantuntijoiden kanssa. Aivojumpan hän on kehittänyt osana omia opintojaan. Kokemusasiantuntijat ovat ikäihmisiä, jotka osallistuivat ryhmään, jota Hietala veti. Kokemusasiantuntijat kokivat, että ryhmässä olo on lisännyt virkeyttä, toimintatarmo on palannut ja se on myös ”hirvittävästi rikastuttanut elämää”. Tulevaisuuden tavoitteena on, että Riistavuoressa ja muissa Helsingin palvelukeskuksissa olisi itseohjautuvia ryhmiä ja kokemusasiantuntijoiden osaamista ja tietoa hyödynnettäisiin aivojumpparyhmän ja mahdollisesti muiden ryhmien vetämisessä.

Myös Riistavuoressa on uhkana hoitajamitoituksen laskeminen, mikä tarkoittaa sitä, että hoitajilla on vähemmän aikaa asiakkaille. Alemmalla hoitajamitoituksella on seurausta kuntouttavan työotteen toteuttamiseen. Muistiosastolla on keskivaikeaa ja vaikeaa muistisairautta sairastavia asiakkaita, joiden hoito kärsii, jos hoitajamitoitusta vähennetään. Asiakkailla ei ole tällä hetkellä tarvetta rauhoittaviin- ja unilääkkeisiin, koska päivät koostuvat lähellä olemisesta, turvallisesta ja välittävästä ilmapiiristä ja päivät pyritään pitämään aktiivisina, jotta vuorokausirytmi säilyy. Tällainen käytäntö olisi hyvä olla käytössä kaikissa paikoissa, joissa hoidetaan muistisairaita.

Riistavuoren arviointi- ja kuntoutusosastolla kuntouttavan hoitotyön ote on keskeisessä roolissa. Osalla osaston asiakkaista on tarkoitus kotiutua, joten toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntouttaminen tulee tulevaisuudessakin taata. Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, on mahdotonta toteuttaa kuntouttavaa hoitotyötä. Kuntouttavan hoitotyön käsitteen sijaan he puhuivat siitä, miten he elävät asiakkaiden kanssa yhdessä arkea. Arviointi- ja kuntoutusosastolla asiakkaat saavat myös yksilöllistä fysio- ja toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on liikunta- ja toimintakyvyn kohentuminen ja kotiutuminen.

Riistavuoressa oli aistittavissa aito välittämisen tunnelma ja kodinomainen henki. Meitä kosketti TunteVa-malli, joka on Riistavuoressa käytössä muistisairaiden vuorovaikutuksellisessa kohtaamisessa. TunteVa oli osa Riistavuoren luonnollista toimintatapaa. Meistä tuntui, että Riistavuoressa muistisairasta kuullaan aidosti, hänen tunteensa otetaan todesta ja hänen todellisuutta arvostetaan.

Riistavuoren palvelukeskuksessa asiakkaat käyvät mahdollisuuksien mukaan ruokailemassa yhteisissä tiloissa ja he käyttävät omia vaatteitaan. Omat vaatteet auttavat säilyttämään omaa persoonallisuutta ja tukevat yksilöllisyyden korostamista. Riistavuoressa on myös kaupunginkirjaston sivupiste, jossa lukemisesta innostuneet asiakkaat ja henkilökunta voivat helposti käyttää kirjaston palveluita.

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriössä saimme ystävällisen vastaanoton ja kahvitarjoilun. Tarkoituksenamme oli tavata perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula, mutta ajankohtaisen Sote-ratkaisun vuoksi hän oli estynyt tulemaan sovittuun tapaamiseen. Hänen sijastaan alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ja sosiaalineuvos Kari Haavisto olivat kertomassa meille yleisesti Sote-hankkeesta.

Sote ei ole vain hallinnollinen uudistus, vaan tavoitteena on aito toiminnan uudistaminen ja asiakaslähtöinen integroitu toiminta sosiaali- ja terveysalalla. On tarkoitus, että erikoistuneet palvelut ovat lähellä ihmistä ja ne tuotetaan moniammatillisesti. Moniammatillisuus painottuu myös yli ammattikuntarajojen. Ihmisten hyvinvointi ja terveyden edistäminen ei ole pelkästään sosiaali- ja terveysalan asia, vaan se tulee ottaa huomioon esimerkiksi rakentamisessa. Painotus uudessa sote-mallissa on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä laadukkaissa palveluissa. Tavoitteena ei ole tehdä leikkauksia, vaan alentaa kustannusten kasvua pitkällä tähtäimellä.

Sosiaalineuvos Kari Haavisto painotti, että ”halvin asiakas on se, joka ei käytä palveluita”. Tätä edesauttaa ennaltaehkäisevä työ sosiaali- ja terveysalalla sekä toimiva palvelujärjestelmä. Keskustelun lomassa heräsi ajatus hyvinvointikoordinaattorista, joka osaisi ohjata ihmisiä oikeaan paikkaan jo ennen ongelmien syntymistä. Tämän lisäksi ryhmästämme nousi kysymys koskien kuntien perusterveydenhuollon järjestämisestä. Ministeriö kehottaa päättäjiä pidättäytymään ja harkitsemaan tarkasti palveluiden ulkoistamista. Resurssit tulee kohdentaa oikeisiin ja vaikuttaviin palveluihin, kuten ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja samalla vähentää turhia ja asiakasta kuormittavia toimenpiteitä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä vaarantamatta oikeita ja tarpeellisia toimenpiteitä. Kaikkiin lähettämiimme kysymyksiin emme saaneet vastauksia.

Pikkuparlamentti

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen vakuutti meidät asiantuntijuudellaan. Toivottavasti hänen kaltaisiaan oman alansa asiantuntijoita löytyy kansanedustajien joukosta muiltakin aloilta. Mäkisalo-Ropponen oli valmistautunut hyvin ja ottanut kysymyksemme tosissaan. Hän halusi jakaa kanssamme tietouttaan ja perusteli hienosti vastauksensa. Koimme kollegiaalista yhteyttä ja aidon kohtaamisen tunnetta. Mäkisalo-Ropposen oli ottanut muistisairaat sydämen asiakseen. Hän toimii Muistiliiton puheenjohtajana ja kertoi käyttäneensä paljon aikaa viime kaudella eduskunnassa toimiessaan muistisairaiden asioiden eteenpäin viemiseksi. Yhdelle tiimimme jäsenelle tuli tunne, että omassa organisaatiossa mennään oikeaan suuntaan muistiasiakkaiden suhteen, kuten lisäämällä muistipoliklinikan toimintaa.

Mäkisalo-Ropponen toi esille, että Suomessa on 8 000-10 000 alle 65-vuotiasta, työikäistä muistisairasta. Hänen mukaansa työterveyshuolto on keskeinen toimija löytämään mahdolliset muistin huononemisesta kärsivät asiakkaat ja ottamaan heidät kuntouttavan toiminnan piiriin, huomioiden myös perhetilanne. Muistisairauden alkuvaiheessa lääkityksen aloittamista ei pitäisi viivästyttää. Nykyisin käytäntö muistisairauden alkuvaiheessa on jäädä seurailemaan tilannetta.

Muistin heikkenemisessä ei aina ole syynä muistisairaus, vaan taustalla voi olla jokin fyysinen oireilu esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, sydämen vajaatoiminta tai foolihapon puute. Työikäisellä vastaavasti muistin heikkenemistä ei aina voi selittää esim. stressillä, vaan taustalla saattaa olla alkava muistisairaus. Työterveyshoitajia hän kehotti kiinnittämään huomiota kognitiiviseen ergonomiaan.

Hoitajamitoituksesta Mäkisalo-Ropponen oli huolissaan ja pelkäsikin, että minimistä tulee maksimi. Liian matalalla hoitajamitoituksella on vaikutusta laadukkaan hoidon toteuttamiseen ja etenkin kuntouttava hoito kärsii niukoista resursseista. Tämän lisäksi hän peräänkuulutti osaavan hoitohenkilökunnan puolesta sekä käsitteiden muuttamista selkeämpään muotoon. Tehostetun palveluasumisen yksikön sijaan voitaisiin puhua yhteisökodista.

Merja Mäkisalo-Ropponen 

Tilaisuuden jälkeen virisi vilkas keskustelu Mäkisalo-Ropposen kanssa ja toimme esiin huolemme hoitajien jaksamisesta. Hoitajien psyykkinen jaksaminen tulee huomioida entistä paremmin, eikä keskittyä ainoastaan hoitajien fyysiseen ergonomiaan. Psyykkistä kuormitusta lisää hoitajien halu tehdä työnsä muistisairaiden kanssa laadukkaasti ja ylläpitää heidän toimintakykyä. Muistisairaiden parissa työskennellessä perushoitoon menee nykyisilläkin hoitajamitoituksilla suhteettoman paljon aikaa, koska laitoshoidossa olevat muistisairaat ovat huonokuntoisia. Kuitenkin muistisairaidenkin mielipidettä tulisi kuulla ja kunnioittaa, eikä muistisairaan todellisuutta pidä kyseenalaistaa.

Eduskunnan kyselytunti

Eduskunnan kyselytunti oli jokaiselle meistä uusi kokemus. Väliaikaiset tilat olivat ankeat, mutta toimivat. Turvatarkastus oli tiukka, eikä turvamiehiltä löytynyt huumoria. Kyselytunnilla kansanedustajat esittivät tiukkoja kysymyksiä hallitukselle postin toiminnasta, teuraseläinten kohtelusta, Itämeren tilanteesta, harmaan talouden kitkemisestä sekä maahanmuuttajista. Ajoittain puheenvuorot venyivät ja puhemies Maria Lohela joutui puuttumaan puheenvuoroihin. Myös yleiseen järjestykseen jouduttiin puuttumaan. Meno oli välillä kuin yläasteikäisten välitunnilla!

Postin toiminnasta kansanedustajat pommittivat pääministeri Sipilää tiukkaan sävyyn. Eläinten kohtelu herätti kysymyksiä ja huolta kansanedustajissa ajankohtaisten videoiden perusteella. Itämeren saastuminen nousi täälläkin esiin. Hallitus oli lopettanut tehokkaan katumisen järjestelmän valmistelun, josta se saikin kiitosta. Nämä kiitokset olivatkin ainoat positiiviset sanat, joita kyselytunnilla kuultiin. Maahanmuuttajia on tullut viime viikon aikana ilman virallisia asiakirjoja Venäjän puolelta Suomeen, tähän asiaan toivottiin hallitukselta pikaista puuttumista.

Ajankohtaisesta ”Sote-sopasta” olisimme toivoneet kyselytunnilla keskustelua ja kiperiä kannanottoja. Todennäköisesti seuraavalla kyselytunnilla hallitusta hiillostetaan Sote asioista, pitää seurata tilannetta.

Kaiken kaikkiaan opintopäivä oli erittäin opettavainen ja siitä sai paljon ajateltavaa. Tiimimme moniammatillinen porukka sai jokainen jotain omaan työhönsä ja ammattiinsa liittyvää.

Tiimi Kaari valmistautumassa eduskunnan kyselytunnille
Niina Kataikko, Johanna Yli-Pohja-Lakanen, Leena Luoma-Halkola, Marika Kojo, Pauliina Kukkula

   

OPINTOMATKA HELSINKIIN SOTE UUDISTUKSEN JÄJILLE 6.11.2015

Terveyden edistämisen yamk-opiskelijoiden henkilöstöjohtamisen opinnot huipentuivat opintomatkaan Helsinkiin. Matkan tekoa väritti mediassa näkyvästi esillä ollut sote-uudistus, josta luvattiin antaa päätös päivän aikana. Johtamisen opinnoissa olimme pohtineet sote-uudistusta eri näkökulmista ja tähän päivään oli valmistauduttu tarkkaan mietityillä kysymyksillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä työskentelevinä uudistus olisi merkittävä meille niin työntekijöinä kuin asiakkainakin.

Monipuolinen palvelukeskus kätkee sisäänsä suuren sydämen

Aloitimme matkamme vierailemalla Riistavuoren palvelukeskuksessa, missä työn laadun arviointi on viety kenties pidemmälle kuin missään muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa Suomessa. Vuonna 2009 Helsingin sosiaalivirasto oli myöntänyt palvelukeskukselle Innovaatio –kilpailun toisen sijan. Kehittämistyötä oltiin jatkettu sinnikkäästi ja vuonna 2014 palvelukeskus sai kaupunginjohtajan laatupalkinnon ykkössijan sekä laatukeskukselta EFQM:n mukaisesti neljä tähteä. Matkan varrella vanhustenkeskus on muuttunut monipuoliseksi palvelukeskukseksi, jonka sisälle mahtuu uskomaton määrä innovatiivisia toimintoja helsinkiläisille ikäihmisille sekä työttömille. Palvelukeskuksen toiminnan ydin on asiakaslähtöisyys ja yli sukupolvien ulottuva vuorovaikutuksellinen toiminta.  Palvelukeskuksessa työskentelee moniammattillinen henkilöstö toimintakykyä tukevassa lyhytaikaisyksikössä, tehostetun palveluasumisen talossa, arviointiin ja kuntoutukseen keskittyvissä ryhmäkodeissa sekä palvelukeskuksen erilaisissa toiminnoissa.

                                                                           

Riistavuoren palvelukeskuksen lämmin ja ihmisyyttä arvostava ilmapiiri teki vaikutuksen ryhmäämme. Työntekijöiden puheesta huokui ammattiylpeys ja halu tarjota hyvä ja osallistava arki asukkaille. Kuntouttavaa työotetta toteutettiin yli ammattirajojen. Yksilöllinen ja arkea tukeva Riistavuoren toimintakulttuuri pitäisi saada jokaiseen asiakaskohtaamiseen tähtiajatukseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö lähellä ihmistä

Astellessamme Sosiaali- ja terveysministeriöön pohdimme, ehtisikö peruspalveluministeri Juha Rehula tapaamaan meitä jännittävän päivän keskellä. Saavuttuamme perille kuulimme Rehulan olevan valmistelemassa sote-päätöstä. Päätöksen syntyminen hallituspuolueiden kesken osoittautui olevan odotettua haasteellisempaa. Sen sijaan saimme tavata alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin sekä sosiaalineuvos Kari Haaviston. He raottivat meille sote-päätöksen taustaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä ei keskitytä vain hallinnolliseen uudistukseen, vaan tavoitteena on toiminnallisen muutoksen kautta saada aikaan aito asiakaslähtöinen palvelurakenne. Pöysti korosti, että moniammatillisen palveluverkoston halutaan olevan lähellä ihmistä ja helposti saavutettavissa. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimivat limittyneinä. Pöysti toivoi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen olevan läpileikkaavana tavoitteena eri yhteiskunnan sektoreilla kuten liikenne- ja ympäristösuunnittelussa. Pöysti pohti myös digiteknologian hyötyjä ja haittoja. Digitalisoinnilla voidaan vähentää työn kuormittavuutta, mutta miten mitata mahdollisia uhkia, kuten keskittymättömyyttä ja häiriökäyttäytymistä.

                                                                       

Päällimmäisenä Kari Haaviston puheenvuorosta meille jäi mieleen kestävyysvajeen puolittaminen tukemalla väestön toimintakykyä. Toimintakyvyn parantaminen samassa suhteessa kuin eliniän pidentyminen auttaa valtion kestävyysvajeen paikkaamista. Terveyden edistämisen ammattilaisina meitä lämmitti puhe ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Miten tämä tulee näkymään käytännössä tiukassa taloustilanteessa? Haavisto muistutti, että itsehoidossaan aktiivinen asiakas, joka ei käytä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, on edullisin asiakas.

Aivoterveyden ylläpidolla muistisairauksia vastaan

Pikkuparlamentissa keskityimme muistisairauksiin ja meitä viriteltiin aivoterveyden ylläpitämiseen. Kansanedustaja ja muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen ihastutti innollaan puhua muistisairauksista. Oli ilo tavata lämminhenkinen, asiantunteva ja vastuuntuntoinen kansanedustaja, joka oli perehtynyt lähettämiimme kysymyksiin huolella. Hänen näkemyksensä mukaan Suomi on yksi kärkimaista muistisairauksien hoidossa.  Vaikka suomessa on laitostava hoitokulttuuri, niin muistisairauksia ei enää nähdä toivottomina sairauksina. Aivoterveyden ylläpitämiseksi on löydetty toimivia ja hyvin arkisia keinoja, kuten ravitsemuksesta huolehtiminen ja aktiivinen liikunta. Mäkisalo-Ropponen piti tärkeänä sairauksien etenemisen hidastamista oikealla hoidolla. Muistiliitossa on pohdittu yhteisökotitoimintaa muistisairaiden kodinomaisena hoitomuotona. Mäkisalo-Ropponen halusi tuoda keskusteluun myös työikäisten muistisairaudet, joiden diagnosoiminen usein viivästyy ja aiheuttaa haittaa sairastuneelle. Tarpeita vastaavia palveluja ei ole. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tulisi huomioida kognitiivinen ergonomia. Yleisesti muistisairaudet poikkeavat muista sairauksista ja hoitotyöhön tarvitaan asiantuntevia muistihoitajia.

                                                                          

Merja Mäkisalo- Ropponen halusi aidosti jakaa kanssamme asiantuntijuuttaan, ja suhtautui meihin arvostavasti. On hienoa, että meillä on hänen kaltaisensa henkilö muistiliiton puheenjohtajana. Hän pystyy edistämään muistisairaiden asioiden ajamista. Huolimatta siitä, että meillä on paljon kehitettävää muistisairaiden palveluiden kehittämisessä, olemme kuitenkin kansanvälisesti edelläkävijöitä monissa muistiasioissa.

Ajankohtaisia aiheita eduskunnan kyselytunnilla

Päivämme päättyi osallistumalla eduskunnan kyselytunnille Sibelius Akatemian uudistetuissa tiloissa. Paikalla oli noin 75% kansanedustajista. Vivahteikasta keskustelua käytiin muun muassa postilaitoksen nykytilasta, eläinsuojelunlain uudistuksesta sekä verotuskysymyksistä. Oppositiopuolueet haastoivat hallituspuolueiden ministereitä kiperillä kysymyksillä. Iltapäivälehdistö pohti otsikoissa puhuttaako kulisseissa valmisteltava sote-päätös kyselytunnilla, mutta kaikkien yllätykseksi sote-uudistus ei kuulunut kyselytunnin ohjelmistoon.

                                                                             

Opintomatka oli meille merkittävä, koska se vahvisti meidän halua suuntautua eteenpäin työelämässä. Opinnot ovat valmistaneet meitä kohtamaan näitä haasteita. Päivään sisältyi myös haikea tunnelma, koska vietimme viimeistä yhteistä opintopäivää ryhmänä. 

9.11.2015 

Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijat:

 Johanna Alanen, Ninni Gästgifvars-Puuska, Kirsi Keski-Nisula, 

Hanna Mörö, Riitta Rantala ja Johanna Vuoriaho

Kasvoin asiantuntijaksi omassa ammatissani

Bioanalyytikko (AMK) Henna Laitinen opiskelee ylempää AMK-tutkintoa terveyden edistämisen koulutusohjelmassa.

"Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen oli mielessäni jo ammattikorkeakoulusta valmistumisestani lähtien. Halusin hakea koulutukseen mahdollisimman pian. Kun olin ollut työssä kolme vuotta, laitoin hakupaperit TAMKiin. Valitsin terveyden edistämisen koulutuksen, koska opintoihin kuuluu laajasti johtamisen opintoja. Johtamisen opintoja on koulutuksessa 30 opintopistettä. Opiskelun aikana perehdytään ikääntyvien ja pitkäaikaispotilaiden terveyden edistämiseen. Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta valmistuneet toimivat joko asiantuntija- tai esimiestehtävissä sosiaali- ja terveysalalla.

Opiskelu työn ohessa on rankkaa, mutta se antaa myös omaan työhön paljon energiaa ja uusia tuulia. Opiskelu on avannut silmäni ja olen alkanut työpaikallani katsomaan asioita uudella tavalla. Oma ammatillinen kehittymiseni on ollut huimaa opintojen aikana ja minusta on kasvanut omassa ammatissani asiantuntija.

Opintoihin voi jäädä koukkuun 

Opintojen alussa kasataan moniammatilliset tiimit, joissa tehtäviin pureudutaan. Jokaisella tiimiläisellä on erilainen ammattitutkinto sekä elämän- ja työkokemus, joten tämä on todella iso rikkaus tehtäviä tehdessä. Eri tehtävissä jokainen tiimiläinen pääsee näyttämään osaamistaan ja vahvuuksiaan, samalla muidenkin tiimiläisten tieto ja taito asiasta kasvavat. Tiimiläisten tuki ja tsemppaaminen auttaa jaksamaan tiukkojen paikkojen yli.

Suosittelen ylemmän ammattikorkeakoulun opintoja jokaiselle, joka haluaa kehittää omaa kokemustaan ja vahvistaa ammattitaitoaan. Kannattaa varoa kuitenkin, sillä opiskeluun voi jäädä koukkuun ja kohtaa huomaakin suunnittelevansa jo uusia opiskelumahdollisuuksia. "

Henna Laitinen

Elämäniloisen ja valmistuvan opiskelijan mietteitä

Valoisa ja pirteä Jenni Leijo on opiskellut TAMKin terveyden edistämisen koulutusohjelmassa. Valmistuminen on ovella, sillä yamk-tutkinnon hän saa valmiiksi ennen joulua. Hänen mietteet muutaman vuoden opiskeluajoista ovat positiiviset, mutta myös rankat. Mutta niinhän se on, että kivikkoinen tie tuo suuremman tyydytyksen kuin tasainen ja siloteltu tie. 

Jennin pohjakoulutuksena on geronomin tutkinto, vanhustyön asiantuntijuus. Hänellä on pitkä ja vaihteleva työkokemus yksityiseltä, 3.sektorilta sekä kaupungin palveluksesta. Elämänkokemusta on kertynyt, mutta Jenni mainitseekin osuvasti, että aina on uutta opittavaa ja hän on aina ollut innokas opiskelemaan työn ohessa. Yamk-tutkinnon myötä tiedonhankinta on helpottunut ja kokonaisuuksien hahmottamiseen on tullut selkeyttä ja vahvuutta. 

Suurimman kiitoksen oppimiskokemuksesta Jenni tahtoo antaa ihanalle ryhmänohjaajalle Varpulle sekä motivoivalle ryhmälleen. Jokaisella ryhmäläisellä on oma tarinansa ja historiansa, erilaisuus on tuonut suuren rikkauden. Ainutlaatuinen kokemus on antanut laajemman perspektiivin katsoa maailmaa ja erilaiset näkökulmat ovat avanneet silmät kokonaisuuksien näkemiselle.

Opettajien pohjaton tasku

 Jennin mielestä opiskelu oli organisoitu hyvin ja suuren kiitoksen hän haluaa antaa opettajien ”pohjattomalle taskulle”, mistä he löysivät juuri oikeat ja kannustavat sanat jokaiselle opiskelijalle. Opettajat ja luennoitsijat osasivat kertoa laajasti ja kattavasti isoista ja tärkeistä asioista, heiltä sai kuitenkin myös tukea, turvaa ja motivointia. Jenni mainitsee myös tärkeänä tukijana oman perheensä, ilman heitä opiskelu ei olisi sujunut!

Jouluvalmistelut vievät seuraavaksi Jennin mukanaan, mutta hän lupaa nauttia edes hetken suuresta ja hienosta saavutuksestaan, sillä sen hän on ansainnut.

Lämpimät onnittelut kaikille valmistuville!

Teksti: Laura Sylve