Opintomatkat

Terveyden edistämisen koulutusohjelma on toteuttanut yhteistyössä JAMKin eri YAMK- koulutusohjelmien kanssa opintomatkoja Pietariin jo kolmena peräkkäisenä vuonna. 

Täällä pääset jatkossa tutustumaan matkoihin tarkemmin. 

Opintomatka Pietariin 28.9.–4.10.2014

Laukku pakattu, passi kaulapussissa, rublia taskussa ja junalippu Tikkurilaan. Niin alkoi Cimon rahoittama opintomatka Pietariin miltei kahdenkymmenen muun naisen kanssa. Joukkomme koostui Tampereen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden Terveyden edistämisen koulutusohjelman opiskelijoista ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun toisen vuoden Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelman opiskelijoista sekä koulutusohjelmien yliopettajista. Joukkoon mahtui laaja-alaista osaamista, erilaisissa työympäristöissä kasvaneita ammattilaisia sosiaali- ja terveysalalta.

Matkalla tutustuimme Pietarin alueella erilaisiin terveydenhuollon toimijoihin. Opintomatkan isäntänä toimi Samaran yliopisto ja heidän dekaani oli suunnitellut opintomatkamme sisällön. Opintomatkaa voisi kutsua intensiivikurssiksi, jonka aikana esittelimme omaa työtämme, pohdimme henkilökohtaisia valmiuksiamme kansainvälisellä työkentällä ennakkotehtävänä tehdyn europass cv:n kautta. Reflektoimme yhdessä tutustumisten ja kokemusten kautta nousevia ajatuksia Suomen ja Venäjän terveydenhuollon organisaatioiden, toimintamallien ja hoitotietämyksen eroista ja mahdollisuuksista. Matka tarjosi myös upean mahdollisuuden tutustua venäläiseen kulttuuriin muun muassa ruuan, baletin ja erityisesti arkkitehtuurin kautta.

Opintomatkan aikana vieraaseen kulttuuriin ja toisenlaisiin toimintamalleihin tutustumalla heräsin arvioimaan myös omia työskentelytapoja ja työyhteisön toimintakulttuuria eri näkökulmasta. Vertailemalla Suomen ja Venäjän terveydenhuollon ja sairaanhoidon eroavaisuuksia löysin mahdollisuuksia kehittää omaa työskentelyä ja pohdin omia arvoja ja asenteita työtä, toimintamalleja ja työyhteisöjä kohtaan.

Yhtenä vierailukohteemme oli Pietarissa toimiva ensihoidon tutkimusinstituutti. Meidät otti vastaan sairaalan ylihoitaja, joka toimi koko sairaalan ylilääkärin ”oikeana kätenä”. Jälleen kerran vastaanotto oli sydämellinen ja vieraanvarainen. Meidän koko vierailu sai ystävällisen ja avoimen vastaanoton eri osastoilla, tavoilla, mikä ei olisi kenties Suomessa mahdollista. Vierailukohteemme sairaala oli erikoistunut ensiavun ja ensihoidon tutkimiseen ja kehittämiseen. He olivat hyvin ylpeitä ammattiosaamisestaan ja heistä huokui halu kehittyä ja vahvistaa osaamistaan.

Päivässä puhuttelevaa oli henkilöstön ammattiylpeys ja halu kehittää ammattitaitoaan. Jäin pohtimaan kuinka sääli on, että Suomessa vähättelemme usein työtämme tai kuinka paljon törmäämme muutosvastarintaan työn kehittämisestä puhuttaessa. Ehkä ylemmän johdon tulisi näkyä enemmän työpisteillämme, erityisesti johdon näkymättömyys tulee esiin itsenäistä työtä tekevien työntekijöiden kohdalla mm. avopalveluissa ja terveysneuvonnan palveluissa, tällöin ohjeistukset tulevat vain sähköpostilla tai lähiesimiehen kautta koko työyhteisön kokouksissa. Kehittämisen kohteita, tavoitteita ja merkitystä tulisi enemmän avata, jotta työntekijöiden suhtautuminen voisi olla avoimempaa oman toiminnan arvioimiselle ja uudistamiselle. Merkityksellisyyden kautta voitaisiin saada työntekijät motivoitumaan pitkäkestoiseen kehittämistyöhön. Tarvitaan pysähtymistä, väliarvioita ja palautetta tehdystä työstä, näkyviä tuloksia, jotka rohkaisevat jatkamaan kehittämistyötä ja tai korjaamaan suuntaan toimimattomista käytänteistä.

Viimeisenä opintomatkamme kohteena vierailimme Pietarin keskustassa sijaitsevassa kuntoutussairaalassa, Sairaala nro. 46, joka oli reilun vuosikymmenen erikoistunut sotaveteraanien kuntouttamiseen. Kuntoutussairaalan ilmapiiri oli kutsuva ja lämminhenkinen, sairaalan johto, työntekijät ja jopa potilaat toivottivat meidät tervetulleiksi hymyillen. Meille esiteltiin avoimesti sairaalan tiloja ja kerrottiin heidän toteuttaman kuntoutustyön periaatteista. Sain itse olla mukana ryhmässä, jota kierrätti sairaalan apulaisylilääkäri. Hänen vuorovaikutus suhteessa alaisiin sai pohtimaan suomalaista johtamisstrategiaa ja sen kehittämismahdollisuuksia. 

Johtaja kertoi alaistensa työstä antaen heille samalla paljon positiivista palautetta. Ilmeet, eleet ja kosketus, kertoivat hyvin läheisestä ja vuorovaikutuksellisesta suhteesta esimiehen ja alaisen välillä. Apulaisylilääkäri kertoi esimiehenä luottavansa alaisten osaamiseen. Hänen mukaansa venäläisessä kulttuurissa annetaan tarvittaessa myös kriittistä palautetta ja monesti säännöt ovat hyvin tarkkojakin. Samalla kuitenkin positiivisen palautteen kautta kannustetaan ja motivoidaan työntekijöitä. Palautteenannossa pyritään aina kehittävään ja rakentavaan palautteenantoon. Sairaalassa kaikki tuntuivat tekevän työtä yhtenäisesti samaa tavoitetta kohden riippumatta työtehtävästä, erityisen mielenkiintoista oli huomata, että työtä tehtiin suurella sydämellä ihmisarvoa kunnioittaen.

Nähdäkseen lähelle, on mentävä kauas. Tähän kiteytyy päällimmäinen huomioni opintomatkan annista. Usein työssämme kritisoimme puutteita ja epäkohtia huomaamatta mikä jo toimii ja miten meitä autetaan. On tietysti tärkeää nähdä työssä kehittämisalueita ja pyrittävä johtamaan omaa sekä työyhteisön työtä suuntaan, joka palkitsee niin työntekijöitä kuin työnkohteena olevia asiakkaita, potilaita, yhteisöjä ja ympäristöä. On kuitenkin helpottavaa ja jopa innostavaa huomata kuinka hyvin monet terveydenhuollon ja sairaanhoidon toimintamallit Suomessa ovat. Koulutusjärjestelmämme on kansainvälisestikin huippuluokkaa ja suomalaisten työmoraalia kunnioitetaan ympäri maailmaa. Koulutamme osaavia ammattilaisia, joilla on tiedonkeruu menetelmät halussa ja mahdollisuus kouluttautua erikoistuen johonkin ammattialaan tai edetäkseen työurallaan. Meidän tulisi pitää korkeassa arvossa työtämme ja samalla pyrkiä ymmärtämään syvemmin monikulttuurista hoitotiedettä ja sen tarjoamaa mahdollisuutta itsemme eteenpäin viemisessä. Kaikissa kulttuureissa on jotakin hyvää. Monikulttuurisuuden arvostamisen kautta ymmärryksemme syvenee ja on mahdollista kehittää osaamistamme kansainvälistyvässä työympäristössä. Omassa työssä kouluterveydenhoitajana tapaan moninaisen kulttuuritaustan omaavia oppilaita. Kulttuurien, joiden juuret voivat olla kansallisten rajojen ulkopuolella. Ymmärrys auttaa kohtaamaan asiakkaan kokonaisvaltaisemmin ja kunnioittavammin.

 Johanna Vuoriaho
Pietarissa tutustuttiin venäläiseen vanhustenhoitoon

                       

Vierailimme Tampereen ammattikorkeakoulun YAMK- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa Pietarissa 30.9. - 6.10.2012 välisenä aikana. Mukanamme olivat myös Sastamalan ja Seinäjoen opiskelijat ja opettajat. Ryhmämme koostui 21 henkilöstä. Inna Lumilehto toimi tulkkinamme koko matkan ajan. Matkan tarkoituksena oli tutustua venäläiseen vanhustenhoitojärjestelmään ja kulttuuriin.

Sunnuntai 30.9.2012

Matkamme alkoi sunnuntaina 30.9.2012 Tikkurilasta. Matkan Pietariin taitoimme Allegro-junalla. Juna oli siisti ja vastasi Suomen InterCity- junia. Passien tarkastukset olivat tiukkoja. Passimme tarkastettiin useita kertoja junassa sekä Suomen että Venäjän rajavartioston toimesta.

Noin neljän tunnin junamatkan jälkeen Saavuimme Pietariin. Vettä satoi kaatamalla, mutta onneksi pääsimme bussilla hotelli Moskvaan. Hotellimme oli valtava ja paikallista korkeaa tasoa. Hotellin aulassa komeili kauniit kristallikattokruunut. Hotelli sijaitsi Pietarin keskustassa, aivan Nevsky Prosepect- pääkadun kupeessa.                     

Saimme hotellin viidennestä kerroksesta kahden hengen huoneet. Ensisilmäyksellä huoneet näyttivät ihan siistiltä, mutta tarkemmin katsottuamme huoneet olivat aika likaisia. Kokolattiamatto ei ollut ihan puhtaimmasta päästä. Suomen tähtiluokituksella antaisimme hotellille kaksi tähteä. Iloksemme kuitenkin huomasimme, että sängyt olivat Sotkan takuuvarmaa laatua ja minijääkaappi toimiva.

Hetken levähdettyämme kokoonnuimme koko ryhmän kanssa keskustelemaan viikon tulevasta ohjelmasta. Keskustelun jälkeen siirryimme illalliselle paikalliseen ravintolaan. Ruoka oli maittavaa ja suhteellisen normaalihintaista Suomen hintatasoon verrattuna. Keskikokoinen olut ja kiviuunipizza maksoivat noin 15 €. Päivä oli kaiken kaikkiaan hyvä aloitus reissulle.

        

                   

Maanantai 1.10.2012

PIETARI
Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg

"Pyhän Pietarin linna"       

Tänään tuli kuluneeksi 233 vuotta siitä, kun Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan. On Tampere-päivä ja myös opiskelija Eija täyttää vuosia. Onnittelut!

Edellä mainittu oli ”aasinsilta” intensiivikurssimme kohteeseen Pietariin, jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1703. Pietari perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin (v.1642) perustaman Nevanlinnan paikalle. Olisitko tiennyt?

Asiaan: Aamuherääminen hyvin nukutun yön jälkeen valtaisassa Hotelli Moskovassa. Valmistautuminen aamiaiselle, joka osoittautui monipuoliseksi ja maittavaksi. Ihanaa, nyt jaksaa vaikka koko päivän!

Kello 10.00 oli tarkka lähtö hotellin edestä omalla bussilla kuljetajamme ”Mishkan” kyyditsemänä kohti yksityistä yliopistoa. Yliopistolla meidät ystävällisesti vastaanotti yhteistyökumppanimme lääkäri Natalia Turkina seurassaan kaksi yliopiston johtoportaan miespuolista jäsentä.

   

Tyypillisten venäläisten antimien ja teen ohessa saimme kuulla seuraavaa: Yliopisto on yksityinen neljän (lääketiede/hoitotiede, farmakologia, hammaslääketiede, sekä sairaanhoito) tiedekunnan yliopisto, joka ei saa valtiollista tukea. Opiskelu maksaa noin 100.000 R eli n. 2000 € lukukaudessa tiedekunnasta riippuen. Koska opiskelijat maksavat itse koulutuksensa, on yliopiston mahdollista hankkia koulutusohjelmiin parhaat luennoitsijat.

Sairaanhoitajan opiskelu ylemmässä korkeakoulussa toteutuu työn ohessa. Opiskelu ei ole rahallisesti tuettua. Sairaanhoitajista on Venäjällä ” huutava pula” ja pelkästään Pietarin alueella on n.15.000 sairaanhoitajan paikkaa avoinna. Opiskelu ylemmässä korkeakoulussa antaa sairaanhoitajalle valmiudet osastonhoitajan ja ylihoitajan tehtäviin tai toimimaan kliinisenpuolen asiantuntijana.

Tekemistämme kysymyksistä yliopiston edustajille suurta hämmennystä ja alas suunnattuja katseita aiheuttaa kysymys sairaanhoitajien palkasta. Sairaanhoitajan palkka on n.5000R (n.120€) ja nousee kolminkertaiseksi riippuen työtehtävien laadusta, epäterveellisen työn lisästä, työajasta (40->60t), yövuoroista sekä vakuutusyhtiön antamasta korotuksesta neljästi vuodessa. Voidaan sanoa, että: ”Palkkataso kasvaa oppimisen myötä!” Järjestelmää tuntematta, vähän jo Pietarin hintatasoon tutustuneena voi vain ihmetellä: ”Miten ihmeessä palkalla pärjää?”

 

Yliopistolta siirryimme paikallisella bussilla Pirakovin museoon (Military Medical Academy), joka on suuri kirurginen sairaala ja akatemia. Akatemian esittelyn ja tutustuttamisen aiheeseen teki akatemian johtava ylilääkäri. Akatemian kehittäjänä pidetään arvostettua neuvostoliittolaista lääketieteen tutkijaa ja kehittäjää Pirakovia( s. 1811). Pirakov toimi 1840- luvulla professorina kehittäen oman sotalääketiedekunnan. Kipsisidokset ja nukutushoidon kehittyminen kuuluvat hänen ansioihinsa. Pirakov teki myös historiaa lääketieteen oppikirjallisuuden alalla. Hänen itse tekemänsä 2000 ruumiinavausta mahdollistivat topograafisen tarkat kuvat ja anatomian tarkennukset kirjoihin. Litografiasta on esillä painokiviä lääketieteellisen luentosalin seinillä. Auditorian korkeilla portailla istuessamme kuulimme, että akatemiassa opiskelee kaksi lääketieteellistä tiedekuntaa: Sotalääketiede- ja Siviililääketiedekunnat. Opinnot kestävät 7 vuotta. Sotalääketieteellinen akatemia on armeijaperustainen ja korkeatasoinen opiskelu on opiskelijalle ilmaista. Siviililääketiede on opiskelijalle maksullista.

Auditoriosta siirryimme iäkkään professorin johdattelemana tutustumaan anestesia- ja nukutuslääketiedekuntaan. Professorilla oli takanaan 40 vuoden työkokemus, joka eläkkeelle siirtymisestä huolimatta edelleen jatkui. Professori osoittautui hyväksi puhujaksi, jota oli mielenkiintoista kuunnella.

Professori kertoi Venäjän ajan lääketieteen historiasta painottuen anestesiologian kehittymiseen. Sota kaikessa negatiivisuudessaan on mahdollistanut lääketieteen kehittymistä monin tavoin. Professorin mukaan esimerkiksi 60 % Afganistanin sodassa menehtyneistä kuoli infektioihin.

           

Professorin mielenkiintoisen luennon ja sairaala kiertokäynnin jälkeen kiirehdimme hotellille. Nopean virkistäytymisen kautta lähdimme vauhdikkaasti askeltaen kohti Alexandrinsky Imperial Ballet- teatteria (1756): nauttimaan kauniista ja herkästä Pjotr Iljitš Tšaikovskin Joutsenlampi baletista.

Tiistai 2.10.2012

Ajoimme bussilla noin 1 tunnin ajomatkan kohti Inkerinmaata Bogin kylään. Bogin kylässä toimii keskeisellä paikalla terveysasema, jonka samassa pihapiirissä toimii myös kirjasto, posti ja eläinlääkäri. Terveysasemaa johtaa Olga ja hänen apunaan on yksi sairaanhoitaja.

Olgalla on välskärin koulutus, joka vastaa meillä terveydenhoitajan koulutusta, mutta hänellä on laaja reseptinkirjoitusoikeus. Olgalla on myös ylempi ammattikorkeakoulututkinto sekä juridinen koulutus ja hän toimii opettajana yliopistolla.

Terveysasemalla on vastaanotto- ja odotustilat, fysioterapiahuone, pienimuotoinen näytteenottohuone sekä henkilökunnan saniteettitilat. Terveysaseman sairaanhoitaja tekee myös kotikäyntejä sekä kotisairaanhoitoa ikäihmisille. 

Terveysasemaa käyttää noin 500 asukasta seitsemän pienen kylän alueelta. Kylät sijaitsevat noin 10 km säteellä toisistaan ja apteekkiin on terveysasemalta matkaa noin 6 km. Terveysaseman on tarkoitus tarjota palvelut koko kylän asukkaille vauvasta vaariin. Kylän elinkeino koostuu pääasiallisesti maanviljelyksestä ja karjanhoidosta.

Ikäihmiset ovat kuitenkin pääasiallisia terveysaseman käyttäjiä. Asiakkaat ovat 0-14 - vuotiaita sekä 14-96 - vuotiaita. Vanhin terveysaseman palveluiden käyttäjä on 96-vuotias kotona asuva ikäihminen. Lapset saavat terveysasemalla terveysneuvontaa sekä rokotusohjelman mukaiset rokotukset.

Meillä oli myös toinen tutustumiskäynti samalle päivälle, joten hyppäsimme bussiin ja ajoimme bussilla seuraavaan kohteeseen.Kauniilla idyllisellä paikalla luonnon keskellä sijaitseva valtava historiallinen kirkko, jonka viereen on rakennettu 2007 eliittisairaala ikäihmisille. Alueella sijaitsee myös meijeri, jossa tuotetaan maitotuotteita kuten maitoa, rahkaa sekä smetanaa ja muita ekologisia maitotuotteita. Alueella kasvatetaan karjaa villisikoja, hanhia, kaneja ja kanoja.

Hoitokeskus tai eliittisairaala on aloittanut toimintansa 2007 ja siellä on 20 paikkaa ikäihmisille. Asukkaiden keski-ikä on 83 - vuotta. Valtionsairaalan asukkaille on varattu 2 paikka muut paikat ovat maksullisia ja kuukausimaksu asukkaalle on 5000 €. Hoitokeskuksessa työskentelee 1 sairaanhoitaja ja lähihoitaja 10:tä asukasta kohden. Sosiaaliohjaaja suunnittelee ja hoitaa asukkaiden viriketoiminnan. Askartelu, erilaiset sanaleikit ja pelit, ulkoilu sekä musiikinkuuntelu ja kirjastotoiminta sekä elokuvien katselu omassa elokuvateatterissa ovat mahdollista tässä hoitokeskuksessa.

Hoitoteemana eliittisairaalassa on ikäihmisen kuntoutus ja viihdyttäminen. Jokainen asukas tulisi saada kerran päivässä virikkeiden piiriin, käymään syömässä hienossa päiväsalissa tai kirjastossa, elokuvateatterissa, ulkoilemassa tms. Ruoka tulee pääasiallisesti alueen maatilalta ja se on luomuruokaa. 

Asukkaiden käytössä ovat fysioterapiapalvelut ja heille laaditaan henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma lääkärin ohjeiden ja asukaan kunnon mukaan. Vuodepotilaille järjestetään passiivista lihas - ja hengitysharjoituksia sängyssä sekä fysioterapeutti hieroo ja kuntouttaa lihaksia, jotta asukas saataisiin ylös ja liikkeelle. Liikkumista sekä osallistumista tuetaan palkintojen avulla. Sosiaaliohjaaja järjestää päivän aikana erilaisia sanaleikkipelejä, joihin ikäihmiset osallistuvat päivän aikana. Talossa järjestetään myös erilaisia konsertteja ja esiintymisiä, joihin asukkailla on mahdollista osallistua.

Talossa on omat fysioterapiahuoneet, joissa on mahdollista saada aromaterapiaa, kuumakivihoitoja sekä klassista hierontaa. Pieniä toimenpiteitä on mahdollista suorittaa talossa hammaslääkärin tiloissa. Asukkaiden hampaat tarkistetaan 3 kuukauden välein hammaslääkärin toimesta.

Piha-alueen kirkko on rakennettu ihmeitä tekevää ikonia varten 1850-luvulla Tsaarin aikana. Se on restauroitu 1900-luvulla palon jälkeen.

Keskiviikko 3.10.2012

VIERAILU PONTONNAJAKADUN HOSPICE-HOITOKOTIIN

”JOS ET PYSTY LISÄÄMÄÄN PÄIVIÄ ELÄMÄÄN, LISÄÄ ELÄMÄÄ PÄIVIIN!”

Keskiviikkoaamuna lähdettiin kello 9.30 ”Mishkan” kyyditsemänä kohti Pietarin ensimmäistä Hospicea -hoitokotia. Hospice on yksi Pietarin kolmestatoista hospicesta ja sen hoitoideologia on mallinnettu Englannista. Hospicen perustaja oli Victor Zorza, joka perusti ja hankki varat hoitokotia varten syöpää sairastaneen tyttärensä muistoksi. Hoitokoti on valtiollinen, koska sanotaan, että ”kuolemasta ei voi maksaa!”

Hospice toimi aluksi vanhassa vuonna 1903 rakennetussa talossa, kunnes se vuonna 2010 siirtyi täysin uusiin ja nykyaikaisiin tiloihin. Nykyinen hospice sijaitsee samassa pihapiirissä kuin vanha rakennus.Hospicessa meidät vastaanotti talon johto; ylilääkärinä toimiva Irina, apulaislääkäri ja ylihoitaja. Sekä hoitotyö että henkilökunnan johtaminen kuuluvat ylilääkärin toimenkuvaan.

Hospicen toiminta jakaantuu kotisairaala-toimintaan sekä 50 paikkaiseen hoitokotiin. Hoitokodissa on kymmenen päiväsairaala- ja 40 vuodeosastopaikkaa. Kaikki hospicen potilaat ovat syöpäpotilaita. Hoitoon pääsevät potilaat, joilla syövän levinneisyys on jo pitkällä, vaiheessa 4. Hoitoideologiaan kuluu myös, että potilaan ja omaisten ääni tulee kuulluksi hoidon vaiheissa. Hoitojakson keskimääräinen pituus on hospice-potilailla n. 28 vuorokautta. Hoidettavien potilaiden ikä on ollut 11- 106 vuotta. Hospicen osastopotilaista osa saa edelleen kemoterapiaa tai kemiallista terapiaa palliatiivisena hoitomuotona. Hoidot annetaan hoitokodin ulkopuolella.

Hospicen henkilökuntaan kuuluu 80 työntekijää, joista 22 on sairaanhoitajia ja 10 on lähihoitajaa. Työajan pituus vaihtelee yhtäjaksoisesti maksimissaan 24 tuntiin. Koska työ hoitokodissa on uuvuttavaa ja raskasta on henkilökunnan jaksamiseen ja hyvinvointiin kiinnitetty paljon huomiota. Kuntoutusohjelmaan kuuluvat mm. kuntoutuslomat, jolloin hoitajien on mahdollista päästä eripituisille kuntoutuslomille. Hoitokodissa on myös lepo- ja terapiahuoneita sekä asiantuntijapalveluja hoitohenkilökunnan jaksamisen tueksi. Sairaanhoitajiksi opiskelevat hoitajat käyvät Hospicessa suorittamassa palliatiivisen hoitokurssin.

Hoitokodissa toimii vapaaehtoistyössä viikonloppuisin ortodoksinen sisarkunta. He perehdyttävät omaisia, auttavat hoitotyössä, toteuttavat virkistystoimintaa ja keräävät varoja hoitohenkilökunnalle virkistykseen ja jaksamiseen. Tulevaisuudessa hoitokodin suunnitelmissa on panostaa omaisten tukiryhmiin ja jälkihoidosta huolehtimiseen. Toimintaa ei ole vielä tällä hetkellä.

Torstai 4.10.2012

Torstaina vierailimme nykyaikaisessa, uudessa ja edistyksellisessä Perinataalikeskuksessa. Ylihoitaja kertoi meille keskuksesta yleisesti. Keskusta aloitettiin rakentamaan 2008 ja se valmistui 2010. Hoitajat saivat osallistua keskuksen rakentamiseen. Keskuksen ideana on potilaan ja työntekijöiden tarpeisiin vastaaminen. 

Toiminta on suunnattu raskaaksi haluaville hedelmöityshoitoja tarvitseville, raskaana oleville sekä keskuksessa syntyneille lapsille. Keskus tekee tutkimusta poikkeavista raskauksista, kuten monisikiöraskauksista ja siten toimii tiedekeskuksena. Perinataalikeskus antaa monipuolisia palveluita raskaanaoleville äideille ja syntyneille lapsille. Hakeutuessaan keskukseen, äiti sitoutuu keskuksen tekemiin tutkimuksiin ja läpi elämän kestävään seurantaan. Vastapalveluksi äiti ja lapset saavat ilmaisia tutkimuksia ja hoitoa. Riskiraskauspotilaille, kuten munuaisensiirtopotilaille annetaan mahdollisuus asua keskuksessa koko raskauden ajan. Raskaana oleville annetaan synnytysvalmennusta jokaisen tarpeet huomioiden.

Keskuksessa tehdään noin 2500 synnytystä ja 30 % niistä on keisarileikkauksia. Keskuksessa on korkea syntyneiden kuolleisuus. Äiti saa päättää haluaako jatkaa raskautta sikiön kehitysvammasta huolimatta. Äitiä tuetaan hänen päätöksessään.

Keskuksessa on 18 paikkainen vasta- syntyneiden teho- osasto, äitien teho-osasto ja 9 leikkaussalia. Keskuksessa työskentelee 25 kätilöä, 180 sairaanhoitajaa ja noin 180 lähihoitajaa. Sairaanhoitajan palkka on noin 600 € erikoistumisesta ja työtehtävistä riippuen. Työvuorot ovat 24h, 12h tai 8h. Työvuorojen pituuteen työntekijät voivat itse vaikuttaa.

Hoitohenkilökunta kouluttautuu säännöllisesti ja he voivat erikoistua työn ohella. Heillä on nopea työnkierto ja hoitohenkilökunta perehdytetään monipuolisesti. Tämä on mielestämme hyvää osaamisen johtamista. Mietimme keskuksen tutkimustyön tarkoitusta. Emme kysyneet asiasta, mutta ajattelimme, että keskuksen tekemän tutkimuksen avulla saadaan tietoa erilaisista kehityshäiriöistä, eri sairauksista ja niiden hoitamisesta. Tutkimustyö on varmasti aiheellista.

Perjantai 5.10.2012

Pietarin linna

Opintomatkamme viimeinen tutustumiskohde oli Pietarin linna, Petrodvoretsissa. Oppaaksi meille lähti Innan opettaja.

Pietarin linna sijaitsee Suomenlahden rannalla, noin 30 km Pietarista. Paikka on saanut nimensä Saksan sanasta Peterhof - "Pietarin piha". Ennen XVIII vuosisadan alkua samalla paikalla olivat suomalaiset kylät Kuusoja ja Pohjajoki.

Pietari ensimmäinen käytti linnaa levähdyspaikkana. Vuonna 1709 alettiin rakentaa Pietarin kesäasuntoa. Venäjän vallankumoukseen saakka Pietarhovi oli yksi keisariperheen tärkeimmistä kesäasunnoista sekä palvelusväen, henkivartiokaartin upseerien ja sotilaiden asuttama pikkukaupunki.  1700–1800-luvulla Pietarhovista muodostui yksi Venäjän suurimmista palatsi- ja puistoalueista. Vuonna 1918 palatsit ja puistot kansallistettiin ja museoitiin. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana pahoin tuhoutunut palatsi- ja puistoalue on sodan jälkeen pääosin rakennettu ennalleen.

Alue on laajuudeltaan 102 hehtaaria ja täynnä aikansa parhaiden ranskalaisten sekä italialaisten suunnittelijoiden luomuksia, palatseja, paviljonkeja, patsaita ja suihkulähteitä.

Tänäänkin aurinko pilkisteli pilvien välistä, ei voisi olla parempaa ilmaa tutustua puistoihin ja palatseihin. Ja vielä paluumatkalla poikkesimme katsomaan Pietari-Paavalin katedraalia.

Lauantai 6.10.2012

Pietarin matkan viimeinen päivä oli pyhitetty omalle ajalle. Pakkasimme tavaramme ja tuskailimme tuliaisten paljouden kanssa. Maatuskoja tuli ostettua useimpia ja myös muita tuliaisia oli riittämiin. Aamupäivällä kävimme pienellä kävelylenkillä katsomassa Verenkirkkoa ja muita nähtävyyksiä.

 

Verenkirkko oli upea kokonaisuudessaan. Sisällä emme käyneet, mutta ulkokuori kertoi meille jo sisällön upeuden. Löysimme myös rakkauden lukkoja, lisää maatuskoja ja… maatuskoja.

Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut ja opimme paljon venäläisestä vanhustenhoitojärjestelmästä, kulttuurista ja ihmisistä. Venäläiset ihmiset osoittautuivat huolehtivaisiksi ja lämpimiksi ihmisiksi vaikka kassajonossa he eivät kiltisti odotakaan. He huolehtivat perheenjäsenistään ja hoito heillä on potilaslähtöistä. Venäläiset ovat ylpeä kansa, positiivisella tavalla. Kulttuurista heijastuu vahva maan historia, joka uhkuu aistittavasti sotilaallisuutta, mutta jossa myös uskonto on arvokkaasti läsnä.

Matkaterveisin: Eija Myllymäki, Marja Paavola, Pia Pirneskoski ja Outi Väätäinen


13.12.2013

OPINTOMATKA PIETARIIN

Tampereen ammattikorkeakoulun jo perinteeksi muodostunut opintomatka Pietariin toteutettiin 29.9. - 5.10.2013. Matkalle osallistui YAMK -opiskelijoita Tampereelta ja Seinäjoelta.  Opettajia oli mukana neljä, kaksi Tampereelta ja kaksi Seinäjoelta. Vastuuopettajana ja organisaattorina toimi Tampereelta yliopettaja Varpu Lipponen. Matkalle osallistui 18 opiskelijaa. Mukaan mahtui ammattilaisia eri sosiaali- ja terveystoimen yksiköistä. Matkan aikana tulkin tehtävistä vastasi Tampereen ammattikorkeakoulun YAMK –opiskelija.

Matkalle lähdettiin avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia. Junamatka Pietariin sujui ongelmitta. Alusta lähtien tunnelma oli rento ja vapautunut. Ensimmäisen päivän vierailukohteena olivat Pogi-kylän ensiapu ja vanhuskoti Russia Myza-kylässä. Pogi-kylässä vastaanotto oli lämmin ja tunsimme olevamme tervetulleita tutustumaan välskärin vastaanoton toimintaan ja tiloihin. Välskäri Olga Matveeva kertoi avoimesti ensiavun/terveysaseman toiminnasta ja esitteli vastaanottotilat. Lisäksi kuulimme kertomusta kylän historiasta ja asukkaiden elämästä. Lämpimän ja aidon kohtaamisen lisäksi meitä odotti notkuva herkkupöytä, josta nautimme rennossa tunnelmassa. Terveysasemalla toimiva välskärin vastaanotto tarjosi perusterveyspalvelut noin 300 paikalliselle asukkaalle. Välskäri Olga Matveeva kertoi, että vuosittain käyntejä tulee arviolta 1500. Vastaanotolla oli perus välineistö potilaan tutkimuksia ja pieniä toimenpiteitä varten. Osittain alkeelliset tilat olivat siistit ja lämpimät. Terveysaseman toiminnasta syntyi kuva yhteisöllisestä toiminnasta. Potilaiden yksilöllinen kohtaaminen oli aistittavissa Olga Matveevan kertomuksesta. Pogi-kylästä matkamme jatkui vanhuskoti Russiaan, jossa meitä oli vastassa vanhuskodin johtaja. Vanhuskodin upeita rakennuksia ympäröi näyttävä puutarha ja omavarainen luomumaatila. Päärakennuksen vieressä oli kaunis kirkko. Saimme ystävällisen vastaanoton. Ensivaikutelma vanhuskodista oli ylellinen. Johtaja kertoi meille paikan toiminnasta ja pääsimme tutustumaan talon tiloihin. Asukaspaikkoja oli 30 ja asukkaille oli tarjolla hyvin monipuolisia lääkkeettömiä hoitoja ja ajanviettomahdollisuuksia. Esimerkkeinä voidaan mainita aromaterapia, erilaiset hieronnat, kampaaja, kosmetologi, hammaslääkäri, kuntosali, karaoke, elokuvasali ja musiikkia eri muodoissa. Vanhuskodissa asukkaiden käytössä oli leikkiraha motivointikeino, joka mahdollisti asukkaille palveluiden niin sanotun ostamisen.  

Toisena päivänä matkasimme Pietarin keskustan alueella sijaitsevaan Rauhfusen lastensairaalaan, jossa meidät toivotti tervetulleeksi sairaalan johtavahoitaja. Häneltä saimme kuulla, että vuonna 1869 perustetussa sairaalassa työskentelee tänä päivänä 530 hoitajaa, 300 lääkäriä ja n. 300 sairaala-apulaista. Potilaspaikkoja oli 400. Sairaalassa oli yhdeksän osastoa joiden yhteyteen oli sijoitettuna leikkaussalit. Sairaala toimi opetussairaalana. Yleisvaikutelma sairaalan tiloista oli melko siisti ja välineistö näytti modernilta. Lapsille ei ollut sairaalassa yleisiä tiloja leikkejä varten ja potilashuoneet olivat pieniä. Johtavahoitaja kertoi, että vanhemmat, useimmiten äiti, olivat mukana lähes ympärivuorokautisesti lapsen ollessa sairaalahoidossa. Tutustumiskierroksella näimme sairaalan tiloja ja potilaita perheineen. Tiistai-ilta huipentui upeaan Mihailovskin teatterin ”Flames of Paris” balettiin.

Kolmas päivä sisälsi vierailut Tosno -kaupungin sairaalassa ja sairaanhoitaja -ammattikoulussa. Sairaalassa meidät otti vastaan sairaalan ylilääkäri, ylihoitaja ja Olga Matveeva. Vierailu alkoi sairaalan pihassa paikallistelevision haastattelulla ja tervetulopuheella. Ylilääkäri kertoi, että televisioinnin tarkoituksena oli herätellä paikallisia asukkaita miettimään omaa terveyden edistämistään. Lyhyen sairaalaan tutustumisen jälkeen pääsimme tutustumaan uuteen liikkuvaan yksikköön, jonka käytöstä ei vielä ollut kokemuksia. Liikkuvan yksikön tarkoituksen on viedä palvelut kaukana asuvien asukkaiden luo. Autossa oli muun muassa ultraäänilaite, laboratoriovälineistöä, tutkimuspöytä ja saniteettitilat. Ylilääkäri kertoi, että Venäjän presidentti on antanut sairaaloille runsaasti rahaa tilojen ja välineistön modernisointiin. Sairaanhoitaja ammattikoululla kuulimme paikallisesta sairaanhoitajakoulutuksesta ja tapasimme koulun rehtorin, joka kertoi koulun hakumenettelyistä ja käytännöistä. Venäjällä sairaanhoitajan koulutus kestää 3-4 vuotta, aikaisemmasta koulutaustasta riippuen. Kuulimme, että opetussuunnitelma on syklinen, erikoistumislinjoja on neljä ja opiskeluun sisältyy paljon harjoittelua, ensin opetusnukeilla ja myöhemmin käytännön hoitotyössä. Uutena osa-alueena opintoihin on lisätty opinnäytetyön tekeminen, josta ei vielä ollut kertynyt kokemuksia. Tosnon sairaanhoitaja ammattikoulusta valmistuville hoitajille löytyy Tosnon alueelta töitä heti valmistumisen jälkeen. Koulun rehtori kertoi hoitajien työllistyvän 100%. Työelämässä sairaanhoitajan palkka on aluksi noin 300 euroa, mutta käytössä on palkitsemisjärjestelmä, joka mahdollistaa palkan nousun kokemusvuosien kertyessä. Runsaan tarjoilun jälkeen siirryimme esittelemään omaa työtämme koulun oppilaille. Mukana oli myös johtavahoitaja, koulun rehtori, Olga Matveeva sekä muutamia paikallisia lääkäreitä.

Neljännen päivän vietimme kulttuurin parissa. Tutustuimme Pietarin Hoviin sekä Pyhän Paavalin ja Pietarin kirkkoon. Pietarin Hovi on Pietari Suuren luomus 1700-luvulta. Sen upea puutarha on laaja, 10 hehtaaria. Palatsin edessä avautuva suuri kaskadi laskee Suomen lahteen, ja näkymä on ainutlaatuisen upea.  Päivän aikana nautimme kauniista ilmasta ja loisteliaasta puutarhasta, joka ympäröi Pietarin Hovin Isoa Palatsia. Näimme valtavia, näyttäviä suihkulähteitä koristeineen ja ihastelimme taidokkaita istutuksia. Vierailu tarjosi mukavaa vaihtelua viikon ohjemaan. Lisäksi tutustuimme paremmin seurueen muihin jäseniin.

Viidentenä päivänä vierailimme Pietarin keskustassa sijaitsevassa Sairaala nro 46:ssa, jossa meidät otti vastaan sairaalan apulaisylilääkäri. Hänen johdollaan menimme kirkkosaliin, jossa ylilääkäri ja johtavahoitaja toivottivat meidät tervetulleeksi vierailulle. Kirkkosalissa kuulimme esitelmän sairaalan historiasta ja toiminnasta. Sairaalalla oli pitkät perinteet, se oli palvellut jo sota-aikana Pietarilaisia sairaalana ja kirkkona. Kymmenen vuotta sitten sairaala muuttui veteraanisairaalaksi. Toiminnan tarkoituksen on tarjota kaikki sairaalapalvelut veteraaneille ja heidän perheenjäsenilleen. Sairaalassa on 275 potilaspaikkaa, vuodessa potilaita on noin 7500 ja osastoja on useita erikoisaloittain. Hoito on veteraaneille maksutonta. Pääasiassa potilaat tulevat hoitoon lähetteellä, mutta sairaalassa hoidetaan myös akuuttipotilaita. Tutustuimme sairaalan tiloihin kahdessa ryhmässä ja pääsimme näkemään todella paljon sairaalan tiloja, toimintaa, potilaita ja henkilökuntaa. Esittely oli lämminhenkinen ja mieleenpainuva. Vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaa. Esittelyn ja tutustumiskierroksen jälkeen keskustelimme vapaamuotoisesti maidemme hoitokäytänteistä kahvikupin äärellä. Vertailimme kokemuksia ja näkemyksiä sekä nautimme vierailun lämpimästä tunnelmasta. Vierailusta jäi mieleen erityisesti avoin ilmapiiri, hyvinvoiva työyhteisö ja ylpeys omasta ammattitaidosta. Apulaisylilääkärin lämmin ja avarasydäminen asennoituminen potilaisiin, omaisiin, hoitajiin ja lääkäri kollegoihin oli erityistä. Tällainen poikkeuksellisen empaattinen suhtautuminen on harvinaista!

Jokaisen vierailun päätteeksi kokoonnuimme yhteiseen opettajajohtoiseen reflektiokeskusteluun. Keskusteluissa jakaannuimme pienryhmiin, joissa reflektoimme päivän aikana kertyneitä kokemuksia ja tunnelmia. Moniammatillinen ryhmämme tuotti keskusteluihin mielenkiintoisia näkökulmia, joka syvensi kokemuksiamme. Vapaamuotoista keskustelua käytiin myös vapaa-ajalla ja nämä keskustelut koimme myös reflektiivisinä.  Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä meillä oli mahdollisuus tutustua omatoimisesti Pietarin nähtävyyksiin ja tehdä ostoksia kotiin vietäväksi.

Opintomatkan anti oli monipuolinen. Lyhyessä ajassa tutustuimme erilaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja näimme erityyppisiä yksiköitä. Venäläinen kulttuuri ja sen moninaisuus avautui uudella tavalla, ja herätti monia tunteita. Opintokäyntien vieraanvaraisuus oli huomiota herättävää, ja poikkesi suomalaisesta toimintatavoista selvästi. Lämminhenkinen kohtaaminen lämmitti sydäntä lähes joka kohteessa, jossa vierailimme. Tästä syntyi mielikuva venäläisestä palvelukulttuurista, josta voisimme ottaa Suomessakin mallia.

Huomiota herättäviä asioita ja kokemuksia saimme jokaisella vierailulla. Pogi-kylässä saimme todeta, että hyvä hoito ei aina vaadi moderneja puitteita, jos ammattitaitoa ja yhteistyötä löytyy. Sairaala nro 46 oli loistava päätös viikon lopuksi. Totesimme, että sairaalan jo hieman rapistuneiden seinien sisällä tehdään työtä suurella sydämellä ja välittäminen on aitoa. Siellä pääsimme myös näkemään paljon; hoitajia ja lääkäreitä työssään, potilaita ja sairaalan tiloja. Tästä voimme vain todeta, että ulkokuori ei aina kerro koko totuutta. Suomalaiseen terveydenhuoltoon ja hoivakulttuuriin voisimme ottaa mallia ainakin ylpeydestä tehdä työtään ja rohkeudesta arvostaa omaa ammattitaitoaan sekä työyhteisöään. Upeat nähtävyydet ja kokemukset toivat opintomatkaan toivottua vaihtelua. Saimme nauttia taidokkaasta baletti -esityksestä ja näimme lukuisia kauniita rakennuksia ja Pietarin kuuluisia nähtävyyksiä. Kokonaisuutena opintomatka oli huikea kokemus. Opimme ja näimme paljon. Oppimista syvensi moniammatillinen ja avoin ryhmä.

 Terveisin: Nina & Pia rumästä 13YTEDI