Intensiivikurssi Pietarissa syksyllä 2011

”Koittakaa nähdä rapautuvien seinien sisään, siihen miten vaatimattomista puitteista huolimatta voidaan hoitaa hyvin."

 


Valmistuin silloisesta Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksesta sairaanhoitajaksi jouluna 1996, ja viidentoista työvuoden jälkeen huomasin tieni kulkeneen takaisin Kuntokadulle nykyiseen Tampereen ammattikorkeakouluun – tällä kertaa hiukan toisenlaisissa merkeissä. Opiskelen Tampereen yliopistossa terveystieteiden maisterin tutkintoa hoitotyön opettamiseen suuntautuen ja suoritin opettajakoulutukseeni kuuluvan opetusharjoitteluni TAMKissa keväällä 2011 yliopettaja Varpu Lipposen ohjauksessa. Minulle tarjoutui tuolloin ainutkertainen tilaisuus lähteä kehittämään omaa opettajuuttani kansainvälisen hankkeen puitteissa, kun pääsin mukaan FIRST-ohjelman AdultPro4-intensiivikurssille Pietariin.

FIRST-ohjelman tarkoituksena on edistää Suomen ja Venäjän lähialueiden korkeakoulujen yhteistyötä sekä tukea Suomen ja Venäjän korkeakoulujen välistä opiskelija- ja opettajavaihtoa ja yhteisten intensiivikurssien järjestämistä. TAMKin Terveyden edistämisen YAMK-koulutusohjelma on toteuttanut yhteistyössä JAMKin eri YAMK- koulutusohjelmien kanssa opintomatkoja Pietariin jo useampana vuonna. Tampereen ammattikorkeakoulusta intensiivikurssiin osallistui yliopettaja Varpu Lipposen ja yliopettaja Paula Stenforsin lisäksi viisi Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa opiskelevaa YAMK-opiskelijaa. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta mukana oli kahden opettajan lisäksi kuusi opiskelijaa, joista yksi toimi myös tulkkina matkan ajan. AdultPro4-intensiivikurssi toteutettiin yhdessä St. Petersburg State Medical Academy I.I. Mechnikov:n kanssa 2.10.–8.10. 2011.



Intensiivikurssiin valmistautuminen aloitettiin keväällä, jolloin läpikäytiin matkajärjestelyjä, opiskelijoiden kurssiin kuuluvia tehtäviä, venäläisen kulttuurin erityispiirteitä – ja tietysti viisumi- ja passiohjeistuksia. Tampereen opiskelijat olivat erittäin motivoituneita ja innostuneita intensiivikurssista, ja kaikki odottivat mielenkiinnolla syksyä. Elokuussa täytimme yhdessä viisumihakemukset, kertasimme viikon sisältöjä ja aiemmin mukana olleet opettajat kertoivat kokemuksiaan. AdultPro4:n teemoiksi oli valittu laadullinen tutkimus, näyttöön perustuva oppiminen ja hoitotyö sekä näyttöön perustuva sosiaali- ja terveysalan johtaminen.

Varsinainen intensiivikurssi oli todella nimensä veroinen. Venäläiset yhteistyökumppanit olivat järjestäneet meille lukuisia opintokäynti- ja tutustumiskohteita. Päivät alkoivat viimeistään puoli yhdeksältä ja kello oli usein lähempänä iltakuutta, kun saavuimme takaisin hotellille. Vierailukohteinamme olivat mm. Rauhfuksen lastensairaala, Pogin kylän välskäriklinikka, kaksi varsin erilaista vanhainkotia, Pontonji-kylän saattohoitokoti, Kalinin alueellinen klinikka, suuri aluesairaala sekä tietysti Mechnikovin akatemia, missä saimme tutustua anatomiseen museoon ja opiskelijat pitivät omat presentaationsa. Kulttuurille ja nähtävyyksillekin oli oma sijansa; kävimme tutustumassa mm. Verikirkkoon ja Stroganovin palatsiin. Myös Joutsenlampi-baletti oli vavahduttava kokemus, joka sai ainakin itseni kaltaisen ensikertalaisen haltioitumaan kyseisestä taidemuodosta – vaikka rehellisyyden nimissä täytyy toki tunnustaa, että jo matka balettiin pietarilaisella metrolla oli elämys sinänsä.

 




Interprofessionaalista oppimista ja kulttuurisen kompetenssin kasvua

  
”Intensiiviviikon aikana saimme valtavasti nähtävää, kuultavaa, ajateltavaa, ihmeteltävää ja jopa maisteltavaa. Pogin kylän eliittivanhainkodin 40 hehtaarin luomumaatilalla tuotetut hapanmaitotuotteet, Pontonjin saattohoitokodin notkuva lounaspöytä tai pienen vanhainkodin ylihoitajan meille aamulla itse leipomat kaalipiirakat jäivät varmasti jokaisen mieleen. Saimme todella kokea sen, miten Venäjä on suurten vastakohtaisuuksien maa: ylitsevuotavaa loistoa ja mahtipontisuutta tai rapistuvia rakennuksia ja suomalaiseen mittapuuhun verrattuna äärimmäisen ahtaita olosuhteita. Ryhmämme joka iltaisissa reflektiohetkissä nousi kuitenkin esiin kristallinkirkkaana ajatus siitä, että valtaosa tapaamistamme hoitotyöntekijöistä teki työtään todella suurella sydämellä, sitoutuneesti ja motivoituneesti, potilaan tai asukkaan parasta ajatellen. Ja jos sairaanhoitajan keskimääräinen kuukausiansio Venäjällä on noin 650 euroa, ei raha taatusti ole ainoa työhön motivoiva tekijä. Aivan kuten tulkkimme Inna meitä evästi jo bussimatkalla Pietaria kohti ajaessamme: ”Koittakaa nähdä rapautuvien seinien sisään, siihen miten vaatimattomista puitteista huolimatta voidaan hoitaa hyvin.”

Ryhmässämme oli monen sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmän edustajia: sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, toimintaterapeutti ja koulukuraattori. Ryhmän heterogeenisuus mahdollisti erinomaisesti interprofessionaalisen oppimisen, kun jokainen toi yhteisiin keskusteluihimme oman ammattitaustansa ja työkokemuksensa kautta jäsentyneitä uusia näkökulmia. Totesimme myös sen, että Venäjällä eletään edelleen hyvin vahvaa kvantitatiivisen tutkimuksen valtakautta. Vaikka intensiivikurssin yksi teema oli laadullinen tutkimus, emme saaneet käytännössä lainkaan esimerkkejä siitä, miten kvalitatiivinen tutkimusote näkyisi Venäjällä. Opiskelijoidemme esityksiä Mechnikov Akatemiassa kommentoitiin ahkerasti ja heille esitettiin lukuisia kysymyksiä – kysymyksiä, jotka koskivat lähes yksinomaan lukuja ja määriä.

Kansainvälisyyden sisällyttäminen opetussuunnitelmiin tuo omat haasteensa etenkin näin aikuiskoulutuksessa, kun opinnot suoritetaan yleensä oman työn ohessa. Viettämämme viikko Pietarissa on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, miten tämän tyyppisellä intensiivikurssilla voidaan mahdollistaa varsin monitahoinen kulttuurisen kompetenssin kasvun käynnistyminen. Intensiiviviikon myötä jokainen osallistuja sai huomata joutuneensa pohtimaan omia ennakkoluulojaan ja ajattelutapojaan; ymmärrys venäläisestä kulttuurista ja mentaliteetista syventyi ja avautui ainakin omalla kohdallani tavalla, joka voi toteutua vain oman kokemisen ja interprofessionaalisen oppimisen kautta

Intensiivikurssi on äärimmäisen antoisa ja upea, mutta eittämättä myös vaativa kokemus. Viikon tiivis aikataulu sekä kaikki aistit ja ajattelun äärimmilleen venyttävä kokemusmaailma saivat loppuviikosta aikaan jo ehkä jonkinlaisen ”ähkyn”. Totesimme yhdessä opiskelijoiden kanssa, miten vaativaa ja voimia vievää on aktiivinen kuuntelu, etenkin kun se tapahtuu uudessa ja jatkuvasti vaihtuvassa kulttuurisessa ympäristössä. Paluumatkalla olimmekin varsin yksimielisiä siitä, että tällaisen viikon lopullinen anti aukeaa varmasti vasta pidemmän ajan kuluessa. Opiskelijoilta kerättiin kirjallinen palaute intensiivikurssista eri vaiheineen. Asteikolla 1-5 opiskelijat arvioivat intensiivikurssin yleisarvosanaksi 4,3 ja jokainen heistä oli valmis suosittelemaan vastaavalle kurssille osallistumista toisille opiskelijoille.

Oli todella upea kokemus olla mukana sekä hoitotyön ammattilaisen että opettajan roolissa mukana Pietarin intensiivikurssilla. Sain koko prosessin aikana paljon uusia työkaluja opettajan työkalupakkiini, ja ymmärrykseni monilla opettajuuden osa-alueilla vahvistui ja laajentui. Sain tavata Pietarissa tapaamiamme yhteistyökumppaneita uudelleen nyt elokuussa 2012, kun he tulivat vastavierailulle Tampereelle. Minulla oli kunnia esitellä heille systemaattista kirjallisuuskatsausta laadullisena tutkimusmenetelmänä ja oli erittäin ilahduttavaa huomata, miten aidon kiinnostuneita he teemasta olivat.

Mieltäni lämmittää erityisesti myös se, että interprofessionaalinen ja kulttuurinen oppiminen jatkuu – seuraava ryhmä TAMKista lähtee kohti Pietaria lokakuussa 2012. Haluankin toivottaa hyvää matkaa kaikille intensiivikurssin osallistujille; ottakaa mukaan avoin ja vastaanottavainen mieli, joustava asenne ja paljon tilaa uusille ja rikkaille kokemuksille!




Teksti ja valokuvat: Hanna Hävölä

Pietarilaisten kanssa Pirkanmaan hoitokodissa

Pääsin vierailemaan pietarilaisten FIRST-vieraidemme kanssa Pirkanmaan Hoitokodissa. Pirkanmaan Hoitokoti on TAYSin sairaala-alueella sijaitseva 24-paikkainen parantumattomasti sairaita hoitava yksikkö, jonka asukkaat ovat suurimmaksi osaksi elämänsä viimeisiä vaiheita eläviä potilaita. 

Hoitokodilla meitä vastassa oli hoitokodin johtaja Tiina Surakka, ylilääkäri Tarja Korhonen, vapaaehtoistoiminnasta vastaava Johanna Colliander sekä vapaaehtoinen Maria Fabrizius. Mitään varsinaisia ennakko-odotuksia minulla ei vierailun suhteen ollut, sillä en edes ole itse terveydenhoito-alalla. Sanasta saattohoitokoti tulee enimmäkseen pelottavia ja surullisia ajatuksia mieleen, mutta vierailulla huomasin kuinka elämän viimeisistä hetkistäkin voi tehdä elämisen arvoisia. 

Edellä mainitut henkilöt esittelivät hoitokotia omien työtehtäviensä puolesta. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka kaikki hoitokodissa toimii ja kuinka suuressa roolissa esimerkiksi vapaaehtoistyö siellä on. Lähes jokainen voi halutessaan alkaa vapaaehtoiseksi ja hoitokodissa onkin lähes 100 vapaaehtoista. Hienointa mielestäni oli vapaaehtoisten into ja jaksaminen järjestää erilaista toimintaa asukkaille kuin myös auttaa jokapäiväisissä askareissa.

Seuraavassa kuvia vierailustamme Pirkanmaan hoitokodissa ja Tampereen tuomiokirkossa.

Teksti ja kuvat: harjoittelija Miina Nupponen

On juhlan aika!

Petri Vuorelan juhlapuhe valmistumisjuhlassa 26.5.2012

Hyvät kanssavalmistuvat opiskelijat, opettajat ja muut juhlavieraat. Olen kiitollinen siitä, että saan pitää puheenvuoroni opiskelijoiden edustajana. Heti aluksi haluan kiittää tästä kunniasta ohjaajaani, yliopettaja Varpu Lipposta.

Osa teistä valmistuu tänään AMK-tutkintoon ja osa ylempään AMK-tutkintoon. Mukana on myös kansainvälisisiä opiskelijoita. Joten... In English, I'd like to congratulate all the students graduating from the dergee program in tourism, in international business and in social services as well. And the other foreign students here today, if your programme wasn't included in the previous list.

Laskin, että minulle on lukio- ja armeijavuosieni jälkeen karttunut noin kuudensadan opintopisteen edestä opintoja, joista osa on ammatillisia ja osa korkeakouluopintoja. Eli aika paljon on pientä ihmistä pommitettu erilaisilla uusilla asioilla ja kokemuksilla. Omissa AMK- ja YAMK-opinnoissa hyödynnettiin paljon ryhmätöitä, joissa pääsin vertaamaan ja jakamaan omaa oppimistani muiden oppimiseen ja näin ollen osaamisen kehittyminen oli yhteistä. Monissa asioissa ryhmässä oppiminen on huomattavasti monipuolisempaa ja tehokkaampaa kuin yksilöllinen tenttiin pänttääminen. Tiettyjä perusasioita on hyvä edelleen kuitenkin opiskella kaikessa rauhassa kirjallisuuteen perehtyen tai mallioppimisen kautta harjoitellen.

Olen tässä matkan varrella kokenut monenlaisia opiskeluympäristöjä eri puolilla Suomea ja vähän ulkomaillakin. Koko ajan kun olen oppinut enemmän, on ymmärrykseni lisääntynyt siitä, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän. Samalla kuitenkin tiedonjanoni ja osaamisen kehittämisen janoni on kasvanut. Avartavaa on ollut oivaltaa, että monimutkaisien asioiden hoitamisessa voi olla useita hyviä ratkaisumalleja. Kun vapauttaa omat rutinoituneet ajattelu- ja toimintatavat muutokselle, niin jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen mahdollistuu. Silti kannattaa seistä jalat maassa ja pitää kiinni hyviksi havaituista käytännöistä eikä sokeasti juosta muutoksen perässä.

Valmistuin fysioterapeutiksi Turun AMKista 2004.  Aikaisemmin olin opiskellut metalliartesaaniksi ja hierontaterapeutiksi. Fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen olen toiminut pienimuotoisesti yksityisenä elinkeinonharjoittajana, tehnyt neurologista fysioterapiaa ja viimevuodet alaraajafysioterapiaa ja toiminut apuvälinepalveluja tarjoavassa yrityksessä. Kahdeksan vuoden työhistoriaani terveydenhuollossa sisältyy lukuisia ammatillisia kursseja, koulutustehtäviä ja myös opiskelijaohjausta. Tänä päivänä työelämässä edellytetään jatkuvaa uusien asioiden oppimista. Tärkeää on hallita vähintäänkin kohtalaisesti tietotekniikkaa ja kestää jatkuvaa muutosta, mitä myös teknologian kehittyminen organisaatioissa edellyttää. Myös omaan työhön liittyvien taloudellisten asioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta työntekijä pystyy vastuulliseen, kestävään ja tuottavaan työpanokseen. Hyviä vuorovaikutustaitoja ei voi myöskään liikaa korostaa. Johtamiskäytäntöjen tulisi työpaikoilla tukea avointa ja asiallista vuorovaikusta. Henkilöstön ajatukset ja tuntemukset tulisi nostaa erilaisten vuorovaikutusfoorumeitten kautta organisaatioiden voimavaraksi.

Vajaat kahden vuoden ajan olen suorittanut Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja työn ohessa. Täytyy sanoa, että haasteellista on ollut ja ilman hyvää opiskelutiimiä (terkkuja Liekki -tiimille) ja joustoa työnantajan puolelta olisi valmistumiseni tässä ajassa ollut vieläkin haasteellisempaa. Työn ja opiskelun lisäksi myös muut elämän haasteet nakertavat jaksamistamme arjessa. Erityisesti nostan hattua teille kaikille perheellisille omien voimavarojenne onnistuneesta jakamisesta ja myös puolisoille, joiden hermot ovat olleet lujilla heidän kilpaillessaan meidän läsnäoloajastamme tietokoneen ja koulutehtävien kanssa.

Meitä valmistuu tänään sekalainen seurakunta useasta eri koulutusohjelmasta. Tulevaisuudessa tulemme tekemään yhteistyötä sekä oman alan henkilöiden että muiden ammattiryhmien välillä. Monipuolisesti verkostoitumalla voimme lisätä omia henkilökohtaisia sekä ammatillisia sosiaalisia voimavarojamme. Kukaan ei voi osata kaikkea ja jokaisen meistä tulisi osata kysyä apua oman osaamisen ollessa riittämätöntä. Varsinkin sektoroituneessa terveydenhuollossa törmää liian usein siihen, että hoidetaan omasta pienestä työkalupakista löytyvillä työkaluilla, vaikka hyvät hoitokäytännöt vaatisivat erilaista lähestymistapaa.

Kiitos kaikille opiskelukavereille ja opettajille menneistä hetkistä, retkistä ja yhteisestä oppimisesta. Kiitokset myös TAMKin henkilökunnalle ja lukuisille yhteistyökumppaneille sekä omalle työnantajalle joustosta opintojen loppuun saattamiseksi.

I wish strength, resources and success in all of your future efforts.

Kuudensadan opintopisteen urakka takana. Varpu Lipponen ojentaa ruusun ja tutkintotodistuksen.

Onnea ja menestystä kaikille!

Teksti: Petri Vuorela, fysioterapeutti (ylempi AMK)
Kuvat: Seppo Pajari

Kokemuksia opiskelusta Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa

Tiimityöskentely opiskelumenetelmänä oli itselleni uusi mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Tiimien muodostaminen sosiaali- ja terveydenhuollon eri työelämätaustaisista ja koulutuksen omaavista opiskelijoista tarjosi opintokokonaisuuksien oppimistehtäviin erilaisia näköaloja kulloinkin käsiteltävään aiheeseen. Tiimissä jokainen opiskelija sai jakaa ammatillista osaamistaan ja tietoaan muiden tiiminryhmäläisten käyttöön. Opetusmenetelmänä tiimityöskentely lisäsi ryhmän jäsenten vastuuta hoitaa itselle annettu tehtäväalue yhteisen päämäärään saavuttamiseksi eli saada kyseinen oppimistehtävä valmiiksi. Toisaalta tiimityöskentely antoi myös voimaa ja tarjosi ryhmän kannustusta omien opintojen edistymiselle. Tiimityöskentely opettaa ja vahvistaa opiskelijan vuorovaikutustaitoja, joustavuutta, toisten ryhmän jäsenten huomioimista, ongelmanratkaisutaitoja, päätöksenantokykyä sekä mahdollisuuden saada ja antaa vertaistukea ja arviointia omasta osaamisestaan ja toiminnastaan tiimissä. Haasteellisinta ja opettavaisinta tiimityöskentelyssä oli tiimin puheenjohtajana toimiminen. Puheenjohtajan roolissa toimit tavallaan tietyn ajan oman opiskelijatiimisi vetäjänä ja motivoit muita tiimin jäseniä oppimistehtävään liittyvään aktiiviseen työskentelyyn sekä koordinoit tiimin työskentelyä eteenpäin, vaikkakin oppimistehtävän työskentelyn eri vaiheet ovat ennalta tiimikokouksissa yhteisesti sovittuja. Tiimityöskentely oppimismenetelmänä on mielestäni suoraan siirrettävissä tämän päivän työelämään, jossa tiimityöskentelytaidot ovat eduksi ja niitä todella tarvitaan.

 
Opintokokonaisuudet terveyden edistämisen koulutusohjelmassa olivat mielenkiintoisesti laadittuja. Osa opintokokonaisuuksista oli laajempia ja osa muodostui pienemmistä osakokonaisuuksista. Oppimistehtävät olivat haasteellisia, mutta uusien näkökulmien etsiminen ja pohtiminen sekä kirjallinen raportointi oli mielekästä ja oman oppimisen kannalta tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin kirjasta ”yksittäiseen tenttiin pänttääminen”. Oppimistehtävissä painottui käytännön työelämälähtöisyys ja teorian yhteensopivuus, joka osaltaan tarjoaa mahdollisuuden opiskelijalle etsiä uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja käsiteltävään aiheeseen. Oppimistehtävissä olivat myös läsnä tutkiva ja kehittävä työote, mikä huipentui opiskelujen lopussa toteutettuun itsenäiseen opinnäytetyöhön. Opintokokonaisuuksista mikään ei sinällään ollut liian raskas. Tosin opiskeleminen vaatii aina voimavaroja ja toisinaan aikataulutus oman työn, perheen ja muun elämän ohessa saattaa aiheuttaa lievää kuormitusta, mutta se juuri onkin aikuisopiskelijan elämän ”juju” ja ”nautinto”.

Opetus koulussamme on ollut erinomaisen ammattitaitoista ja jokainen opettaja on ollut selkeästi oman aiheensa takana. Luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja vastavuoroisia. Opettajat ovat tehneet kaikkensa oppilaidensa eteen ja ihmisiä kun kaikki olemme, joskus tapahtuu odottamattomia tilanteita, jotka eivät kuitenkaan ole muodostuneet ylipääsemättömiksi ongelmiksi vaan aina on löytynyt ratkaisu jokaiseen pulmaan. Opettajat ovat olleet helposti lähestyttäviä ja koulu opiskeluympäristönä mielekäs. Ajoittain koulun hallintokoneisto ja sen päätökset saattavat tuntua opiskelijoista liian jähmeiltä mutta, ehkäpä silläkin on tarkoituksensa ison organisaation rattaiden pyörimisen turvaamisessa.

Kehittämisehdotuksissa ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijana toivoisin lisää opetusta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä ja esimerkiksi esimiestehtäviin liittyvistä lainsäädännöllisistä säädöksistä ja velvoitteista. Sekä yhteistyömahdollisuuksien ulottamista enemmän opiskelijoiden taustalla olevien työelämän edustajien suuntaan. Ikään kuin aktivoida ja haastaa heitä mukaan opintokokonaisuuksiin (itselläni mieleen tuli Kansaneläkelaitos).

Opinnäytetyö on ollut tärkeä ja merkityksellisin asia omassa opiskelussani, kuten kaikille opiskelijoille omansa. Ohjaavan opettajan ohjaus on toiminut kiitettävästi ja ohjeistusta on saanut nopeasti. Itselleni erityisesti sähköpostin kautta tapahtunut ohjaus on ollut tärkeää, koska välimatka kodin ja koulun välillä on pitkä ja henkilökohtaista tapaamisaikaa molempien (opettajan ja opiskelijan välillä) henkilökohtaisen työn vuoksi hankala järjestää. Toisaalta henkilökohtainen tapaamisaika ei aina olisi ollut edes tarkoituksenmukaistakaan. Sähköpostitse kysymykset ja myös ohjaavan opettajan antamat vastaukset on voinut käsitellä kummankin aikataulutukseen parhaiten soveltuvalla tavalla. Opinnäytetyöhön liittyvä opiskelija opponointi ja muiden ohjaavien opettajien antama tutorointi on ollut hyvänä vertaistukena ja ohjeistuksena oman opinnäytetyöprosessini eri vaiheissa. Tulevaisuuden kannalta opiskelijoille voisi enemmän tähdentää opiskelujen alkuvaiheessa opinnäytetyön tekemisen merkitystä, sillä valmistumisajankohta tulee aina kuitenkin jollain tavalla yllättäen. Opinnäytetyöprosessiin voisi myös liittää pienen kertauskurssin kirjallisen raportoinnin ohjeistukseen, sillä konkreettinen käytännön luento voisi helpottaa raportointiohjeiden selkeyttämistä ja ymmärrettävyyttä.

 
Kokonaisuudessaan opiskeluaikani on ollut minulle valloittava ja muistoja antava kokemus. Yksi unelma on saavutettu ja opinnot ovat vahvistaneet ja lisänneet omia ammatillisia valmiuksiani sekä ammatillista kasvuani Tarjoten runsain mitoin sitä pääomaa, jota opintojeni alkuvaiheessa halusin etsiä ja löytää. On ollut hienoa kuulua tähän joukkoon ja ryhmään, etsiä rajojaan ja löytää niitä ja huomata ettei esteitä ollutkaan. Oli vain tahtoa saavuttaa ja viedä mukanaan repullinen tai kaksi, kenties useampikin tätä oppimisen riemua ja ammatillisia eväitä tulevaan.                                        

                                   

Lämpimin ajatuksin Anne W                                                                                    

PR-tiimin ajatuksia ja kokemuksia koulutuksesta

YAMK - INFOPÄIVÄNÄ 14.3.2012

 

Sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu jatkuvaa kehitystä ja kehittämistä. Halu pysyä mukana muutoksessa sekä kasvattaa omaa asiantuntijuutta sai meidät kiinnostumaan ylemmän ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Myös oman työn ja työyhteisön kehittäminen kiehtoivat. 

  

Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot on mahdollista suorittaa työn ohella, mikä innosti hakemaan koulutusohjelmaan. Koulutukseen kuuluu opinnäytetyö, jonka voi myös tehdä oman työpaikan kehittämistarpeiden näkökulmasta. Opinnoissa keskeisenä olevat työelämälähtöiset kehittämistehtävät antavat valmiuksia työskennellä erilaisissa projekteissa, suunnitella koulutuksia sekä toimia oman työyhteisön kehittäjinä. Lisäksi asiantuntijaluennot syventävät osaamista terveyden edistämisestä.

Koulutuksessa tehdään paljon tehtäviä yhdessä oman moniammatillisen tiimin kanssa. Ajatusten ja näkemysten jakaminen on antoisaa ja näkökulmia laajentavaa. Opiskelujen edetessä olemme myös kokeneet tiimin tuen ja ryhmän opettajan kannustuksen arvokkaaksi.

Krista Viholainen  ja Jenni Leijo 10YTEDI

Marjo Koivisto, Tuula Holappa, Outi Väätäinen 11YTEDI